Viikonlopun airut

Tänäänhän on ihan oikeasti paistanut aurinko.

Huomasin sen, vaikka toimiston verhot olivatkin suljetut. Konehallin katolta putoili lunta aina välillä, peltikatolta kuului ensin valuvaa ääntä, sitten hirveä tumpsahdus. Lumet tulivat juuri sille puolelle pihaa, johon eilen pysäköin autoni! Sellainen määrä painavaa vetistä lunta voisi saada jo aikaan tuhoa. Onneksi rakennuksen etupuolella oli tänään tilaa, joten jätin autoni siihen.

Töissä on ollut oikein mukavaa, vaikka edelleen vähän outo tunne välillä (en osaa selittää sitä, kuin että tuntuu etten pääse v auhtiin kunnolla ja joku hidastaisi minua), saimme yksissä tuumin työkavereiden kanssa vietyä aiemmin mainittua pihasuunnitelmaa eteenpäin, luonnos ja tarjous annetaan nähtäväksi asiakkaalle. Saa nähdä onko suunnitelma sellainen kuin odottivat, ainakin pomoni tykkäsivät sen ulkonäöstä. Hankkivat jopa uuden A3-tulostimen samantien, jotta asiakkaalle on näyttää muutakin, kuin muutama pieni A-nelonen. Jotenkin isommassa paperissa on sitä jotakin. A3-tulostinta he eivät aiemmin ole ehkä tarvinneet, koska pihasuunnitteluun ei ehkä ole tarvinnut satsata niin paljon? En tiedä. Maanantaina menen sitten käymään tevillä (tai paremmin tekninen ja ympäristötoimiala eli teky, lyhenne 'tevi' on vain juurtunut käyttöön...) aloittamaan Kariston projektia. Tai paremminkin jatkamaan, mutta hieman viiveellä kai. Olen tyytyväinen vaihtelevasta työstä, mutta edelleen epäilen, osaanko mitään. Tai ainakaan tarpeeksi.

Mitä on tarpeeksi? Tuntuu ainakin joskus, etten ole tarpeeksi innovatiivinen ja luova suunnittelija, sopisin ehkä toisaalta paremmin pelkäksi piirtäjäksi, mikä taas toisaalta ei ole yhtään minulle sopiva juttu! Haluan itse ratkoa ongelmia, ideoida ja tutustua kohteisiin. Siitä juuri työssäni pidän, mutta ehkä olen vain perfektionisti, enkä koskaan tyytyväinen siihen, mitä saan aikaan.

Pyh. Nyt alkaa viikonloppu, pitkästä aikaa se tuntuu erikoisen hyvältä. ensi viikko tuonee yllätyksiä tullessaan mutta koska olen vaan niin hyvä, pärjään taatusti.

---

Ruukutin äsken neljä eniten venähtänyttä kelloköynnöstä yhteen ruukkuun, mutta saattaa olla, että joudun siirtämään kasvuston vielä isompaan kesällä. Tai sitten vain lannoitan kovasti... Siirsin myös isomman pelargonian suurempaan ruukkuun, jossa saan kasteltua multaa paremmin ilman että vesi roiskuu ympäriinsä. Samettikukat työntävät toista lehtiparia, samoin kesäpäivänhatut ensimmäistä karvapintaista lehteään. Nyt kun ikkunalla alkaa olla tilaa, voisin kylvää muutaman päivänsinen tai kirjokierron sulostuttamaan vihreydellään.

Pääsiäisyllätykseni, rairuohokopat, alkavat olla kasvaneet täyteen pituuteensa kohta. Tosin yleensä kai alennun leikkaamaan ruohoa tasaisemmaksi jossain vaiheessa ennenkuin sen kasvu lakkaa, mutta ei se voi loputtomiin kasvaa, eihän? Juu, tänään voisin hankkia pienen suklaayllätyksen kumpaankin ja antaa ne sitten pois tänä viikonloppuna =)

Nyt grillaamaan ja syömään Mukkulaan. Talitintitkin laulelevat.

Työelämään!

Pääsen yllättäin aloittamaan työni jo tänään iltapäivällä, kun menemme uuden työkaverini kanssa katsomaan jotakin pihaa tai tonttia Lahdessa. Kuulin koko asiasta vasta eilen, enkä vielä tiedä suunnittelukohteesta oikein mitään. Mutta jännitys on ihan kiva tunne mahanpohjassa. Pääsen taas suunnittelemaan, jei! Toivottavasti kaikkia omia toiveitani ei jyrätä ylitse ja osaan itse ottaa muiden mielipiteet huomioon tarpeeksi. Luulen, että pihan katselmus ja alustava suunnittelu sujuu hienosti, tunnen aina noissa tilanteissa valinneeni oikean alan ja osaavani kommunikoida asiakkaan kanssa siten, että kummallekin on selvää, mitä pihaan halutaan ja mitä ei. Edellisestä katselmuksesta on jo aikaa, mutta siitä jäi hyvät muistot...

Iltapäivällä kamera ja ruutupaperilehtiö mukaan laukkuun ja toivottavasti lumisade vähän taukoaisi. Ennen töitä ehdin ehkä salillekin.

---
edit: 07.45 PM

Pääsin juuri töistä kotiin. Tuntuu aika hassulta pitkästä aikaa olla töissä, työkaverini vaikuttaa edelleen tosi mukavalta toisen tapaamisen jälkeen. Piirtelen parhaillaan suunnittelukohteen pohjakartan päälle ajatuksiani siitä, mitä ja minne pihassa tulisi sijoitella. Luonnostelu on mielestäni hauskin osa työstä, ideat saavat lentää ja elementeillä on vielä tilaa liikkua, mitään ei ole naulattu sijaintiinsa. Aika vahvat mielikuvat asiakkaan toiveista jäi noin kahden tunnin keskustelun pohjalta pihan omistajien kanssa. Onnistuin mielestäni ihan hyvin asiakkaantapaamis- "tilaisuudessa", eikä siinä kai mitään sen erikoisempaa ollut, kuin aikaisemmissakaan. Vaikka edellisestä kerrasta olikin kulunut jo liian kauan.

Huomenna posotan aamuseitsemältä firman hallille ensiksikin uusimaan työsopimustani alkamaan muutamaa päivää aiemmin pomojen kanssa, sitten skannaamaan edellämainitun suunnittelukohteen pohjakuvia. Ja muistan ottaa verokorttini mukaan sekä tutkia liittojen jäsenmaksuja tai muuta asiaan kuuluvaa jo tänään... Tietenkin pääsen jatkamaan suunnittelua siitä suoraan jahkailematta...

Maailman paras työ -fiilikset, jee :)

Terveiset Lepaalta kuvien muodossa...

Kuvat on otettu tasan viikko sitten, keskiviikkona 22. maaliskuuta, käydessämme Scillan kanssa Lepaalla hoitamassa joitakin koulunkäyntiin liittyviä asioitamme. Scillan järjestellessä opinnäytetyöasioitaan työnsä ohjaajan kanssa ehdin itse napsia kuvia muutamista Lepaan kohteista:

Kauniin, vanhan Lepaan kartanon päärakennuksen fasadi

Lepaan kartanon sivurakennus sekä auringossa hohtavaa hankea

Sivurakennus kuvattuna Lepaanvirran rannan suunnasta

Taivasta kohti oksankärjillään kurottelevat vanhat puut
(kuva ei tee oikeutta näkymälle, joka avautuu,
kun katsoo ylöspäin puiden latvuksia)

Lepaanvirran kapeikkoa, taustalla laivalaituri

Kirjoittaja nautiskelemassa kevätauringon häikäisevistä säteistä Lepaan virran rannassa, rantasaunan kupeessa.

(Kaikki tutut, huomatkaa uusi otsatukka ... )

Terassin penkit olivat lähestulkoon vapautuneet
lumi- ja jäävaipan alta auringon porottaessa

Alppiruusujen muhkeat nuput sekä
talvisäässä riippuvat, surullisen tummat lehdet

Laiturin luokse, moottorikelkkareitin varrelle oli kekseliäästi
sijoitettu paikallisen kyläkaupan mainoskyltti.
Kotoinen Pikku-Akka!

Yksinäinen mopo hangessa oppilasasuntolan/ruokalan
(Kivitalon) parkkipaikalla.

Kuvat tulevat varmaankin myös Flickriin pian...

(c) kaikkiin kuviin: MissTii/Tiina M. :)

Uusi säälinkki

Lisäsin blogin sivupalkkiin linkin ilmatieteenlaitoksen sivulle ja sieltä Lahden säätilaan. Järjestelin samalla sivupalkkia muutenkin uuteen järjestykseen.

---
Illemmalla lisäsin myös kävijälaskurin, olen niin tiedonjanoinen :D

Työ kantaa vielä hedelmää

Kelloköynnöksen taimet kuvattuna hetki sitten ikkunalla.
Taimet puskevat tällä hetkellä kolmatta lehtipariaan.

Kylvin 23. helmikuuta 4 x 3 kappaletta kelloköynnöksen siemeniä, joista maaliskuun 7. päivänä siirrettäessä 10 oli itänyt ja kahdesta siemenestä ei ollut mitään havaintoja. Nyt kuitenkin taimikasvarissani on pullahtanut pintaan ihme: yksi köynnöksen taimi lisää! Todella hassua, en edes ala laskemaan, montako viikkoa sen itäminen kesti... Kovin voimakkaasti se kuitenkin on kasvanut, kun viimeksi toissa iltana taisin ehtiä ihastelemaan muiden laatikossa itäneiden kasvien uhoa ja intoa. Vain yksi siemenistä on tällä hetkellä itämättä. (Myhäilee tyytyväisyyttään) Voin jo kuvitella, miten kauniin lehvästön köynnökset muodostavat säleikköihini kesän tullen!

Toisessa minikasvihuoneessani vihertävät tällä hetkellä vasemmalta
lukien: 1kpl myöhäis-idännäinen kelloköynnös, rudbeckiat, tagetekset, reunassa venähtäneet paprikantaimet.

Olen illalla ehtinyt bloggaamisen, ulkoilun ja ruuanlaiton ohella puuhata myös luotettavien pelargonieni kanssa, leikkasin kasvuun lähteneistä oksista pistokkaita Viherpiha -lehden ohjeiden mukaan:

"Nuoret taimet latvotaan voimakkaasti, vanhempien kasvien versot leikataan kolmannekseen pituudestaan. Sopiva leikkauskohta on lehtihangan yläpuolelta."
(Viherpiha, Annen allakka, s. 14)

Onnenapilan eli rusokäenkaalin mukulajuuret ovat lähteneet versomaan mullasta. Kohta ne taitavat olla jo luovutusiässä, en kyllä keksi paikkaa, missä voisin niitä itse kasvattaa. Selailin muistia virkistääkseni wsoy:n vanhaa, vuodelta -91 olevaa huonekasvikirjaa "Kodin kukat ja viherkasvit". Siellä kerrottiin käenkaalin viihtyvän erittäin valoisassa ja lämpimässä paikassa, ja että kasvi saa kuivua kokonaan loka-marraskuun vaihteessa. Lepokauden jälkeen mukuloille voi sitten vaihtaa mullan keväällä, jolloin ne innostuvat uuteen kasvuun.

Pari iltaa sitten Scilla kyseli minulta joitakin hänen uudelle ikkunalleen sopivia huonekasveja, enkä heti keksinyt kovinkaan montaa, mutta rupateltuani ystäväni kanssa tuli heti useita mieleen. Äitini voisi myös olla hyödyksi. Lueskelemani huonekasvikirja on myös hyvin kattava, sieltä löytyi hyvin monenlaisia kasveja, monta myös Scillalle kokeilemisen arvoista lajia. Ihan näppituntumalla ei kasveja kannatakaan valita, minkä me hortoilijat tiedämme ikävän hyvin :) Jos jonkinlaiset kasvit olen minäkin huonolla hoidolla ja kasvupaikalla tuhonnut.

Lueskeltuani puoleen hintaan ostamani Viherpihan lävitse yhä tarkemmin noin viisi kertaa päätin tuhlata uuteen puutarhalehteen, ET:n Kotipihaan, jonka löysin eilen illalla lähikaupan kapeahkosta lehtivalikoimasta. Pintapuolisesti lehti vaikuttaa ihan asiantuntevata ja kivasti kuvitetulta (kuvat taitavat yleensä olla näissä lehdissä puoli ruokaa). Tänään voisinkin vielä ennen nukkumaan menoa lukea sitä hieman tarkemmin, tosin tomaatintaimetkin pitäisi kai mullata ja lannoittaa vielä. Ne jaksanevat odottaa huomiseenkin, kello juoksee eteenpäin jo yötä kohti. Taidan olla vielä puoliksi talviajassa, ihan omalla aikavyöhykkeellä taimieni kanssa =)

Päivittelyä

Huh. Onpa ollut melkoinen sunnuntai, kulunut yhdessä hötäkässä alusta loppuun. Heti alkuun jaksoimme kultani kanssa nukkua melkein puolille päivin, jonka jälkeen vasta - yllätys yllätys - muistimme kääntää kelloja tunnilla kesään päin. Sen jälkeen alkoikin kummasti tuntua siltä, että päivästä puuttuu yksi kokonainen tunti, vaikka mitäpä sillä niin suuresti väliä, sunnuntai kun on. Ja kesäaika alkoi! Kuitenkin tuntuu, että olemme molemmat olleet ihan pyörällä päästämme koko päivän, ja nyt sitten onkin jo ilta.

Huomenna Harri lähtee taas töihin aamulla ja minä alan valmistautua seuraavalla viikolla alkavaan työhöni käytännön asioiden hoitelulla. Esimerkiksi työpisteeni sijaintia ei ole vielä päätetty! Kaupungin puolelta kyllä luvattiin olla yhteyksissä minuun heti alkuviikosta, toivon jo heti huomenna kuulevani jotain, jos ei muuten niin otan sitten itse yhteyttä... Etteivät unohda minua siellä... Varmasti menee hetki ennenkuin tähän kesäaikaan tottuu, illalla on aikaisemmin pimeää ja aamulla toisaalta aiemmin valoisaa. Itselleni tämä muutos on joka kevät yhtä inhottava, se sekoittaa pääni.

Viikonloppu on kyllä ollut piristävän vaihteleva, vaikka perjantai menikin nopeasti ja pelkäsin, että koko viikonloppu hurahtaa samantien. Eilen, lauantaina ehdittiin kuitenkin puuhata vaikka mitä: aamupäivällä ajeltiin Helsinkiä kohti ostoksille, päädyttiin Itäkeskukseen, jossa kiertelimme melkein kolme tuntia (aika kului kuin siivillä), ostoksiakin löytyi. Löysin itse täydellisen teemukin kesäparvekkeelle, sen kyljessä on valkeita, aivan kuin voikukan siemenhahtuvia, ihanalla pehmeänvihreällä pohjalla. Ystäväni löysi hamuamansa talvikengät ja vielä kesäksi toiset lisäksi. Miehet yrittivät kovasti seurata kannoillamme, vältellen kuitenkin Indiskaa ja alusasuliikkeitä tehokkaasti, lepuutellen välillä hermojaan partioliikkeessä tai jossakin hifistely-tekniikan ihmemaa-kaupassa. Olen vähän kateellinen, kun itselläni ei ole varaa tällä hetkellä oikein kunnolla antaa mennä ja shoppailla ;) Ehkä jo kuukauden päästä onkin...

Alunperin suunnitelmana oli ehtiä Itäkeskuksen jälkeen vielä keskustan kauppoihin tutkailemaan niiden valikoimaa, en ole oikeastaan ikinä ehtinyt käydä sielläpäin, toisin kuin kaverini. En myöskään ollut käynyt tuolla Itiksessä, mikä varmaan olikin osasyy siihen, miten saimme aikaa kulumaan siellä niin kovasti. Noh. Eihän aika lopulta mitenkään riittänyt, sillä kaupat alkavat mennä lauantaisin kiinni jo viiden aikaan! Ajattelin, että kaverini saisi esitellä minulle parhaat vaate- ja tilpehöörikaupat, mutta joudumme kyllä uusimaan reissun joku toinen viikonloppu. Silloin mennään suoraan keskustaan, eikä jäädä loukkuun itiksen ihaniin kauppoihin... Indiska, uuh... (Miksei Lahdessa vieläkään ole Indiskaa? Scilla kertoi, että Jyväskylässäkin on, olen melkein tuohtunut. Tosin nyt voin vierailla joko Helsingissä tai J-kylässä sisustustarpeiden haussa. Kunhan säästän ensin tarpeeksi.)

Mies vaikutti jollain tapaa ahdistuneen alistuneelta koko reissun ajan. Vakuutti kuitenkin olevansa ihan pirteä, vaikka naama kertoi toista. En jaksanut kiistellä asiasta. Kaupoissa kiertelyn päätteeksi ahmimamme kebab-ateriat taisivat korjata tilannetta himpun verran, samoin kohtalotovereiksi joutuneet miespuoliset kaverinsa. Hyvä ruoka, parempi mieli! Kotiin päästyämme ja ruokaostokset tehtyämme matkatoverimme kutsui vielä saunomaankin, joten eipä ole valittamista ollut.

---

Teinpä muuten perjantaina sekä jo torstain ja perjantain välisenä yönä joitakin muutoksia blogini ulkoasuun. Olen onnistunut lähinnä Harrin neuvojen sekä yritys-erehdys -kaavan avulla. Nyt sivupalkki näyttää alemmas kelattaessa aivan kuin jonkun levykaupan myyntilistalta, mutta veljeni väitti kuvien olevan ihan ok, joten katsotaan nyt... Otsikkopalkin kuva on mielestäni viime kesän parhaita, rakastan päivänsinen kukan väriä, samoin lehtien vehreyttä. Kesäiset sävyt saavat minut haaveilevaiselle tuulelle. Oli hankalaa keksiä, minkävärinen teksti erottuisi parhaiten kuvan päällä... Tuntuu ettei mikään... Nyyhky, olen niin aloittelija, kuin olla voi =)

Unohdinpa...

...sitten pajusäleikköä parvekkeen ikkunan eteen jokin aika sitten asetellessani täysin, että ne alle jäävät lasit pitäisi pestäkin jossain vaiheessa. Tänään en viitsinyt enää auringon laskiessa alkaa siirtelemään "hökötystä" edestä pois, vaan pesin lasien sisäpuolista ainoastaan ne osat, joihin pääsin käsiksi. En ehtinyt koskea lasien kiinteisiin alaosiin ('kaidelaseihin') ollenkaan. Lämpötila alkoi laskea heti auringon kadottua kerrostaloseinämän taakse, ja päätin jättää loput pesut toiselle lämpöiselle päivälle.
Parvekelaseja en ala aukomaan ennenkuin lämpötila on selvästi plussan puolella ja pahimmat loskakelit ovat ohitse, sillä ne ovat paljon hankalemmat pestä ylipäänsä. Saattaa olla, että pesen säleikkökohdan ainoastaan ulkopuolelta, mihin pääsen sivuilta käsiksi aika hyvin :)

Vaihdoin asuntoomme verhot 7.2. saadakseni vaihtelua tummiin,
talvisiin sävyihin. Yksiömme vaikutti valoisammalta ja tilavammalta,
kun siirtelin vielä kasvejakin paikasta toiseen.

Sain pestyä kaikki asunnon ikkunat kerralla, eikä se edes ollut vielä mielestäni mikään erityinen suoritus. Ikkunat ovat pieniä, tosin kolmikerroksista lasia, mutta pari tuntia noihin riittää hyvin. Pesun jälkeen siirsin osan taimista keittiöstä olohuoneen ikkunalle kokeeksi, toivottavasti patterin lämpö pitää ne hengissä vedosta huolimatta.

En ole mikään innokas siivoaja, minkä tuosta pienestä kuvasta huomaakin ehkä, joten sinänsä tämä yksiöelämä ei minua haittaa. Muista syistä, kuten tilanpuutteesta johtuen kuitenkin haluaisin jo vähitellen muuttaa isompaan. Ainakin keväisessä taimikasvatuksessa tämän huomaa, mutta kyllä muutkin harrastukseni, kuten taidemaalaus, kaikenlainen askartelu ja suunnittelutyö, huonekasvieni hoito (omistin ennen tuplasti enemmän lajeja, mutta lahjoitin äidilleni "evakkoon") ovat kärsineet, ja uskokaa tai älkää, jopa minulle ennen niin tärkeä musiikin kuuntelu omassa rauhassa on joutunut uhanalaisten harrastusten moninaiselle listalle. Nykyään saan usein parhaat vibat parhaista levyistäni yksin kotona ollessani tai autolla ajellessani (olenko kamala, egoistinen erakko??). Cd-levyni pölyttyvät kasoissa hyllyssä, uusia en ole hankkinut enää juurikaan. Tiedän myös muun muassa kultani tietokoneharrastuksen vähentyneen hurjasti muutettuani, koska tilaa ei vain ole enää.

Siis miksikö me jumitamme tässä mini-asunnossa?

Olemme toki keskustelleet asiasta siippani kanssa useasti, päätyen aina lykkäämään uuden kodin etsintää syystä tai toisesta. Nykyinen kotimme on todella hyvässä paikassa keskustan palveluja ajatellen, joten olen pystynyt vähentämään reilusti oman autoni käyttöä. Asunto on mieheni oma, joten sen myymiseen liittyviä asioita, kuten kunnostustöitä ja myyntiajankohtaa, pitää miettiä. Itse haluan lisäksi seuraavan kotimme olevan yhteinen, joten jonkin aikaa joudumme vielä odottamaan, ennenkuin pääsen työelämään tasaisemmin kiinni.

Ehdotus oman talon ostamisesta (tai vielä mieluummin rakentamisesta) hätkähdyttää minua vielä tässä vaiheessa, koska silloin yhteiselämästämme jäisi tavallaan yksi vaihe pois. Tarkoitan isompaan, joko rivi- tai kerrostaloasuntoon muuttamista. Ajatus muutosta heti siihen taloon, jossa sitten asuisimme tajunnankantamattomiin tuntuu vähintään oudolta, vaikka tiedän, mistä kumpikin loppujen lopuksi haaveilee. Säännöllisin väliajoin käymme jomman kumman aloitteesta keskustelua siitä, miltä seuraava kotimme tulisi näyttämään, enkä vain osaa kuvitella omaa taloa. Vaikka ymmärrän myös asian taloudellisen puolen, helpompaa olisi hankkia vain yksi koti eikä montaa siinä välissä, kyllä. Se vain tuntuu hassulta, miltei mahdottomuudelta.

Viimeksi toissa iltana käydyn keskustelun perusteella kompromissi voisi löytyä joko sijainniltaan syrjäisemmästä rivitaloasunnosta, jossa olisi riittävästi tilaa sekä takapihan puutarhan, että etupihan autonsäilytys- ja korjaus- sekä nikkarointitilojen puolella
TAI SITTEN
pienempi puutalo, jossa olisi tupakeittiö ja pari kolme huonetta yhdessä kerroksessa. Voisin kuvitella talon sijaitsevan jossain lapsuusmaisemieni paikkeilla.

En näe paljoakaan järkeä muuttaa kahdestaan isoon taloon, jossa tulisi kuitenkin olla ylimääräisiä huoneita useita tulevaisuutta ajatellen, eikä niille mitään järkevää käyttöä löydy moneen (-kymmeneen) vuoteen vielä, ellei yllätyksiä tule. Tässä kohden voisin alkaa myös jankkaamaan omasta kypsymättömyydestäni ja muusta aiheeseen liittyvästä, mutta sittenhän juttuni rönsyilisi jo... krhm.

---

Liittyyhän tämäkin aihe jollakin tavalla puutarhanhoitoon ja parvekkeeseen? Tietenkin, haaveeni omasta puutarhasta 'sitten joskus' liittyvät kiinteästi tämänhetkiseen kotiimme, jonka yhteydessä parvekkeemmekin on. Suunnittelutyötä tämäkin.

Täten hyväksyn kirjoitukseni postattavaksi blogissani, kunhan Harri ensin pääsee töistä kotiin tarkastamaan tekstin ennen postausta. (Asia liittyy häneen niin paljolti etten ainakaan haluaisi häntä suututtaa paljastamalla keskustelujamme ellei hän sitä halua).

Tänään oli keväinen päivä

"Oestara merkitsee kevätpäiväntasausta, tasapainon hetkeä, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Päivän ja yön keskinäisen tasapainon vallitessa Wiccat etsivät omaa, sisäistä tasapainoaan. On aika heittää kaikki vanha pois ja korvata se uudella.

Oestara on myös hedelmällisyyden juhla. Tämä on sopiva aika siementen siunaamiseen tulevaa kasvatusta varten. Nyt on aika vapauttaa itsensä kaikesta mikä sinua pitelee paikallaan."

Talven selän taittumisen kunniaksi, www.varjojenkirja.com

Lepaan ruusu- ja hedelmätarhan lumivaipan alta vapautuvaa nurmikkoa maaliskuun lopulta 2004

Kevät on tavallisesti se vuodenaika, jolloin uuteen alkuun pääseminen elämässä on helpointa. On aika tehdä parannus elintapojen, kuten kuntoilun ja ruokailun suhteen. Kevät on itselläni aina kiireistä aikaa, mutta energiaa tuntuu yleensä riittävän, mikä varmaankin johtuu lisääntyvästä auringonvalosta. Tästä päivästä keskikesään asti valoisa aika kasvattaa hitaasti etumatkaansa yön pituuteen nähden. Ihmiset alkavat herätä kesään; valon ja lämmön muodossa virtaava energia herättelee viimeisetkin talviunillaan makoilevat luontokappaleet, kosiskelut ovat alkaneet. Kevätsiivouksen aika koittaa, ikkunoissa näkyy pölyä ja likaa. Mattoja tekee mieli tampata. Lattiat pitäisi pyyhkiä kostealla. Kaikki ylimääräinen tavara osuu silmiini kotona. Tämä on minulle perinteinen keväänjulistus, tosin blogin kautta tällä kertaa.

Pääsiäinen on ovella parin viikon päästä, olen jo askarrellut pieniä pääsiäisyllätyksiä joillekin lähimmillemme. Kirkkaan keltaiset pikkutiput, vihreät höyhenet sekä rairuohon ja yrttien siemenet ovat löytäneet tiensä vaikka minkälaisiin pääsiäiskoristeisiin, toivottavasti joku huolii ne, etteivät kaikki jää meidän yksiöön :) Vappuunkin on enää kovin lyhyt aika loppujen lopuksi. Helmikuun lopulla lienee jo tosi lämmintä... aijai.

Kaikki kylvämäni siemenet (yrtit, sipulit, kevään orvokkisatsi II, kesäpäivänhattu, samettikukka) ovat alkaneet itää hyvin, vaikken ole niitä siemeniä mitenkään siunannut ennen käyttöä (ellei innokasta kasvuun lähdön odotusta ja toivomista lasketa sellaiseksi toiminnaksi, tai satunnainen kynttilöiden polttaminen?). Hain kellarista pimeässä talven viettäneet vaaleanpunakirjavakukkaiset pelakuut ikkunalaudalle vihertymään, jospa saisin niistä vielä pistokkaitakin. Pelargonit on napattu viime kesäisen työpaikkani hylkykasasta, joten niiden selviytyminen pimeyden jälkeen ei ole ollenkaan varmaa vielä. Ikkunalle tuli tilaa, koska tuosta alareunasta puhaltanut kylmä viima palellutti kuoliaksi kolme purkillista tomaateista, ja loput niistä siirsin suosiolla takaisin tekovalon alle keittiön lämpöön. Olkoot siellä evakossa kunnes ilma lämpenee ja ikkunat on pesty. Onneksi loput tomskut säästyivät, ja pelargonit ovat tottuneet viileisiin kellarioloihin.

Laitoin myös kellarin yllätyslöydön, muovipussillisen punalehtisen "onnenapilan" mukuloita, multiin (niitä on aivan liikaa, toivottavasti joku haluaa...)

---

Kävin tänään kiertämässä Kariston suunnittelualueeni ympäri ja totesin, että paljon oli muuttunut siitä, kun siellä viimeksi kävin. Ihmeellistä, ettei alueen työstämisessä ole haluttu hyödyntää edes puoli-ilmaista opiskelijatyövoimaa syksyn tai kevään aikana, jolloin maanrakennus on ilmeisesti tehty (mistä en luullakseni ollut kuullut). Olen ollut mukana suunnittelemassa kohdetta, pääosassa ideoimassa hulevedenpuhdistusrakenteen muotoja, mutta kaipa työmiehet pärjäävät omin avuinkin suunnitelmapaperien kanssa. Naissuunnittelijan ote hiiteen, kun tehdään miesten työtä.

Olkoot miten vain, en voi murehtia, sillä vajaan kahden viikon kuluttua pääsen aloittamaan työni kohteen kasvillisuuden suunnittelussa yhteistyössä kaupungin teknisen viraston kanssa. Odotan innolla, todellakin, pääsen osallistumaan projektiin vielä kerran! Saan oman kädenjälkeni näkymään Lahden tuoreimpaan kaupunginosaan. Hurraa hortonominalulle!

---

Scillina ja Sbikh pääsivät viimein katsomaan tulevaa, uutta asuntoaan valmiina. Kai kohta jo saa toivottaa onnea uuteen kotiin? :)

Samettikukkia näkyvissä!

Mikä jymy-uutinen. En odottanut näin nopsaa itämistä Tagetekselta. Samana iltana kylvetyt Rudbeckiat eivät ihan vielä nosta päätään, mutta olisin kuvitellut kummallakin kestävän jonkun viikon verran? En edes tehnyt mitään taikatemppuja. Kai mulla vaan on niin vihreä peukalo... Taikka sitten siemenet olivat tuoretta tavaraa ja erittäin hyvälaatuisia. En tiedä... kokemuksia?

Yläkuvassa on pieni osa tiskipöydän kasvustoistamme, etualalla (alareunassa näkyy vähän) vielä tyhjiä jukurttipurkkeja, joihin on kylvetty samana iltana (15.3.) yrttejä, vasemmalla paprikantaimia, keskellä pienet orvokit turvepurkissaan, oikealla lobeliaa leivoslaatikossa sekä munakennossa. Taustalla sitten tämä kuuluisa Tagetes- ja Rudbeckia-kylvös vihreässä minikasvarissa. Sielläkin kasvaa reunassa vielä muun muassa yksi rivi paprikaa jota en ole malttanut siirrellä omiin ruukkuihin, kylvin myös lisää orvokkeja.

Tässä alemmassa kuvassa näkyvät paremmin nuo ihmeelliset samettikukan idut, kylvös siis tehty 15.3., kaksi vuorokautta sitten! Että tämmöistä tänä iltana :)

Puuhasteluja

Sain viimein laitettua parvekkeelta kuvan valmiista tikkaista siirrettynä paikalleen odottamaan kasveja, jotka täydentävät tämän täsmärakennetun hyötykalusteen ilmettä.




































Viimeistelin myös aiemmin mainitsemani pajukoristeen, sille syntyikin hieman pään muotoa hakeva pallukka josta sojottaa ylöspäin letitetty pajuinen tukka sekä otsahiukset :) "Koriste" näyttää nyt tosi alastomalta ja harvalta ilman kasvipeitettä. Aion istutella heti keväällä sen juurelle orvokeitani samoin kuin koristeen keskelle valkeaa köynnöskrassia ja ehkä muutaman päivänsinen tai kelloköynnöksen suikertamaan korkeammalle... Kelloköynnökselle tuo tosin on liian matala. Työ on korkeudeltaan noin parimetrinen. Ruukku on halkaisijaltaan noin 30 senttiä ja minulla on toinen samanlainen, johon laitan sitten enemmän värikkäitä kesäkukkia keittiön ikkunan ääreen.






































Tänään tuli hankittua jonkin aikaa etsimäni juuri oikeankokoinen ja värinen säleikkö tuohon kärhön taakse seinälle. Sen leveyttä ja korkeutta pystyy säätelemään venyttämällä sitä suuntaan ja toiseen. Nyt saan siihenkin lisää vihreyttä, olevan kärhön lisäksi istuttelen isoon saviruukkuun muutaman kelloköynnöksen tuomaan tuon valkoisen putken eteen lisää lehtipeitettä :)

Lisää kylvöksiä iltahämärissä

Tänä iltana olen purkittanut nopeasti kasvaneet tomaatintaimeni ('Red Cherry'), toista hankkimaani lajiketta 'Tiny Tim' en ole vienä kylvänyt. Käytin astioina maitopurkkeja, joiden reunoja voin nostaa ylöspäin sitä mukaa, kun varret kasvavat pituutta. Lisäsin myös ensimmäisen annoksen ravitsevaa kanankakkaa jokaiseen purkkiin. Ongelmaksi muodostui heti taimien hurja määrä, ne valtasivat nyt kertaheitolla koko ikkunalaudan, kun ne aiemmin mahtuivat kahteen jukurttipurkkiin tiskipöydälle. Huomenna kuitenkin vien muutaman niistä mukanani mieheni vanhemmille kasvatettavaksi, ja toivottavasti muitakin ottajia löytyy.

Määrät tomaattia olohuoneen lattialla. Levyt Quintessenceä;
toivottavasti musiikki edistää kasvien kasvua.

Siirrettyäni tomaatit päätin vielä kylvää viher- ja pillisipulia, timjamia, oreganoa ja meiramia yhteen jukurttipurkkiin kutakin. Ihan vain saadakseni hieman esimakua, joka kuitenkin mahtuu kasvamaan ikkunalaudalla ennen parvekekauden alkua. Minikasvariin kelloköynnöksiltä ja lobelioilta jääneeseen tilaan olen kylvänyt lisää aiemmin hieman nihkeästi itänyttä tarhaorvokkia sekä tänään ryhmäsamettikukkaa 'Petite Yellow' sekä kesäpäivänhattua. Näitä pääsen ehkä koulimaan jossakin vaiheessa 2-5 viikon kuluessa. Enkä kyllä ole ollenkaan varma, onko noiden kylvöajankohta sopiva, kun en ole kokeillut aiemmin.

Työasioihini kuuluu myös hyvää, minun täytyy käydä vielä ennen työsuhteeni varsinaista alkua suunnittelualueella retkeilemässä tämän viikon aikana saadakseni kokonaiskuvaa alueen nykytilasta, sillä ilmeisesti siellä ollaan edistytty jonkin verran. Olisin mielelläni voinut käydä seuraamassa töiden edistymistä jo aiemminkin, jos olisin ollut tietoinen rakennustoiminnasta näin aikaisin keväällä. Mutta, olen vain pahainen harjoittelija vielä, enkä kuulu niihin ihmisiin joille ensimmäisenä ilmoitetaan mistään. Pitää olla tyytyväinen kuitenkin, vastahan valmistuin ja koko ura edessäpäin vielä.

Kariston puistossa retkeilyn ja sopimusasioiden hoitamisen ohessa yritän viimeistellä omia pajutöitäni parvekkeelle, sekä löytää jostakin sopivankokoisen viuhkanmuotoisen säleikön kärhölle ja sen kanssa kiipeileville kelloköynnöksille. En haluaisi luoda kaikkia parvekkeelle tulevia köynnöstukia pajusta, sillä tila on kuiotenkin sen verran pieni, että se näyttäisi kai hieman oudolta... Paju on materiaalina sopivan maanläheinen ja maustaa muuten kovin asiallista sisustusta mukavasti orgaanisempaan ja herkempään suuntaan, yhdistäen kalustuksen runsaaseen kasvillisuuteen. Liika olisi kuitenkin liikaa. Tai ehkä se on totuttelukysymys.

Ehkä piakkoin saisin napsittua myös kuvia parvekkeelta, jotain Flickristä jo löytyykin. Tikkaat ovat jo valmiit, vain kasvipeitettä vailla, samoin ikkunaa vasten oleva pajusäleikkö. Postailen kuvia myös ruukkuun asettelemastani pajutornista, kunhan saan sen vielä valmiiksi. Tällä hetkellä se pysyy kyllä tukevasti mullassa, koska kastelin sitä hieman ja se jäätyi yön aikana! Mullan sulaessa en tiedä kuinka tukeva rakenne on, ellen puno tornin alareunaan ohutta suoraa pajua muutamaa kierrosta. se taas vaatii harjoitusta ja... aikaa.

Aikaa ei nyt ole juurikaan, huomenna siis suunnitelmissa on, kuten sanoin, appivanhempien luo kyläilemään ja projekteja puuhailemaan. Anoppirouvallakin taitaa hieman peukalo vihertää muiden harrasteiden ohessa, joten kasvivaihtareitakin voimme päästä tekemään. Äidilläni taas ei ole pihaa eikä parveketta juuri nyt, joten hänen kanssaan vaihtelemme lähinnä huonekasvien pistokkaita. Niiden hoidossa hän onkin haka, ehkä ainakin osa tästä innosta tulee sieltä geeneistä ;)

Kevättä rinnassa

Tänään ulkoillessa tuli taas sellainen raukea tuntemus, että kevät on askeleen verran lähempänä. Aurinko on kovasti jaksanut paistaa pilvettömältä taivaalta, aamusta asti jopa. Mustassa toppatakissa tuli kuuma kävellessä. Sohvalla istuessa joutuu nyt siristämään silmiään, miesparka, mutta verhoja en halua sulkea. Laitoin parvekkeelle ensimmäistä kertaa lämpömittarin, joka kertoi äsken viiden asteen lämpötilaerosta ulkoilman ja parvekkeen välillä; ulkona näyttää olevan lähes 5 astetta pakkasta ja parvekkeellamme lämmintä yli yhden asteen. Siellä on tarjennut jo puuhailla villapaita päällä ja lämpöiset tohvelit jalassa :)

Tänään sain taas hetken hypistellä multaa käsissäni. Siirsin kahvipensaan uuteen 23-senttiseen ruukkuunsa, johon jäi pintaan jopa tilaa lisämullalle. Välikokoja ei ollut saatavilla. Taimiurakkani edistyi sen verran, että erottelin lobeliarykelmät omiin pieniin kuppeihinsa, jotta ne saavat rauhassa kasvatella juuriaan. Siirsin syvempään multaan myös chilit ja osan paprikoista, sekä loput neljä kappaletta kelloköynnöksen taimista. Uusia kylvöjä en ole uskaltanut vielä tehdä. Tomaatit voisin jo siirtää, jos minulla olisi niille tarpeeksi istutusastioita. Niiden on jaksettava odottaa vuoroaan ahtaissa jukurttipurkeissaan. Istutellessani fiilistelin Mew:n vanhempaa tuotantoa 'Am I Wry? No':ta sekä Foo Fightersia. Lempibändejäni nämäkin kaksi.

Keltaisia krookuksenkukkia aurinkoisena päivänä
maalis-, helmikuun vaihteessa 2004 Lepaalla
toimistorakennuksen kupeessa

Kevät 2004 oli suhteellisen aikaisessa jos ei huomioida toukokuista 'takatalvea', mutta vielä tänäkin vuonna ehtii ajoissa lämmetä. Olen ohikulkiessani kuullut monien ihmisten porisevan myöhäisestä keväästä ja kovista pakkasista. Vaan eikö joka vuosi ole erilainen? Se on sitä odotusta, joka palkitsee joka vuosi...

Pehmyen aamun bloggaus

Kirjoitettu vuorokausi sitten

Kukkaan hyödettyjä krookuksia ja sinililjoja
puutarhaliikkeen tuulikaapissa 10.3.2006

Eilen Siemen & Koneessa käydessäni mukaani tarttui taas pari pussillista uusia kylvettäviä: kauniin pehmeän ja vaalean kermanvärisin kukin kesällä ihastuttava köynnöskrassi 'Milkmaid' sekä tuoreen vihreä, viime keväänä kylvämäni mutta idätyksessä epäonnistunut kesäsypressi. Ulos kävellessäni huomasin liikkeen oven suussa värjöttelevät upeanväriset kukkaan hyödetyt sipulikukat, mutta jätin ne odottamaan muita halukkaita ostajia rahan- ja tilanpuutteestani johtuen. Sain kuitenkin hankittua myös sen haluamani astetta suuremman saviruukun kahvipensaalle sekä yllätyshankintana kolme pussillista rairuohon siementä. Mitä näistä saan kehiteltyä, sen näette ehkäpä kevään kuluessa ennen pääsiäistä.

Keskustan kävelylenkkini pääsyynä itse asiassa olikin käydä samalla matkalla työvoimatoimistossa ihmettelemässä tilannetta, josta aiemmissa vuodatuksissa enemmän. Käynti oli melko kivuton ja nopea. Sain uusittua työnhakuni ja toivottavasti nyt saan tukea vielä muutaman viikon ajan ennen töiden alkua. Täytin uudet lomakkeet ja siinä se.

Avomiehen toinen lomaviikko starttaa, eivätkä ilmat voisi kyllä ainakaan aluksi paremmat olla. Tänään vuorossa on ensiksi ostosreissu miehen ja vierailulle tulleen Äitini kanssa, toivottavasti minulle ei tartu mitään ylimääräistä taas mukaan. Ainakaan mitään, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Joskus ostoksilla ollessa vaikuttaa siltä, että kaikenlainen tarvike ja tavara, erityisesti kukkiin tai kasveihin liittyvä, tuntuu hetkellisesti tarpeelliselta, mutta kotiin päästessä huomaan, että olisin kai voinut elää ilmankin. Jos nimittäin olisi aivan pakko. Kaipa se on sitä turhaa hortoilua, josta suurin osa elämästä koostuu… Totta toinen puoli, mutta shoppailun väitetään joskus myös lieventävän stressiä, ja siten se on hyödyllistäkin. (Ja mistähän niin minulle stressiä kehkeytyisi, kysyy joku. Voi kuulkaa, ette tiedä puoliakaan…)

Illalla sitten olisi luvassa kovaakin kovempaa juhlaa à la ystävän ystävän synttärikemut, joille en ole saanut edes virallista kutsua! Käytännössä olen siis kuokkija. Hmm, minulla ei ole lahjaa, ei edes minkäänlaista korttia valmiina vielä. Kortin tekeminen tai ostaminen on minulle aina suht hektistä puuhaa, teen sen viime tingassa jollen useimmiten päivän myöhässä. Tarvitseekohan sitä vaivautua viemään mitään syötävää tai juotavaa paikalle?En tunne porukkaa kovin hyvin. Kuulemani mukaan kaikkea löytyy, mitä tarvitaan. Odotan innolla, jos en muuta niin ainakin vaihtelua toinen toistaan samankaltaisempiin arki-iltoihini. Saan taas pukea hameen ja sitoa hiukset ruseteilla. ^^

---

Olen tässä myös pohtinut toista blogia uudella, laajemmalla otsikolla tähän ’Parvekkeeni’ oheen, sillä ainakin kerrottavaa tuntuu riittävän ja postauksieni aiheet ovat vaihdelleet melko laajalti. En ole varma miellyttääkö edes kirjoitustyylini juuri ketään. En ole opiskellut kirjoittamista saati sitten, että olisin ammattilainen tässä. Kirjoitanko enemmän omaksi huvikseni vaiko (mahdolliselle) kohdeyleisölle, joka ehkä haluaa lukea joko parvekkeestani TAI arkielämäni tapahtumista? Kovin moni ei ainakaan kommenttien vähyydestä päätellen ole tainnut vielä löytää tätä ensimmäistäkään blogia. Toisaalta en itsekään ole kommentoija ahkerimmasta päästä.

Kesän tullen luulen juttuaiheiden ehtyvän ja kasvien kasvua ja kukintaa hahmottavien kuvien valtaavan alaa Parvekkeellani. Työelämän tenho tuppaa viemään minut mukanaan joka kesä. Se ja lähipiirini ihmiset vievät suurimman osan ajastani, mutta arkielämästä ja kiinnostavimmista työkohteista olisi silti mukava jotakin turista, oli sille lukijoita tai ei, joko tässä tai toisessa blogissa. Katsotaan nyt. ’Parvekkeeni’ on vielä nuori ja tämä on alkuhuuman tulosta. Lykkään rinnakkaisblogi-ajatusta vielä ainakin alkukesään ja jos vielä näen aihetta karsinoida ajatuksiani lukijoiden helpottamiseksi erilleen, saatan sen hyvin tehdäkin. Juuri nyt yhdessäkin on tarpeeksi…

Miten on, löytyykö aiheesta mielipiteitä teiltä, hyvät lukijat?

---

Edit: vikaa on joko bloggerissa tai omassa nettiyhteydessämme, mutten saanut postattua kirjoitustani eilen.
Tulkoon nyt sitten yhden vuorokauden myöhässä. Sekoittaakseni lukijoita ennestään, oikesti tänään olemme menossa Mukkulaan talviriehaan riekkumaan :D

Selkeyttä asioihin

Sain juuri puhelun opinnäytetyöni tilaajalta, Lahden kaupungin entistä teknistä virastoa, nykyistä teknistä- ja ympäristötoimialaa edustavalta kaupunginpuutarhurilta. He tarjoavat minulle muutaman viikon työsarkaa työni jatkosuunnittelussa, vaikka olenkin jo sopimuksella toisessa yrityksessä. Kaupunki on nimittäin valmis maksamaan nykyiselle työpaikalleni noin kahden viikon työpanoksesta, jonka käyttäisin Kariston hulevedenpuhdistusaltaan kasvillisuuden suunnitteluun tekniselle virastolle. Pääsisin aloittamaan työni tuossa huhtikuun alun tietämillä, toivottavasti hieman aiemmin... Tiedän jo suunnilleen, kenen kanssa pääsen tekemään yhteistyötä teknisellä virastolla. Vietin siellä viime kesänä kuukauden harjoittelussa, jonka aikana tutustuin ihmisiin ja paikkoihin jonkin verran. Tämä on siis juuri se ratkaisu, mitä etsin kahden työtarjouksen välille. Soitin uudelle työnantajalleni ja hän vaikutti kiinnostuneelta asiasta. Nyt vain odotellaan, mitä tuleman pitää :)

Minua ei jaksa harmittaa enää, että kansaneläkelaitos "kohtelee minua kaltoin". Menen käymään virastossa, kyselen vähän, mitä mahdollisuuksia minulla on. Tai onko niitä ollenkaan. Onneksi enää puoli kuuta odotusta työn alkuun.

Samalla keskustassa käydessäni voin ostaa kahvipensaalle isomman ruukun, vanha on auttamatta liian pieni ja multa kuivuu liian nopeasti. Parvekeasiat ovat jääneet näennäisesti tauolle. Mutta vain pintapuolisesti, oikeasti ne pyörivät mielessäni taukoamatta...

Vuodatusta...

...elämästä parvekkeeni ympäriltä ja lopuksi kukkia

Aina välillä tekisi mieli huokaista oikein syvään, kun ajatukset elämästä, kohtalosta ja omien päätöksien vaikutuksista tulevaisuuteen alkavat pyöriä mielessä. Enkä saa nukuttua, en millään. Mies nukkuu jo täyttä päätä.

Kaikki on ollut viime päivinä hyvin, niin parisuhteessa (josta minun ei tämän tarkemmin tässä blogissani tarvitse puhua) kuin muillakin elämänalueilla. Tänään kuitenkin sain shokkihoitoa juuri kun aloin tottua leppoisiin kotipiirissä vietettyihin päiviin. Ensinnäkin huomasin kansaneläkelaitokselta tulleen kirjeen, jossa kerrottiin heidän lakkauttavan työttömyyskorvaukseni tämän ja viime kuun vaihteessa; out of the blue.

Luulin jo saaneeni otteen kelasta ja sen ilkeistä metkuista opintojeni päätyttyä, mutta nähtävästi olen väärässä. Minulla ei juuri ole aiempaa kokemusta työttömyydestä, joten tunnen itseni lievästi sanoen petetyksi. Miksei kukaan työvoimatoimistossa ole neuvonut minua tämän pidemmälle, jotta pärjäisin ilman näitä painajaismaisia kausia, jolloin joudun kiristämään vyötä kaikkien hankintojen suhteen, koska rahaa ei tule mistään minulle, mutta minulla silti pitäisi olla varaa maksaa aiemmin kansaneläkelaitoksen ilmoittamat kahden kuukauden opintotuet vuodelta 2004 takaisin koron kanssa? Miksen ole huomannut lukea tätä ilmoitusvastuuta koskevaa asiaa mistään kelan typeristä paperivihkosista tai pdf-esitteistä? Minua todella sapettaa; ei pelkästään petetyksi tulemisen tunne, vaan myös oma tyhmyyteni näiden asioiden suhteen. Miten voin olla näin luottavainen kaikkien niiden kertojen jälkeen, jolloin olen jostain syystä jäänyt rahatta, vaikka minulla kaiken järjen mukaan olisi oikeus saada avustusta ja olen sitä hakenut. En yksinkertaisesti opi koskaan kysymään kaikkea ja toimimaan oikein, toisin sanoen niinkuin virastoissa minun oletetaan toimivan (vaikkei kukaan sitä ehdi kertoa).

Äsh. en edes halua tuhlata aikaani tähän itsesyytökseen. En vain kertakaikkiaan saa unta ennenkuin saan jakaa epäoikeudenmukaisuuden tuskan kaikkien lukijoiden kanssa, kiinnostaa tämä ketään tai ei, meni tämä parveke-aiheen vierestä tai ei.

Syvä huokaus.

Tämä virastoselkkaus ei edes ole ainoa asia, joka on saanut minut hermostumaan aiemmin päivällä. Tiedän kyllä kaiken hermostumisen olevan näennäisen turhaa, ainakin, jos kukaan ei sitä ole näkemässä, sillä asioilla on tapana selkeytyä kuin itsestään jonkin ajan kuluttua. Niin, se toinen asia.

Arvasin tämän, tai olisi pitänyt arvata ja olla kiirehtimättä asioiden suhteen, sain yhteydenoton opinnäytetyöni tilaajalta tänään. Vajaa viikko tehtyäni työsopimuksen toiseen yritykseen minulle tarjotaan mahdollisuutta päästä toteuttamaan itse suunnittelemaani hulevedenpuhdistuskompleksia uudelle asuinalueelle Lahdessa. Tästä työmahdollisuudesta jaksoin haaveilla aina siihen saakka, kun kesä alkoi näyttää vääjäämättä lähestyvän eikä minulla edelleenkään ollut varmaa työpaikkaa. Eikä tilaajan aiemmin lupaamaa yhteydenottoa tullut, ennenkuin nyt, minun tuurillani... Olen maahan lyöty, en tiedä mitä teen, vielä, mutta ehkä saan jonkinlaisen ratkaisun tähänkin asiaan. Aion joka tapauksessa kysellä aluksi tarkempia tietoja projektin toteutusaikataulusta ennenkuin heitän kirveen kaivoon. Harmittaa niin maan vietävästi, en muista koska viimeksi olen kokenut tällaisen tunnekuohun. Elämä on.

Kaikki ei suinkaan ole pielessä, rakas sulhoni teki tänään suurimman osan kotitöistä, vaikka oli ensin pitkän päivän töissä. Laittoi pyykit, tiskit, puhtaat lakanatkin naistenpäivän kunniaksi :) Kukkiakin vielä toi, josta olen ollut melkoisen tohkeissani, muista asioista viis veisaten (ennen yöllistä piinaani). Selailin illalla myös joitakin kukkien kielestä kertovia sivuja, kuten
http://www.floristi.net/
kukkienkieli.html
sekä keväisistä kukkatrendeistä kertova
http://www.huiskula.fi/kyuutinen.
asp?newsID=225&viewID=1299

Ensimmäisestä poimin mieleiseni tiedon, kukkakauppias on osannut laittaa oikean määrän kukkia kimppuun:
"Kukkien lukumäärälläkin on oma sanomansa; 5 Kukkaa: Minä rakastan sinua."

Huiskulan sivuilla oli mukava selailla varsin tavanomaisia koristekasvivinkkejä, joista tuossa kevään 2003 linkissäni mainittiin sekä ikiviuhkon että gerberan käyttö romanttisen teeman mukaisesti.
"Tämä uusi romanttisuus ei perustu pelkästään rakkauteen ja tunteeseen vaan se luo ympärilleen ilmapiirin, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Haavoittuvaisuus ja kovuus kulkevat käsi kädessä. Kevään trendi on täynnä vastakohtia, jotka tulevat esille, mm. kontrastien käyttö väreissä, muodoissa, materiaaleissa ja malleissa."

Mikä tahansa kukka luo tietyn ilmapiirin katselu- ja haisteluetäisyydelleen. Itse analysoin kukkakimpun sisintä harvoin. Yleensä keskityn havainnoimaan sen ulkoista kauneutta sekä arvostamaan kukkien lahjoittajan ajattelevaisuutta. Kukapa ei rakastaisi kukkia sellaisenaan.

Kuu valvoo taivaalla. Ehkä minun on aika yrittää unta uudelleen.

Köynnöstelyä ja rakentelua

Pajuja

Tämänlaista jälkeä sain muuten aikaan itse tienvarren pusikosta keräämistäni pajunvitsaksista yhden maanantaipäivän aikana. Koko asunto oli minun ja pajujeni vallassa, sillä isäntä lähti kaverinsa kanssa Helsinkiin Depeche Moden keikalle ja palasi sieltä vasta aamuyöllä. Hyvä niin, sillä koko iltahan siinä meni, että sain tuon koottua. Toivottavasti lopputulos on edes toimiva, pajunroskaa siivotessakin meni ikä ja terveys. Rimojen yläpäihin sai jäädä hieman luonnollista ohutta oksastoa ja kissoja, jonka voin myöhemminkin poistaa oksasaksilla, jos ei se miellytäkään enää.

Koko säleiköstä oli lopulta hankalaa saada tarkkaa kuvaa kamerallamme, koska rimat ovat melko ohuita ja parvekkeella hämärää ympäri vuorokauden. Kuvassa erottuu juuri ja juuri sidoksena käyttämäni sisalnaru, jonka alla on vielä rautalankaa. Kuten jo sanoin, rimat eivät ole aivan suoria eivätkä tasapaksuisiakaan, mutta mielestäni näin on ihan hyväkin. Tarkoituksenani on sijoittaa köynnöstuki parvekkeella olevan betonipylvään taakse parvekelasikulmauksen eteen, jossa toivoisin kelloköynnöksen, päivänsinen sekä elämänlangan viihtyvän ja näkyvän alapihalle saakka naapureiden iloksi. Muuten kun sille seinälle tulemme sijoittamaan vain erinäköisiä istuimia eikä mitään ulospäin kovin näyttävää. (Tottahan nyt naapureillekin jotain saisi näkyä...)

Olen puuhaillut muutakin, kuten aiemmin olen maininnut, työn alla on ollut:

Tikapuiden pintakäsittely

Tässä kuvassa erottuu mielestäni parhaiten puun pinnan karheus, mutta todellisuudessa väri on paljon harmaampi vielä nyt, kun en ole harjannut ylimääräisiä sulfaattisuoloja pois pinnasta. Se minun piti ehtiä tehdä tänään, mutta suunnitellessani tulevia kylvöksiä se jotenkin lipsahti mielestäni. Seuraavaksi saan toivottavasti kuvia jo parvekkeelle siirretyistä "valmiista" tikapuista.

Taimien purkitus alkaa, uusia laitettava itämään

Siirsin tänään omiin purkkeihinsa hienosti itäneitä kelloköynnöksiä sekä kaikki valkosipulit, jotka tekivät tosi pitkän juuraston ja tarvitsivat paljon syvemmän kasvualustan. Valkosipulipurkin laitoin keittiön ikkunalle, josta voin sitten napsia ruokiin tuoretta vartta sitä mukaa, kun ne kasvavat. Halkaisijaltaan noin 10 sentin (syvässä) purkissa on siis 5 kynttä.

Kelloköynnös status 7.3. 2006:

• itänyt ja näkyvissä nyt 10/12,
  
• sirkkalehdellä 6/12
  
• status unknown 2/12,
  eli hyvältä näyttää.
  

Kymmenen kestävää tainta on paljon enemmän kuin alunperin uskalsin toivoa lukemieni keskustelujen perusteella. Nähtävästi päivittäiset rupattelutuokioni keittiössä taimilaatikon seurassa ovat tehneet tehtävänsä :) Tomaatintaimet taas saavat kasvaa vielä hetken, kunnes saan kerättyä tarpeeksi tavallisenmuotoisia maitopurkkeja kasvupurkeiksi.

Jo ahtaaksi käynyt kylvökasvarini tänään ennen tyhjennystä.

Nyt multatila odottaa uusia kylvöksiä.

Kyllä, samantien "vanhat" taimet siirrettyäni aloin suunnitella uusia kylvöjä. Luulen, että seuraavana tilan salliessa tärkeysjärjestyksessä tulevat pieninä määrinä erilaiset sipulit ja yrtit:

• Kiinan-,
  
• viher- ja
  
• pillisipulia
  sekä
  
• timjamia,
  
• oreganoa ja
  
• meiramia
  

Puoli riviä tai yksi jukurttipurkillinen kutakin näistä ensin, tarkkaan merkittyinä. Myös kesäpäivänhattua voin kylvää muutaman yksilön keskiaiheeksi istutukseeni. Toiseen kesäkukkaruukkuun olenkin päättänyt sommitella tuoreista pajuista jonkinlaisen keskiaiheen.

Lisää kylvösuunnitelmaa tulen kertomaan kevään edetessä.

Ihmettelyä

Seuratessani Scillan kiireitä omien tavoitteidensa kanssa tänä keväänä, olen oudolla tavalla hieman kateellinen, sillä minulla ei juuri nyt ole mitään suurta odotettavaa itselleni, ellei yllätyksiä ole tiedossa. Toisaalta tunnen olevani onnellinen juuri nyt; laiskotteluhetkiä rakastava ihminen, jonka tämänhetkiset projektit tuntuvat menevän eteenpäin aivan kuin itsestään, eikä minkäänlaisia paineita ole mihinkään suuntaan. Mitä nyt piinaavaa odotusta taimien itämisen ja kasvun suhteen.

Aikaa riittää tehdä lähes mitä tahansa, kunhan se jokin ei ole rahasta kiinni. Mikäpä voisi olla parempaa. Otan pakollisen työttömyyskauden vastaan odottamatta jopa ihan iloisena, sillä hermolepolomaa olenkin koulun jatkuvan pyörityksen ja valmistumisrumban jälkeen tarvinnut enemmän kuin mitään muuta. Luulin, etten pystyisi lepäämään, istumaan kotona näin kauan tekemättä mitään, en edes muista, koska viimeksi minulla olisi ollut näin paljon vapaata aikaa itselleni. Olen löytänyt uutta iloa kuntoilusta ja ulkoilusta, sekä blogiyhteiskunnasta (ilmeistä).

Tietenkin odotan innolla ystäväni valmistumista samasta ammattikorkeakoulusta kuin minä, kuulumisia opinnoistaan yliopistossa sekä muutosta ja asettumisesta uuteen, parvekkeelliseen asuntoon Villensä kanssa tämän kevään ja alkukesän aikana. On aina hauska kuulla myös toisen suunnitelmien edistyvän. Toivon, että ideoistani ja kokemuksistani niin yhteisen koulun kuin parvekepuuhastelun suhteen voisi olla oikeaa hyötyä jollekin. Olen tyytyväinen, ettei minun ole tarvinnut aivan tyhjästä alkaa sisustamaan tätä parvekettamme. Tunnustettava on, että mies oli hankkinut parvekkeelle hienot tummat kalusteet sekä betonilattialle käytännölliset puurallit jo kauan ennen kuin edes tutustuimme. Minä olen vain muuttanut omat tavarani sisään asuntoon ja sittemmin vallannut parvekkeen vähin äänin. Kärhö taisi olla ensimmäinen yhteinen hankintamme toukokuussa 2004 ja hyvin se on selvinnyt nämä vuodet, toivottavasti joskus pääsen siirtämään sen omalle pihalle, talon seinustalle... Ei minulla muuten yleensä tuollaisiin kalusteisiin ole ollut varaakaan, sillä kasvit ovat aina ennen olleet etusijalla ja ihmisten oleskelu täysin toissijainen juttu. Lisäksi opiskelijana on täytynyt karsia omien huonekalujen määrä minimiin jokakeväisen ja -syksyisen muuton keventämiseksi.

---

Jalokärhö 'Königskind' kesä 2005. Ensimmäinen kukinto avautui eräänä aurinkoisena sunnuntaiaamuna. Taustalla häämöttää senaikainen projektini, herbaariokasa :)

---

Oli pieni helpotus saada varmistettua viimein työpaikka kesäksi ja se, että työsopimuksessa lukee työsuhteen jatkuvan toistaiseksi, on aivan uutta minulle. Siltikään en voi olla täysin tyytyväinen, ennen kuin työpaikasta soitetaan ja ilmoitetaan tarkempi töiden aloittamispäivä, silloin pääsen taas näyttämään kynteni työelämässä ja silloin taidan kaikesta huolimatta olla onnellisimmillani. Ei sillä, että tämä vapaus tehdä mitä huvittaa vielä ehkä vajaan kuukauden ajan mitenkään vähentäisi sitä riemua, kun työt lopulta alkavat. Ei, sehän voi vain suurentaa innostusta.

Joten jos joku muukin kuin minä ihmettelee, miten tuo tyttö on ehtinyt kirjoitella tähän uuteen blogiinsa (jonka itse oletti jäävän melko harvakseltaan päivittyväksi), tämä lienee ainakin oiva vastaus :)

Eilen veljeni luona vieraillessamme aikani kuluksi (miehet asensivat keskenään autoon jotakin uutta ahtopainemittaria pakkasessa) nettiä selaillessani törmäsin oivaan köynnössäleikköideaan. Nimittäin puutarha.net -sivustolla keskusteluja on käyty luonnonmukaisesta pajumateriaalista erilaisissa rakenteissa (keskusteluissa mm. Pajumies), ja itse tarvitsisin eri kokoisia säleikköjä parvekkeelleni. Elävää aitaa en edes harkitsisi, paitsi jos joskus saisin oman ryytimaan, sinne se sopisi... Tai vaihtoehtoisesti rajaamaan patioaluetta. Pieneen ruukkuun voisin myös kokeilla letittää tai punoa muutamia (1-3 kappaletta) suoria paksuhkoja pajunoksia tai vaihtoehtoisesti oksakimppuja, joiden latvaoista sitten alkaisi puskea vihertävää versoa jossain vaiheessa syksyä. Oiva keskusaihio kesäkukille myöskin, eikö? ainakin kokeilunarvoinen idea.
Ehkä jo tänään illemmalla ehdin käydä etsimässä lenkkipolun varrelta Mukkulasta sopivia oksia hyödettäväksi tai kuiviksi oksasäleiköiksi parvekelaseihimme. Toisaalta valkeat kaupasta ostetut olisivat kai kestävämmät, helpommat ja puhtaamman oloiset? En ole vain varma haluanko sellaisia.
edit: Tässä taas nähtiin kuinka hyvin osaan pitää parvekeajatukseni kurissa edes muutaman päivän... Kelloköynnöksetkin ovat muuten kurkotelleet lehtiään jo valoa kohti, mutta ovat kumman hailakanvärisiä.

Raportti viikon lopuksi

Tikapuuprojekti etenee, tein juuri kokeeksi rautavihtrillikäsittelyn. Puupinnan pitäisi muuttua muutaman päivän kuluessa harmahtavaksi, ja sitten näen, tarvitseeko tikkaille tehdä muuta pintakäsittelyä. Olen varannut ainakin yhden purkin puuöljyä jo valmiiksi... Niin ja piti mainita, että muutamasta grammasta rautasulfaattia riitti aivan mukavasti koko tikkaisiin, laimennettuna noin puolella litralla vettä. Voinhan tarvittaessa käsitellä pinnat uudestaan, jos väritystä ei tapahdukaan. Liuokseni oli melko laimeaa ja vihtrilliä jäi ylimäärin jäljelle halvasta kilon pakkauksesta.

Tarkistettuani juuri taimien tilanteen, huomasin kolmen tumman kelloköynnöksen nostaneen kaarevan vartensa ylös kasvuturpeesta, samoin on itänyt osa orvokeista, valkosipuleita kokeillessani huomasin niiden juurtuneen erittäin terhakkaasti ja kasasin niiden juurelle hieman lisää multaa tueksi, koska ne tuppaavat nousemaan ylöspäin mullasta juurtensa avulla. Seuraavaksi jään odottelemaan chilejä ja paprikoita, joiden itämisen odotan kestävän ehkä noin 10 vuorokautta. Myös lobelioiden itäminen on muistaakseni melko nopeaa. Kuinkahan nopeasti kelloköynnöksen taimet kasvavat pituutta... Astianpesukone on taas päällä lämmittämässä pöytätasoa ja sillä seisovan minikasvihuoneen pohjaa. Ehkä sekin nopeuttaa ainakin paprikoiden itämistä.

Loppuillan ja viikonlopun taidan pitää hieman taukoa parvekkeelta. Tänään luvassa on elokuva ystävän luona, sekä toivottavasti maittavaa roskaruokaa illemmalla ;) Olen paha ihminen, kun on kysymys ruuasta. On hyvä, että välillä viikonloput ovat suunnittelemattomia. Toivottavasti kaverini jaksaa lähteä huomenillalla pulkkailemaan. Sään pitäisi tietenkin myös suosia, ettemme jäädy kalikoiksi hikoiltuamme päästäksemme mäen laelle... Pulkkailu käy kuntoilusta, sanon minä (ja kaikki ketkä vielä aikuisena muistavat miten hauskaa touhua se on ;)!

Päätin julkaista...

...omatekemäni alustavan parvekesuunnitelman myös blogissani. Valitettavasti kuvasta ei saa tämän terävämpää, mutta ehkä tilan perusjärjestys ilmenee kaavasta sentään. Flickrissä kuviani selaamalla saa aika hyvän kuvan kokonaisvaltaisesta kalustuksesta ja edelliskesäisestä kasvillisuudesta parvekkeellamme.

Kuvapainotteinen postaus

Köynnöskärpänen on puraissut minuakin, oikein kovaa. Yläpuolella olevasta suunnitelmallisesta kuvasta päätellen parvekkeestamme tulisi melkoinen viidakko, sillä keittiön ikkunan edessä olevat uudet tikkaat tulevat olemaan myös melko täynnä pieniä ja miksei isompiakin yrtti- ja hyötykasviruukkuja.


Myös ikkunan alapuolinen oven eteen jäävä lattiatila tulee täyttymään suurista altakasteluruukuista, mikäli tänään kylvämäni paprikat, tomaatit ja chilit ehättävät tälle kesälle tarpeeksi tuottoisiksi. Tässäpä tänään lisäystä saanut viljelmäni läheltä katsottuna.

Kuvassa vasemmalta katsottuna löytyvät kylvettyinä lobelia, chili, kelloköynnös tulitikkujen merkkaamana, orvokki, valkosipuli ja tavallinen paprika.

Tomaatin ja punaisen basilikan taimet ovat kehittyneet huimasti muutamassa päivässä, tomaatit puskevat jo toista lehtipariaan kukin. Tässä alkutilanne...















..ja tässä tänään otettu kuva! Luulen, että pääsen siirtämään ne jo pian suurempiin purkkeihin, mikäli kehitys jatkuu yhtä huimana :)