perjantaina, maaliskuuta 31, 2006

Viikonlopun airut

Tänäänhän on ihan oikeasti paistanut aurinko.

Huomasin sen, vaikka toimiston verhot olivatkin suljetut. Konehallin katolta putoili lunta aina välillä, peltikatolta kuului ensin valuvaa ääntä, sitten hirveä tumpsahdus. Lumet tulivat juuri sille puolelle pihaa, johon eilen pysäköin autoni! Sellainen määrä painavaa vetistä lunta voisi saada jo aikaan tuhoa. Onneksi rakennuksen etupuolella oli tänään tilaa, joten jätin autoni siihen.

Töissä on ollut oikein mukavaa, vaikka edelleen vähän outo tunne välillä (en osaa selittää sitä, kuin että tuntuu etten pääse v auhtiin kunnolla ja joku hidastaisi minua), saimme yksissä tuumin työkavereiden kanssa vietyä aiemmin mainittua pihasuunnitelmaa eteenpäin, luonnos ja tarjous annetaan nähtäväksi asiakkaalle. Saa nähdä onko suunnitelma sellainen kuin odottivat, ainakin pomoni tykkäsivät sen ulkonäöstä. Hankkivat jopa uuden A3-tulostimen samantien, jotta asiakkaalle on näyttää muutakin, kuin muutama pieni A-nelonen. Jotenkin isommassa paperissa on sitä jotakin. A3-tulostinta he eivät aiemmin ole ehkä tarvinneet, koska pihasuunnitteluun ei ehkä ole tarvinnut satsata niin paljon? En tiedä. Maanantaina menen sitten käymään tevillä (tai paremmin tekninen ja ympäristötoimiala eli teky, lyhenne 'tevi' on vain juurtunut käyttöön...) aloittamaan Kariston projektia. Tai paremminkin jatkamaan, mutta hieman viiveellä kai. Olen tyytyväinen vaihtelevasta työstä, mutta edelleen epäilen, osaanko mitään. Tai ainakaan tarpeeksi.

Mitä on tarpeeksi? Tuntuu ainakin joskus, etten ole tarpeeksi innovatiivinen ja luova suunnittelija, sopisin ehkä toisaalta paremmin pelkäksi piirtäjäksi, mikä taas toisaalta ei ole yhtään minulle sopiva juttu! Haluan itse ratkoa ongelmia, ideoida ja tutustua kohteisiin. Siitä juuri työssäni pidän, mutta ehkä olen vain perfektionisti, enkä koskaan tyytyväinen siihen, mitä saan aikaan.

Pyh. Nyt alkaa viikonloppu, pitkästä aikaa se tuntuu erikoisen hyvältä. ensi viikko tuonee yllätyksiä tullessaan mutta koska olen vaan niin hyvä, pärjään taatusti.

---

Ruukutin äsken neljä eniten venähtänyttä kelloköynnöstä yhteen ruukkuun, mutta saattaa olla, että joudun siirtämään kasvuston vielä isompaan kesällä. Tai sitten vain lannoitan kovasti... Siirsin myös isomman pelargonian suurempaan ruukkuun, jossa saan kasteltua multaa paremmin ilman että vesi roiskuu ympäriinsä. Samettikukat työntävät toista lehtiparia, samoin kesäpäivänhatut ensimmäistä karvapintaista lehteään. Nyt kun ikkunalla alkaa olla tilaa, voisin kylvää muutaman päivänsinen tai kirjokierron sulostuttamaan vihreydellään.

Pääsiäisyllätykseni, rairuohokopat, alkavat olla kasvaneet täyteen pituuteensa kohta. Tosin yleensä kai alennun leikkaamaan ruohoa tasaisemmaksi jossain vaiheessa ennenkuin sen kasvu lakkaa, mutta ei se voi loputtomiin kasvaa, eihän? Juu, tänään voisin hankkia pienen suklaayllätyksen kumpaankin ja antaa ne sitten pois tänä viikonloppuna =)

Nyt grillaamaan ja syömään Mukkulaan. Talitintitkin laulelevat.

2 kommenttia:

12:10 ip. , Blogger Laurier Rose kirjoitti...

Kauniita rairuohoja! :))))) Pistää miettimään, että jokohan jotain rairuohontapaista pitäisi täälläkin kasvattaa. Vihanneskrassin siemeniä on siunaantunut monta pussia. Jos kasvatammekin niitä? :D Tipuset ja pupuset sinne sekaan vaan, ja johan näyttää pääsiäiseltä!

Tiedän tuon tunteen, ettei tee 'riittävän hyvin'. Siinä on minullakin harjoittelemista, että opin hyväksymään se rajan, jossa olen tehnyt tarpeeksi hyvin. Kai se parissa vuodessa alkaa löytyä.

Lisää ruukuttamista täälläkin tiedossa, kunhan vaan löydän ne ruukut! Olen piilottanut ne isommat jonnekin kätevään talteen viime syksynä. :-/

 
9:56 ip. , Blogger MissTii kirjoitti...

Pääsiäisruohot ovat ihania. Itselleni jäi vain ihan pieni astiallinen sitä ruohoa ja loput annettiin pois, jotta muille kasveille jää tilaa :)) Vihanneskrassi on parhaanmakuista voileivän päälle silputtuna, sitä pitää laittaa jatkuvasti uutta kasvamaan!

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu