sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006

Työ kantaa vielä hedelmää

Kelloköynnöksen taimet kuvattuna hetki sitten ikkunalla.
Taimet puskevat tällä hetkellä kolmatta lehtipariaan.

Kylvin 23. helmikuuta 4 x 3 kappaletta kelloköynnöksen siemeniä, joista maaliskuun 7. päivänä siirrettäessä 10 oli itänyt ja kahdesta siemenestä ei ollut mitään havaintoja. Nyt kuitenkin taimikasvarissani on pullahtanut pintaan ihme: yksi köynnöksen taimi lisää! Todella hassua, en edes ala laskemaan, montako viikkoa sen itäminen kesti... Kovin voimakkaasti se kuitenkin on kasvanut, kun viimeksi toissa iltana taisin ehtiä ihastelemaan muiden laatikossa itäneiden kasvien uhoa ja intoa. Vain yksi siemenistä on tällä hetkellä itämättä. (Myhäilee tyytyväisyyttään) Voin jo kuvitella, miten kauniin lehvästön köynnökset muodostavat säleikköihini kesän tullen!


Toisessa minikasvihuoneessani vihertävät tällä hetkellä vasemmalta
lukien: 1kpl myöhäis-idännäinen kelloköynnös, rudbeckiat, tagetekset, reunassa venähtäneet paprikantaimet.


Olen illalla ehtinyt bloggaamisen, ulkoilun ja ruuanlaiton ohella puuhata myös luotettavien pelargonieni kanssa, leikkasin kasvuun lähteneistä oksista pistokkaita Viherpiha -lehden ohjeiden mukaan:

"Nuoret taimet latvotaan voimakkaasti, vanhempien kasvien versot leikataan kolmannekseen pituudestaan. Sopiva leikkauskohta on lehtihangan yläpuolelta."
(Viherpiha, Annen allakka, s. 14)

Onnenapilan eli rusokäenkaalin mukulajuuret ovat lähteneet versomaan mullasta. Kohta ne taitavat olla jo luovutusiässä, en kyllä keksi paikkaa, missä voisin niitä itse kasvattaa. Selailin muistia virkistääkseni wsoy:n vanhaa, vuodelta -91 olevaa huonekasvikirjaa "Kodin kukat ja viherkasvit". Siellä kerrottiin käenkaalin viihtyvän erittäin valoisassa ja lämpimässä paikassa, ja että kasvi saa kuivua kokonaan loka-marraskuun vaihteessa. Lepokauden jälkeen mukuloille voi sitten vaihtaa mullan keväällä, jolloin ne innostuvat uuteen kasvuun.

Pari iltaa sitten Scilla kyseli minulta joitakin hänen uudelle ikkunalleen sopivia huonekasveja, enkä heti keksinyt kovinkaan montaa, mutta rupateltuani ystäväni kanssa tuli heti useita mieleen. Äitini voisi myös olla hyödyksi. Lueskelemani huonekasvikirja on myös hyvin kattava, sieltä löytyi hyvin monenlaisia kasveja, monta myös Scillalle kokeilemisen arvoista lajia. Ihan näppituntumalla ei kasveja kannatakaan valita, minkä me hortoilijat tiedämme ikävän hyvin :) Jos jonkinlaiset kasvit olen minäkin huonolla hoidolla ja kasvupaikalla tuhonnut.

Lueskeltuani puoleen hintaan ostamani Viherpihan lävitse yhä tarkemmin noin viisi kertaa päätin tuhlata uuteen puutarhalehteen, ET:n Kotipihaan, jonka löysin eilen illalla lähikaupan kapeahkosta lehtivalikoimasta. Pintapuolisesti lehti vaikuttaa ihan asiantuntevata ja kivasti kuvitetulta (kuvat taitavat yleensä olla näissä lehdissä puoli ruokaa). Tänään voisinkin vielä ennen nukkumaan menoa lukea sitä hieman tarkemmin, tosin tomaatintaimetkin pitäisi kai mullata ja lannoittaa vielä. Ne jaksanevat odottaa huomiseenkin, kello juoksee eteenpäin jo yötä kohti. Taidan olla vielä puoliksi talviajassa, ihan omalla aikavyöhykkeellä taimieni kanssa =)

6 kommenttia:

8:08 ip. , Anonymous Jaana kirjoitti...

Terhakan näköisiä taimia sinulla.
Minulla ei vielä ole kuin muutamssa taimessa lehtienalkuja :(

 
9:03 ip. , Blogger MissTii kirjoitti...

Niin, terhakoita sekä hyvässä että pahassa.

"Jouduin" tänään laittamaan joillekin kelloköynnöstaimille jo tukikepit, ne alkavat olla niin isoja, että vievät melkoisesti tilaa jo sivusuunnassakin, kohta vaativat isompaa purkkiakin! Kevät tulee niin hitaasti, että noita joutuu kasvattelemaan vielä iät ja ajat ikkunalla, joten etköhän sinäkin ehdi ihan hyvin omien taimiesi kanssa! Ja ainahan voi ostaa muutaman valmiin taimen, jos kasvu tyssää. Mun orvokit on vielä ihan minimaalisia ja niiden pitäis olla kukassa ensimmäisinä :((

Kelloköynnökset kylvin ekana kaikista, kokeeksi kauan niissä kestää, en ollut aikaisemmin kokeillut noita. Ne kun kukkii kovin myöhään myös, halusin edes yrittää aikaista alkua :)

 
11:58 ip. , Blogger piua kirjoitti...

Minulla kävi viime kesänä samanlaisesti: kasvatin itse köynnöskrassini ja kun olin jo koulinut taimet omiin purkkeihinsa huomasin (siis viikkojen päästä!) että niitä oli kasvanut lisää. Yksi oli ajautunut basilikan kanssa samaan purkkiin enkä voinut käsittää miten se siellä oli, mutta ilmeisesti olin laittanut mullan loput basilikoiden mullan jatkeeksi. Loputykasvoivat purkissa, jossa oli alunperin vain neljä siementä lähtenyt kasvavaan ja loppujen lopuksi sinne ilmeistyikin seistemän krassia! Aika hyvä onnistumisprosentti siis.

Meillä täällä napapiirin korkeudella ei oikein voi laittaa kasveja ulos edes kesäkuun alussa, kun yöt voi olla vielä liian kylmiä. Siksi alan tosissani kylvämään vasta pääsiäisen aikaan, ettei kasvit joudu kurottelemaan valoon kovin kauaa täällä sisällä, silloin niistä tulee vaan honteloita ja laihoja reppanoita.
Mutta sinun versojesi kasvua on kiva seurata! ;:)

 
12:36 ip. , Blogger MissTii kirjoitti...

Heips Piua!

Oikein kiva tietää, että blogiani seurataan. Vaikka alunperin aloin kirjoittamaan tänne vähän itseäni varten, niin ilmeisesti muitakin kiinnostaa tämä "almanakkani", mitä salaa toivoinkin! :D

Hehe, tosiaan, nuo jälkikäteen itäneet siemenet on aina melko mystisiä. Toisaalta, mitä useampi siemen itää, sitä suurempi riemu! Ei sillä väliä vaikka siihen menisi pidempi aika. :)

Hmm, missäs vaiheessa kesää siellä teillä pohjoisessa alkaa olla melko turvallista laitella herkkiä kasveja ulos? Kesäakuun aikana kuitenkin varmaan... Hih, täytyypi kurkkia sinunkin blogiasi tästä :)

 
3:23 ip. , Blogger Laurier Rose kirjoitti...

Oi kuinka hyvin kasvaneita pikkuisia sulla on!

Mullakin ainakin yksi vaahtera-aulio on eksynyt oleanterien kanssa samaan pottiin. :D Taitaa olla lasten käsillä jotain tekemistä sen kanssa...

 
10:47 ap. , Blogger MissTii kirjoitti...

;D

Tärkeintä kai on, että lapsoset on innostuneita auttamaan... Sullakin taimia jo näkyvissä, huomasin!

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu