Työ kantaa vielä hedelmää

Kelloköynnöksen taimet kuvattuna hetki sitten ikkunalla.
Taimet puskevat tällä hetkellä kolmatta lehtipariaan.

Kylvin 23. helmikuuta 4 x 3 kappaletta kelloköynnöksen siemeniä, joista maaliskuun 7. päivänä siirrettäessä 10 oli itänyt ja kahdesta siemenestä ei ollut mitään havaintoja. Nyt kuitenkin taimikasvarissani on pullahtanut pintaan ihme: yksi köynnöksen taimi lisää! Todella hassua, en edes ala laskemaan, montako viikkoa sen itäminen kesti... Kovin voimakkaasti se kuitenkin on kasvanut, kun viimeksi toissa iltana taisin ehtiä ihastelemaan muiden laatikossa itäneiden kasvien uhoa ja intoa. Vain yksi siemenistä on tällä hetkellä itämättä. (Myhäilee tyytyväisyyttään) Voin jo kuvitella, miten kauniin lehvästön köynnökset muodostavat säleikköihini kesän tullen!

Toisessa minikasvihuoneessani vihertävät tällä hetkellä vasemmalta
lukien: 1kpl myöhäis-idännäinen kelloköynnös, rudbeckiat, tagetekset, reunassa venähtäneet paprikantaimet.

Olen illalla ehtinyt bloggaamisen, ulkoilun ja ruuanlaiton ohella puuhata myös luotettavien pelargonieni kanssa, leikkasin kasvuun lähteneistä oksista pistokkaita Viherpiha -lehden ohjeiden mukaan:

"Nuoret taimet latvotaan voimakkaasti, vanhempien kasvien versot leikataan kolmannekseen pituudestaan. Sopiva leikkauskohta on lehtihangan yläpuolelta."
(Viherpiha, Annen allakka, s. 14)

Onnenapilan eli rusokäenkaalin mukulajuuret ovat lähteneet versomaan mullasta. Kohta ne taitavat olla jo luovutusiässä, en kyllä keksi paikkaa, missä voisin niitä itse kasvattaa. Selailin muistia virkistääkseni wsoy:n vanhaa, vuodelta -91 olevaa huonekasvikirjaa "Kodin kukat ja viherkasvit". Siellä kerrottiin käenkaalin viihtyvän erittäin valoisassa ja lämpimässä paikassa, ja että kasvi saa kuivua kokonaan loka-marraskuun vaihteessa. Lepokauden jälkeen mukuloille voi sitten vaihtaa mullan keväällä, jolloin ne innostuvat uuteen kasvuun.

Pari iltaa sitten Scilla kyseli minulta joitakin hänen uudelle ikkunalleen sopivia huonekasveja, enkä heti keksinyt kovinkaan montaa, mutta rupateltuani ystäväni kanssa tuli heti useita mieleen. Äitini voisi myös olla hyödyksi. Lueskelemani huonekasvikirja on myös hyvin kattava, sieltä löytyi hyvin monenlaisia kasveja, monta myös Scillalle kokeilemisen arvoista lajia. Ihan näppituntumalla ei kasveja kannatakaan valita, minkä me hortoilijat tiedämme ikävän hyvin :) Jos jonkinlaiset kasvit olen minäkin huonolla hoidolla ja kasvupaikalla tuhonnut.

Lueskeltuani puoleen hintaan ostamani Viherpihan lävitse yhä tarkemmin noin viisi kertaa päätin tuhlata uuteen puutarhalehteen, ET:n Kotipihaan, jonka löysin eilen illalla lähikaupan kapeahkosta lehtivalikoimasta. Pintapuolisesti lehti vaikuttaa ihan asiantuntevata ja kivasti kuvitetulta (kuvat taitavat yleensä olla näissä lehdissä puoli ruokaa). Tänään voisinkin vielä ennen nukkumaan menoa lukea sitä hieman tarkemmin, tosin tomaatintaimetkin pitäisi kai mullata ja lannoittaa vielä. Ne jaksanevat odottaa huomiseenkin, kello juoksee eteenpäin jo yötä kohti. Taidan olla vielä puoliksi talviajassa, ihan omalla aikavyöhykkeellä taimieni kanssa =)