maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

Tänään oli keväinen päivä

"Oestara merkitsee kevätpäiväntasausta, tasapainon hetkeä, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Päivän ja yön keskinäisen tasapainon vallitessa Wiccat etsivät omaa, sisäistä tasapainoaan. On aika heittää kaikki vanha pois ja korvata se uudella.

Oestara on myös hedelmällisyyden juhla. Tämä on sopiva aika siementen siunaamiseen tulevaa kasvatusta varten. Nyt on aika vapauttaa itsensä kaikesta mikä sinua pitelee paikallaan."

Talven selän taittumisen kunniaksi, www.varjojenkirja.com

Lepaan ruusu- ja hedelmätarhan lumivaipan alta vapautuvaa nurmikkoa maaliskuun lopulta 2004

Kevät on tavallisesti se vuodenaika, jolloin uuteen alkuun pääseminen elämässä on helpointa. On aika tehdä parannus elintapojen, kuten kuntoilun ja ruokailun suhteen. Kevät on itselläni aina kiireistä aikaa, mutta energiaa tuntuu yleensä riittävän, mikä varmaankin johtuu lisääntyvästä auringonvalosta. Tästä päivästä keskikesään asti valoisa aika kasvattaa hitaasti etumatkaansa yön pituuteen nähden. Ihmiset alkavat herätä kesään; valon ja lämmön muodossa virtaava energia herättelee viimeisetkin talviunillaan makoilevat luontokappaleet, kosiskelut ovat alkaneet. Kevätsiivouksen aika koittaa, ikkunoissa näkyy pölyä ja likaa. Mattoja tekee mieli tampata. Lattiat pitäisi pyyhkiä kostealla. Kaikki ylimääräinen tavara osuu silmiini kotona. Tämä on minulle perinteinen keväänjulistus, tosin blogin kautta tällä kertaa.

Pääsiäinen on ovella parin viikon päästä, olen jo askarrellut pieniä pääsiäisyllätyksiä joillekin lähimmillemme. Kirkkaan keltaiset pikkutiput, vihreät höyhenet sekä rairuohon ja yrttien siemenet ovat löytäneet tiensä vaikka minkälaisiin pääsiäiskoristeisiin, toivottavasti joku huolii ne, etteivät kaikki jää meidän yksiöön :) Vappuunkin on enää kovin lyhyt aika loppujen lopuksi. Helmikuun lopulla lienee jo tosi lämmintä... aijai.

Kaikki kylvämäni siemenet (yrtit, sipulit, kevään orvokkisatsi II, kesäpäivänhattu, samettikukka) ovat alkaneet itää hyvin, vaikken ole niitä siemeniä mitenkään siunannut ennen käyttöä (ellei innokasta kasvuun lähdön odotusta ja toivomista lasketa sellaiseksi toiminnaksi, tai satunnainen kynttilöiden polttaminen?). Hain kellarista pimeässä talven viettäneet vaaleanpunakirjavakukkaiset pelakuut ikkunalaudalle vihertymään, jospa saisin niistä vielä pistokkaitakin. Pelargonit on napattu viime kesäisen työpaikkani hylkykasasta, joten niiden selviytyminen pimeyden jälkeen ei ole ollenkaan varmaa vielä. Ikkunalle tuli tilaa, koska tuosta alareunasta puhaltanut kylmä viima palellutti kuoliaksi kolme purkillista tomaateista, ja loput niistä siirsin suosiolla takaisin tekovalon alle keittiön lämpöön. Olkoot siellä evakossa kunnes ilma lämpenee ja ikkunat on pesty. Onneksi loput tomskut säästyivät, ja pelargonit ovat tottuneet viileisiin kellarioloihin.

Laitoin myös kellarin yllätyslöydön, muovipussillisen punalehtisen "onnenapilan" mukuloita, multiin (niitä on aivan liikaa, toivottavasti joku haluaa...)

---

Kävin tänään kiertämässä Kariston suunnittelualueeni ympäri ja totesin, että paljon oli muuttunut siitä, kun siellä viimeksi kävin. Ihmeellistä, ettei alueen työstämisessä ole haluttu hyödyntää edes puoli-ilmaista opiskelijatyövoimaa syksyn tai kevään aikana, jolloin maanrakennus on ilmeisesti tehty (mistä en luullakseni ollut kuullut). Olen ollut mukana suunnittelemassa kohdetta, pääosassa ideoimassa hulevedenpuhdistusrakenteen muotoja, mutta kaipa työmiehet pärjäävät omin avuinkin suunnitelmapaperien kanssa. Naissuunnittelijan ote hiiteen, kun tehdään miesten työtä.

Olkoot miten vain, en voi murehtia, sillä vajaan kahden viikon kuluttua pääsen aloittamaan työni kohteen kasvillisuuden suunnittelussa yhteistyössä kaupungin teknisen viraston kanssa. Odotan innolla, todellakin, pääsen osallistumaan projektiin vielä kerran! Saan oman kädenjälkeni näkymään Lahden tuoreimpaan kaupunginosaan. Hurraa hortonominalulle!

---

Scillina ja Sbikh pääsivät viimein katsomaan tulevaa, uutta asuntoaan valmiina. Kai kohta jo saa toivottaa onnea uuteen kotiin? :)

2 kommenttia:

12:13 ip. , Anonymous Jaana kirjoitti...

Kevätpäiväntasaus! Ihanaa kevät.

Vaan ei oikein tunnu täällä siltä. Lauantaista saakka on joka päivä PYRYTTÄNYT lunta enemmän tai vähemmän.Mutta kaipa tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
Sinulla noita lajeja taitaa olla kasvatuksessa melkoinen määrä.
Olikohan minun entisen kotini pihassa noita onnenapiloita. Lehdet tosiaa oli kuin apilan lehdet, mutta punaiset ja ne teki keltaisen kukan. Ne tuli sinne jostain ikään kuin varkain - ei niitä aluksi siellä ollut, mutta kun mylläsin penkkiä niin sen jälkeen niitä alokoi sieltä putkahdella.
Kiitos muistutksesta Pääsisäisen suhteen. Täytyy laittaa jyvät itämään "rairuohoksi".

 
8:45 ip. , Blogger MissTii kirjoitti...

Kyllä kevät vääjäämättä tulee! Täällä on nyt suurimman osan päivästä ollut tosi aurinkoista ja olenkin ollut tosi virkeänä, mutta aina välillä satelee lunta rankastikin ja sitten taas toisinaan tuuli yltyy hetkeksi kovemmaksi. Vähitellen, vähitellen...

Onnenapilassa kyllä muistaakseni on keltaiset kukat! Taisi olla pihassasi samaa lajia. Se tekee sellaisia pitkulaisia mukularönsyjä multaan, jotka on sitten säilyneet siellä syvemmällä maassa ja käännettyäsi ne lähemmäs pintaa, ne on lähteneet kasvuun =)

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu