Ihmettelyä

Seuratessani Scillan kiireitä omien tavoitteidensa kanssa tänä keväänä, olen oudolla tavalla hieman kateellinen, sillä minulla ei juuri nyt ole mitään suurta odotettavaa itselleni, ellei yllätyksiä ole tiedossa. Toisaalta tunnen olevani onnellinen juuri nyt; laiskotteluhetkiä rakastava ihminen, jonka tämänhetkiset projektit tuntuvat menevän eteenpäin aivan kuin itsestään, eikä minkäänlaisia paineita ole mihinkään suuntaan. Mitä nyt piinaavaa odotusta taimien itämisen ja kasvun suhteen.

Aikaa riittää tehdä lähes mitä tahansa, kunhan se jokin ei ole rahasta kiinni. Mikäpä voisi olla parempaa. Otan pakollisen työttömyyskauden vastaan odottamatta jopa ihan iloisena, sillä hermolepolomaa olenkin koulun jatkuvan pyörityksen ja valmistumisrumban jälkeen tarvinnut enemmän kuin mitään muuta. Luulin, etten pystyisi lepäämään, istumaan kotona näin kauan tekemättä mitään, en edes muista, koska viimeksi minulla olisi ollut näin paljon vapaata aikaa itselleni. Olen löytänyt uutta iloa kuntoilusta ja ulkoilusta, sekä blogiyhteiskunnasta (ilmeistä).

Tietenkin odotan innolla ystäväni valmistumista samasta ammattikorkeakoulusta kuin minä, kuulumisia opinnoistaan yliopistossa sekä muutosta ja asettumisesta uuteen, parvekkeelliseen asuntoon Villensä kanssa tämän kevään ja alkukesän aikana. On aina hauska kuulla myös toisen suunnitelmien edistyvän. Toivon, että ideoistani ja kokemuksistani niin yhteisen koulun kuin parvekepuuhastelun suhteen voisi olla oikeaa hyötyä jollekin. Olen tyytyväinen, ettei minun ole tarvinnut aivan tyhjästä alkaa sisustamaan tätä parvekettamme. Tunnustettava on, että mies oli hankkinut parvekkeelle hienot tummat kalusteet sekä betonilattialle käytännölliset puurallit jo kauan ennen kuin edes tutustuimme. Minä olen vain muuttanut omat tavarani sisään asuntoon ja sittemmin vallannut parvekkeen vähin äänin. Kärhö taisi olla ensimmäinen yhteinen hankintamme toukokuussa 2004 ja hyvin se on selvinnyt nämä vuodet, toivottavasti joskus pääsen siirtämään sen omalle pihalle, talon seinustalle... Ei minulla muuten yleensä tuollaisiin kalusteisiin ole ollut varaakaan, sillä kasvit ovat aina ennen olleet etusijalla ja ihmisten oleskelu täysin toissijainen juttu. Lisäksi opiskelijana on täytynyt karsia omien huonekalujen määrä minimiin jokakeväisen ja -syksyisen muuton keventämiseksi.

---

Jalokärhö 'Königskind' kesä 2005. Ensimmäinen kukinto avautui eräänä aurinkoisena sunnuntaiaamuna. Taustalla häämöttää senaikainen projektini, herbaariokasa :)

---

Oli pieni helpotus saada varmistettua viimein työpaikka kesäksi ja se, että työsopimuksessa lukee työsuhteen jatkuvan toistaiseksi, on aivan uutta minulle. Siltikään en voi olla täysin tyytyväinen, ennen kuin työpaikasta soitetaan ja ilmoitetaan tarkempi töiden aloittamispäivä, silloin pääsen taas näyttämään kynteni työelämässä ja silloin taidan kaikesta huolimatta olla onnellisimmillani. Ei sillä, että tämä vapaus tehdä mitä huvittaa vielä ehkä vajaan kuukauden ajan mitenkään vähentäisi sitä riemua, kun työt lopulta alkavat. Ei, sehän voi vain suurentaa innostusta.

Joten jos joku muukin kuin minä ihmettelee, miten tuo tyttö on ehtinyt kirjoitella tähän uuteen blogiinsa (jonka itse oletti jäävän melko harvakseltaan päivittyväksi), tämä lienee ainakin oiva vastaus :)