Ihana sade, jonka jälkeen pilkistelee aurinko

kirjoitettu ennen juhannusta, aamupäivällä 22.6.

...

krassin 'Milkmaid' ensimmäinen kermanvaalea nuppu on avautunut viimeinkin

Aamusella ripsahti runsaanoloinen sadekuuro, minkä aikana kiertelin kesäostoksia Anttilassa. Löytyihän sitä, taas uudet kevyemmät kesäverhot sekä sininen verho, jonka hinta oli alennettu jonkin pikkuvian takia 5 euroon, sisustuslehti, kaksi uutta levyä (toivottavasti eivät kopiosuojattuja, mrr) ja valkoinen kangasvyö, koska musta ei oikein sovi vaaleiden kesävaatteideni kanssa yhteen. Ennen ostoksia ehdimme käydä Hartsan sukulaisvieraiden kanssa satamassa aamukahvilla, järvimaisema oli utuisen pilvinen, ehkä miltei merellinen? Lokit jaksavat kirkua. Tekevät mokomat kiertelyreissuja öiseen aikaan myös meidän autopaikkojemme yllä, aamuisista merkeistä päätellen ;(

Ja nyt, pari tuntia sateesta, alkaa aurinko taas paistaa ja taivas sinertyä vähitellen. Vaan luulenpa, että iltaa kohti saattaa sade- tai ukkoskuuroja ropsahdella vielä lisääkin. Harkitsemme tässä vähitellen lähtöä viikonlopun ruoka- ja juomaostoksille, jotta välttäisimme pahimmat ruuhkat illansuussa. Sitten illalla (jos ei sada kaatamalla) on luvassa grillailua ja syöpöttelyä, aloittelua, juhannuksenviettomaisemissa pienen maalaistalon pihapiirissä, josta palaamme vielä täksi yöksi kotiin. Huomenna sitten jaksetaan juhlia oikein kunnolla, kun saa nukkua omassa sängyssä, kun taas sitä seuraavan yön ajattelimme nukkua varmaan omassa autossa, kun se on niin tilavakin :) Olettaen siis, että ehdimme nukkua. Ei tässä mitään, suunnitelmien teko on aina hauskaa, mutta ei ne asiat välttämättä juuri sillä tavalla toteudu :D

Ainiin... Vaihdoin sitten työpaikkaa:) Ilmoitin irtisanoutumisestani heti, kun olin saanut varmistettua työpaikan muualta. Enkä ole katunut yhtään... Kesälomani alkoi nyt ja heinäkuun ensimmäisellä viikolla pääsen taas töihin. Vähän ehkä sääliksi käy firmaa, mutta itsepä ovat oman soppansa keittäneet. Työntekijät, jotka sinne jäävät ovat tosi taitavia ja ahkeria olleet, ja lisäksi ryhmähenki oli mahtava, eivätkä he ansaitse noin huonoa työnjohtamista. Lähtöpäätökseen vaikutti myös yhden ison työmaan ankara venähtäminen, mikä rupesi lopulta pännimään tosi pahasti, vaikken itse noista mitenkään vastuussa ollutkaan (vaan omista tekemisistäni...). Tuo yrityksen pystyssä pitäminen on joskus tosi pienestä kiinni, mutta kyllä maalaisjärjelläkin pitäisi joitakin asioita tajuta, mitä EI kannata tehdä. Mutta koska sääli on sairautta, ajattelen itseäni nyt eivätkä hermoni varmasti loppukesänä ole yhtä tiukilla kuin ne ovat olleet tähän asti, tuon kurjan paikan takia :) Tiedän, että tavoitan omat unelmani muutenkin, kuin kärvistelemällä työssä, jota vihaan joka päivä, enkä tunne itseäni millään tavalla motivoituneeksi. Nyt on aika mennä eteenpäin...

Seuraavaksi vielä uusimpia kuvia parvekkeelta:

Kaunopunahatun ensimmäinen nuppu

Lobelia aloittelemassa kukintaansa kynttiläkopan vieressä parvekkeen pöydällä

Ei vitsi miten nopeesti aika menee...

... kun ens viikonloppuna on jo Juhannus! Iik, etten sanoisi. Kai sekin hurahtaa ohitse tosi nopeasti isolla porukalla juhlien :> Olen tässä kovasti miettinyt työsuhteeni tarkkaa alkamispäivää, siitä riippuu, millainen irtisanonomisaika minulle tulisi jos huomenna ilmoittaisin lähdöstäni... Töissä on ollut mukavaa taas, mutta epäilen kauanko se kestää. Kaikki siellä tuntuu niin epävarmalta ja kurjalta, kun asioiden todellinen laita kerran on paljastunut :( Tosin en taatusti uskalla lähteä lopulta, vaikka kuinka hommat kyrsii. Minut kun on opetettu kestämään kaikenlaista aiemmissa työpaikoissa ollessani, ja periaatteeni on aika pitkälle ollut, että kunhan saan toimeentuloni mistä vaan duunista... Aika sama mistä. Esimerkiksi roskien kerääminen tien varsilta on kuulunut työnkuvaani, samoin yksipuoliset kitkuuhommat... Ruohonleikkuu päältäajettavalla koneella ja nurmen viimeistely työnnettävällä koneella oli sieltä parhaasta päästä helppoja hanttihommia, samoin Hollolan kunnalla työskennellessäni vuorimäntyjen (Pinus mugo) vuosikasvainten katkominen, jotta pensaat pysyisivät liikennealueilla suht matalina ja tiiviskasvuisina eivätkä kasvaisi näköesteeksi :D Todella järkevästi suunniteltuja istutuksia siis... ja paljon pihkaa vuodatettiin sinä keväänä ;)

Nyt olen kuitenkin valmistunut hortonomiksi, enkä haluaisi tehdä työkseni mitä tahansa hommaa, vaan ainakin osaksi koko ajan suunnittelutöitä, joihin haluan tulevaisuudessa keskittyä sitten lähes kokonaan. Puutarhakonsultointia voisin myös tehdä työkseni, kunhan tietoa kertyy. Kaikki aiemmat työpaikkani ovat kuitenkin olleet hyödyllisiä jossakin määrin, olen oppinut joka kesä uutta ja jokaisesta paikasta oppii myös hyvän liikeyrityksen piirteitä, jotka auttavat sitten seuraavan työpaikan hankinnassa ja valinnassa.

Mietin noita aiempia, kivoja ja ehkä vähän vähemmän kivoja työpaikkoja käydessäni läpi papereita, joita voisin lähettää tai viedä työhakemukseni mukana eräälle toiselle työnantajalle. Jos pääsisin tuohon paikkaan (jossa olin myös viime kesän ja syksyn), voisin samalla "perustaa" jonkinlaisen alkeellisen toiminimen itselleni ja duunailla suunnittelutöitä sen mukaan, miten niitä tarjotaan. Ottaen huomioon sen, ettei minulla ole vielä lainkaan nimeä alalla, johon olen valmistunut, voi alku olla todella hankalaa. Tosin kun otan tämän etukäteen huomioon, kaikki voi käydä helpommin, kuin kuvittelen... tai sitten juuri päinvastoin ja kaikki on VIELÄ kamalampaa ja olen loppusyksystä työtön ja rahaton ja kaikki menee tosi hankalaksi ja asumme yksiössä ikuisuuden. Ei passaa ajatellakaan sitä vaihtoehtoa, etten pärjäisi alalla ja joutuisin jatkokouluttamaan itseäni... Äääk!

Päätökset ovat kypsyneet hitaasti mutta varmasti, lopputulos on, ettei minulle taida tässä firmassa mitään tulevaisuutta olla ja lähden pois heti kun pääsen muualle... Ajatukset ovat kiertyneet tämän ympärille mutten silti osaa tehdä sitä lopullista päätöstä lähteä. Taloudellinen vastuu on kuitenkin raskaampi kuin aiempina kesinä, haaveet suurempia.

Pitkä(?) kuuma kesä

Tuoreita kuvia niin parvekkeelta kuin sen omistajista:

Helteet alkoivat sitten virallisesti tänään! Olin töissä koko päivän paahteisella seinustalla tekemässä luonnonkivistä luiskaa. Loppumaton työsarka, jonka parissa yksin touhusin.
Onneksi en ole blogissani maininnut nimeltä yritystä, jossa työskentelen, joten voin tässä vaiheessa aivan vapaasti nostaa esiin joitakin epäkohtia, joihin työn tiimellyksessä olemme törmänneet työkavereiden kanssa. Hassuinta asiassa on se, että vaikka useasti puhumme asioista, olemme samaa mieltä epäkohdista ja jaamme huomiomme yrityksen johdon kanssa, emme juurikaan saa vastakaikua esimerkiksi vastaisen kehityksen muodossa, vaan samat virheet toistetaan jatkuvasti joka työmaalla. (Valmiiksi myöhässä olevilta työmailta vähennetään esimerkiksi ennestään työntekijöitä, siirretään uusia urakoita työstämään, jolloin ensimmäinen, isoin ja eniten myöhässä oleva urakka myöhästyy koko ajan enemmän.) Töitä painostetaan johdon puolelta tekemään vauhdilla ja suoraan sanoen hutiloiden, mikä ei oikein vastaa minun eikä työtovereideni tavoitteita... Vaikka osa meistä on tavallaan vasta-alkajia (tosin alaa opiskelleitakin), haluamme rauhassa oppia tekemään työt jouhevasti ja tarkasti, jolloin työtahti itsestään nopeutuu jonkin ajan kuluessa. Jotenkin vain tuntuu, ettei hommat pelaa millään tasolla tässä firmassa, enkä jaksa edes yrittää ymmärtää...
Olen ahkerasti viime perjantaista lähtien kysellyt työpaikkojen perään puhelimitse, kun alkoi olla selvää, ettei tuossa työpaikassa voi viihtyä loppukesää (jos edes pysyy pystyssä sinne asti... en manaa, koska työkaverit on todella mahtavia olleet ja työnjohdonkin rento meininki tavallaan uutta ja kivaa, vaikkei kovin tehokasta, olisi silti hienoa, jos yritys jotenkin pääsisi näistä "lastentaudeista" eroon, ennenkuin kaikki työntekijät otytavat loparit...)
Olen luvannut itselleni, että työskentelen siellä korkeintaan enää ensi viikon, vaikken löytäisikään muuta työtä. Työkaverini teki tänään saman päätöksen ja suunnitteli lähtöä, vaikkei muista töistä ole tänä kesänä varmaa tietoa, sen verran painostavaa meillä on ollut =( En ihmettele päätöstä, ja pidämme varmaan kuitenkin yhteyttä vielä töiden ulkopuolellakin, terassi voisi kutsua joku viikonloppu, joten leuka pystyyn ja nokka kohti parempia tuulia =)

Töiden ulkopuolella on ollut tosi rentouttava kesän alku. Toissa viikonloppuna oli ystäväni Lauran vuoro päästä valokeilaan valmistujaistensa kanssa, irrottelimme kaupungilla ihan kunnolla. Kamalasti oli väkeä liikkeellä valkolakkeineen, mutta mahduttiin sekaan kuitenkin. Tänä viikonloppuna juhlistimme hieman ennenaikaisesti Scillan valmistujaisia samasta opinahjosta, josta itse irtaannuin lopullisesti viime syksynä, tai alkutalvesta paremminkin. Meininki oli mahtava, rakastuin Jyväskylän kumpuileviin maisemiin ja matkakin sinne sujui todella mukavasti ja nopsaan. Oi tulisipa seuraava visiitti nopeasti taas =)

Juhlintaa Jyväskylässä Scillan valmistujaisten kunniaksi, lauantaina 11.6.

Parvekkeella tapahtuu:

Tomaatti aloitti kukintansa, avasi ensimmäiset nuput 12.6...

...samoin kuin Cayennepaprika.

Kelloköynnös tavoittelee kattoa, lämpötila 30 astetta :)

Lisää kuvia taas kerran Flickrin linkin takana!