torstaina, kesäkuuta 22, 2006

Ihana sade, jonka jälkeen pilkistelee aurinko

kirjoitettu ennen juhannusta, aamupäivällä 22.6.
...

krassin 'Milkmaid' ensimmäinen kermanvaalea nuppu on avautunut viimeinkin


Aamusella ripsahti runsaanoloinen sadekuuro, minkä aikana kiertelin kesäostoksia Anttilassa. Löytyihän sitä, taas uudet kevyemmät kesäverhot sekä sininen verho, jonka hinta oli alennettu jonkin pikkuvian takia 5 euroon, sisustuslehti, kaksi uutta levyä (toivottavasti eivät kopiosuojattuja, mrr) ja valkoinen kangasvyö, koska musta ei oikein sovi vaaleiden kesävaatteideni kanssa yhteen. Ennen ostoksia ehdimme käydä Hartsan sukulaisvieraiden kanssa satamassa aamukahvilla, järvimaisema oli utuisen pilvinen, ehkä miltei merellinen? Lokit jaksavat kirkua. Tekevät mokomat kiertelyreissuja öiseen aikaan myös meidän autopaikkojemme yllä, aamuisista merkeistä päätellen ;(

Ja nyt, pari tuntia sateesta, alkaa aurinko taas paistaa ja taivas sinertyä vähitellen. Vaan luulenpa, että iltaa kohti saattaa sade- tai ukkoskuuroja ropsahdella vielä lisääkin. Harkitsemme tässä vähitellen lähtöä viikonlopun ruoka- ja juomaostoksille, jotta välttäisimme pahimmat ruuhkat illansuussa. Sitten illalla (jos ei sada kaatamalla) on luvassa grillailua ja syöpöttelyä, aloittelua, juhannuksenviettomaisemissa pienen maalaistalon pihapiirissä, josta palaamme vielä täksi yöksi kotiin. Huomenna sitten jaksetaan juhlia oikein kunnolla, kun saa nukkua omassa sängyssä, kun taas sitä seuraavan yön ajattelimme nukkua varmaan omassa autossa, kun se on niin tilavakin :) Olettaen siis, että ehdimme nukkua. Ei tässä mitään, suunnitelmien teko on aina hauskaa, mutta ei ne asiat välttämättä juuri sillä tavalla toteudu :D

Ainiin... Vaihdoin sitten työpaikkaa:) Ilmoitin irtisanoutumisestani heti, kun olin saanut varmistettua työpaikan muualta. Enkä ole katunut yhtään... Kesälomani alkoi nyt ja heinäkuun ensimmäisellä viikolla pääsen taas töihin. Vähän ehkä sääliksi käy firmaa, mutta itsepä ovat oman soppansa keittäneet. Työntekijät, jotka sinne jäävät ovat tosi taitavia ja ahkeria olleet, ja lisäksi ryhmähenki oli mahtava, eivätkä he ansaitse noin huonoa työnjohtamista. Lähtöpäätökseen vaikutti myös yhden ison työmaan ankara venähtäminen, mikä rupesi lopulta pännimään tosi pahasti, vaikken itse noista mitenkään vastuussa ollutkaan (vaan omista tekemisistäni...). Tuo yrityksen pystyssä pitäminen on joskus tosi pienestä kiinni, mutta kyllä maalaisjärjelläkin pitäisi joitakin asioita tajuta, mitä EI kannata tehdä. Mutta koska sääli on sairautta, ajattelen itseäni nyt eivätkä hermoni varmasti loppukesänä ole yhtä tiukilla kuin ne ovat olleet tähän asti, tuon kurjan paikan takia :) Tiedän, että tavoitan omat unelmani muutenkin, kuin kärvistelemällä työssä, jota vihaan joka päivä, enkä tunne itseäni millään tavalla motivoituneeksi. Nyt on aika mennä eteenpäin...

Seuraavaksi vielä uusimpia kuvia parvekkeelta:

Kaunopunahatun ensimmäinen nuppu


Lobelia aloittelemassa kukintaansa kynttiläkopan vieressä parvekkeen pöydällä


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu