Sinipunakukkaisia köynnöksiä

Jostain kumman syystä olen ruvennut haaveilemaan runsaista köynnöstävistä kasvimassoista parvekkeellani. Erityisesti köynnöskasveista, joita koristaisivat vaaleat, sinipunertavat kukat. Olen yrittänyt karsia lopullista koristekasvien kirjoa viime kesästä, tosin joitakin uusiakin ystäviä olen löytänyt.

Odotan valtavalla innolla ensimmäistä itua kelloköynnös-kylvöksessäni keittiössä. Eilen illalla tonkiessani vimmoissani (kuitenkin varoen) kylvöskohtaa huomasin ihanan ensimmäisen ylöspäin kasvavan valkoisen vilahduksen, liekö ollut juuri, koska muutakaan kasvua ei vielä ollut näkyvillä. Jätin muut 11 yksilöä omaan rauhaansa. Toivottavasti niiden juuret osaavat lähteä kasvamaan oikeaan suuntaan. Eihän köynnöksillä vielä mikään kiire kasvaa ole, onhan vasta helmikuun viimeinen päivä, mutta kuitenkin. En halua jäädä lehdellä soittelemaan, kun muilla viherpeukaloilla kelloköynnös jo kukkii! Olen erittäin toiveikas, vaikka itäminen onkin jo kestänyt tovin ilman näennäisiä tuloksia.

Viime kirjoituskerran jälkeen laitoin muutaman rivin tarhaorvokkia itämään. Mitään ei ole vielä näkyvissä, kuten odotinkin. Tämä tulee kai aina olemaan se kasvi, joka yhtä aikaa iloisen värikkäillä ja suloisilla kukillaan herättää ulkotilan henkiin pitkän odotuksen jälkeen. Siksi haluan saada orvokit ajoissa isoiksi, kukkiviksi yksilöiksi, tarvittiin siihen keinovaloa tai ei. Aikaisemmin olen aina hankkinut orvokkini valmiina kukkivina yksilöinä puutarhaliikkeistä. Kokemukseni perusteella ainoastaan monivuotinen jalokärhöni 'Königskind' sietää jonkin verran pakkasta ja pärjää parvekkeella mahdollisesti ennen muita kasveja, tosin paljaana rankana sekin. Hankin viime kesänä myös muita perennoivia kasveja kokeeksi, osaa niistä olen pyrkinyt talvettamaan kylmällä parvekkeella omissa ruukuissaan havuilla suojattuna. Tiedä sitten miten käy... Kaiken järjen mukaan täysin pakastuneiden kissanminttujen ei pitäisi virota eloon kevään tullen. Hankin Mäntsälän ammattioppilaitoksen avoimien ovien päiviltä viime keväänä kärhön juurelle jonkinlaista pyöreälehtistä tummanvihreää, kukkimatonta rehevää, matalaa köynnöstä, josta osa on talvehtinut kokeeksi parvekkeella ja osa kellarissa.

Uskon orvokkien vallan kestävän parvekkeella pitkään, jopa pari viikkoa, kunnes on mahdollista viedä ensimmäiset herkät ja haavoittuvaiset, itsekasvatetut taimet ulos. Odotus palkitsee. Parvekelasitus ehkä aikaistaa kevättä muutamalla päivällä, tai korkeintaan viikolla. (Löytyyköhän tästä aiheesta sopivaa tietoa? Edit: Tutkittuani puutarha.netin keskusteluja löysin myös tästä aiheesta taattua tutkimustietoa... Lämpömittareiden kanssa joutunen silti heilumaan) Jossain vaiheessa alkaakin jo olla aika viedä ensimmäiset köynnöskasvit sekä ryhmäkukat tutustumaan ulkoilmaan päiväsaikaan. Tämä tarkoittaa kelloköynnöstä (jos hyvin käy), Ipomoea-lajikkeita, lobelioita, samettiruusuja, auringonkukkia, kaunopunahattua sekä kesäpäivänhattua. Myös muita erinäisiä lajikkeita aion mahdollisesti parvekkeelle mahduttaa, mutta nämä ovat ensisijaisesti toivomuslistallani onnistumisien joukossa... Yritän aina hillitä itseäni kasvilajien määrän suhteen, mutta onnistun surkeasti. "Hyötytarhan" puolella kasvien ulkoiluttamisen voi myös aloittaa varovaisesti viimeistään toukokuun puolivälissä. Myös tässä maltti on valttia; mitä pidempään taimet saavat kasvaa tilaltaan rajoitetulla ikkunalaudallamme auringossa, sitä nopeampaa on kehitys.

Viimeksi mainitsemani tikapuuprojektikin on jo ehtinyt edetä. Itse asiassa saimme tikkaat viittä vaille valmiiksi kultani isäpapan puumiehen taidoilla. Appivanhempieni varastoista löytyi tismalleen sopivaa vanhannäköistä, hieman pinnastaan kulunutta ja harmaantunutta puuta, "lapin honkaa" joka sitten sahattiin sopiviin mittoihin tikapuiksi. Tikkaiden pitkät tukipuut ovat harmaantuneesta ja kuivuneesta koivulankusta pituuteen sahatut. Kiinnittämiseen käytimme puutappeja ja lopuksi vielä tiivistimme irvisteleviä saumoja suurikantaisilla (lue "vanhan tyylisillä") nauloilla. Vielä jokunen rako on näkyvissä, mutta tarkoitus olikin saada aikaan jotakin komeaa, mutta ei niin uudenveroista. Kuvia projektin työstämisestä ei valitettavasti ole, mutta yritän saada jotakin materiaalia nähtäväksi jatkotouhuista, tarkoituksenamme on käsitellä puupinta ystäväni kanssa noin aluksi pintaa vanhentavalla rautavihtrilli- eli sulfaattikäsittelyllä, jonka päälle voidaan sivellä myös mitä tahansa muuta väriä tai käsittelyä. Löysimme tätä edullista pintakäsittelyainesta lopulta melko helposti epäilyksistämme huolimatta. Entisen keskustassa sijaitsevan Jussin Värin, nykyisen Pigmentin osaavat ja ystävälliset myyjät lupasivat tilaamani pikkuisen sulfaattipurkin saapuvan kauppaan viimeistään perjantaina. Jos energiaa riittää, käyn kyselemässä tilauksen perään jo torstaina :) On todettava, etten olisi voinut onnistua ilman tätä ystävääni, minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, mistä tuota ainetta löytää, itse asiassa mieleeni ei ollut edes juolahtanut tutkailla erilaisia luonnonmukaisia pintakäsittelymenetelmiä näin pientä projektia ajatellen. Nyt sitten vain odotellaan, että päästään kokeilemaan. Kumpikaan meistä ei ole aiemmin päässyt kokeilemaan rautavihtrilliä käytännössä, mutta kumpikin on aiemmin kuullut sitä käytettävän.

Nyt kyttäämään siementen itämistä. Pian orvokin ilmestyttyä mullan pinnalle voinkin jo aloittaa lobelian kylvön lampun alla. Myös paprikan ja valkosipulien aika alkaa olla pian käsillä...

Taimikasvatuksen alkuvaihe

Muutama päivä sitten kylvämäni basilikat ja tomaatit ovat jo puskeneet pontevat sirkkalehtensä mullan alta näkyviin. Eilen täydensin kylvöstäni siirtämällä jukurttipurkkikylvökseni kovamuoviseen minikasvihuoneeseen, johon myös muutaman sentin multakerrokseen sijoittelin 3x4 kappaletta kelloköynnöksen siemeniä toivoen, että näin aikaisessa vaiheessa kylvetyt yksilöt ehtisivät kukkia. Mikäli vielä tuntuu siltä, että tarvitsen lisää taimia tai nämä eivät jostain syystä idä tai onnistu, ehdin niitä vallan mainiosti myöhemminkin laitella lisää. Kelloköynnöksen suhteen olen lueskellut hieman ristiriitaisia neuvoja mm. puutarha.netin keskusteluista sekä googlen kautta, kuten kunnon hortoilijan kuuluukin tietonsa hakea. Osa ihmisistä tuntuu kylvävän kasvin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, monet uskoivat helmikuun loppuvaiheiden olevan oikea kylvöhetki. Jotkut kertoivat kuitenkin kelloköynnöstaimien ehtivän kasvaa niin korkeiksi, ettei niille riitä tarpeeksi tilaa ikkunalaudalla loppukeväästä ennen ulos sijoittamista. Itselläni kuitenkin sijoituspaikkana on lasitettu parveke, jonka toivon lämpenevän nopeasti. Ostimme tänään jopa pienen lämpömittarin pitääksemme tarkempaa lukua, kuinka suuri lämpötilaero ulkoilman ja parvekkeen välillä on ;) Tällä hetkellä mittari on käytössä kasvihuoneen sisälämpötilan mittarina. Vaikken taimikasvatuslämmöistä mitään ymmärrä, on mukava tietää, missä mennään.

Olen tehnyt uusia siemenhankintoja: ryhmäsamettikukkaa, punakosmoskukkaa, kesäpäivänhattua, kaunopunahattua, matalaa kerrottua auringonkukkaa, eriväristä elämänlankaa. Mikäli jokin niistä epäonnistuu, voin aina korvata ne valmiilla taimilla tai käyttää paremmin onnistuneiden lajien taimia kevään aikana.

Siemenpusseissa odottelee vielä aimo määrät viime kesältä jääneitä lobeliaa, krassia, päivänsineä, tuoksuhernettä kahta väriä, kesäharsoa (en usko kokeilevani uudestaan, epäonnistui viime keväänä), tuliunikkoa (saatan pitää tauon tänä kesänä), kohta jo kylvettävää tarhaorvokkia, peikonkakkaraa (epäonnistui?) sekä tavallista kehäkukkaa.

Viime kesäistä päivänsineä parvekelasin puitteissa

Punainen tuoksuherne 'Royal Scarlet'
sekä parvekelasin takana avautuva kerrostalopiha

Hyötykasvipuolelta aion tänäkin kesänä kylvää timjamia, basilikaa, oreganoa ja meiramia sekä kiinansipulia joka viime kesänä onnistui yli odotusten punkkien syksyisestä hyökkäyksestä huolimatta. Aion myös muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilla valkosipulia sekä paprikaa, jotka molemmat lähtevät aivan kotikutoisista aineksista, kerätyistä paprikansiemenistä sekä valkosipulinkynsistä. Niitä olen tainnut viimeksi kokeilla silloin joskus yläastevuosina...

Jos kevät etenee samaan malliin, toiveeni alkavat todella kohota korkealle kesän suhteen, vaikkei ilmaston kehitys välttämättä tasaista olekaan (toivottavasti ei kuitenkaan mitään hirmuista takatalvea saada). Tänään ehdimme myös etsiskellä kasvivaloksi sopivaa lamppua, tuloksitta. Puutarha.net-kanavalla kuitenkin Anppa osasi neuvoa sen verran, että myös tavallinen loisteputkivalo auttaa taimien kasvua jonkin verran. Siispä tänä iltana olen siirtänyt taimikasvarini spottiloisteen äärestä tiskipöydälle loisteputken alle, odottamaan mahdollisesti tiskipöydän lampunkantaan löytyvää sopivaa kasvilamppua. Kasvarien sijoituspaikan alla on sitten mukavasti lämpöä käynnissä ollessaan tuottava astianpesukone, joten mielestäni tässä on paras taimikasvatuspaikka, mihin näissä puitteissa on mahdollisuudet. Tähänkin olisi kiva saada kommentteja asiantuntijoilta...

Huomenissa tarkoituksenamme olisi miehen kanssa kiirehtiä vanhempiensa luokse aamulla useaksi tunniksi jatkamaan hänen omaa kesän unelmaprojektiaan samalla kun etsiskelemme sopivaa puutavaraa minulle tikasaineksiksi. Mitä kuluneempaa ja kolhiintuneempaa, sen parempi, vähemmän patinoitavaa. Ystäväni kertoi kysyessäni noista patinointikeinoista, että mikä tahansa kettingeillä hakkaamisesta pehmeämpään harjaamiseen tai hankaamiseen tuottaa oikeanlaisen tuloksen. Kuulostaa oivalta keinolta purkaa kerääntyneitä patoutumia, sanoin. Mies on vakuuttunut, että parveketikapuut saamme edullisesti tekemällä itse, uskottava se on. Omaa työaikaa ei tietenkään kannata edes alkaa laskemaan... Mene ja tiedä, mutta onhan se mukavaa ajanvietettä vaihteeksi, nikkarointi jonkin uuden aihion parissa, työtä siinä sitten riittääkin, toivottavasti palkitsee. Puukäsitöitä olen viimeksi tehnyt joskus samoihin aikoihin, kuin olen valkosipulia kasvatellut, yläasteella... Huh.

Orvokkien kylvön voisinkin aloittaa tänä iltana keittiön "kasvilampun" alla (tietenkin Suomi-Venäjä -jääkiekkopelin päätyttyä:) taatakseni aikaisen kevätkukinnan. Näillä eväillä eteenpäin, ja taimien kasvusta lisää kuvia luvassa myöhemmässä vaiheessa!

Uusi kaluste parvekkeelle!

Tätä on odotettu ja metsästetty pitkään. Kummallista, että vasta nyt löysin kaikin puolin (myös hinnaltaan, 15 euroa!) täydellisen arkun. Aivan tuosta noin vain. Itse asiassa se ei ole arkku ollenkaan, vaikka siltä näyttääkin, vaan kannellinen laatikko. Se on sikäli käytännöllisempää, että kannen voi nostaa suoraan ylöspäin, ja jos laatikon päällä on jotakin kevyttä tavaraa, niitä ei tarvitse erikseen nostella ennen avaamista välttämättä pois. Kyllä, teen laiskuudesta taidetta.

Laatikkoarkun tyyli on juuri sopivan maalaishenkinen ja raikas, väri ja koko passelit parvekkeellemme, koska meillä riittää valkoista seinäpintaa, ja mitä paremmin tällainen puhdas käyttökaluste sulautuu seinäpinaan, sen parempi, eikö? Kauniimmat, myös katselemista varten hankitut kalusteet saavat puolestani herättää huomiota väreillään ja yksityiskohdillaan.

Löysin samalta kirppikseltä myös aivan upeat, tummat, puiset, vanhat ja _tietenkin_ hintavat, 50 euroa maksavat tikapuut. Otin tikkaista kuvankin kännykälläni, mutten ole saanut sitä vielä tähän koneelle, ehkä jossain vaiheessa ne pääsette näkemään. Täytyy myöntää, että kaupat olisivat syntyneet, jos taskustani olisi sillä hetkellä raha niihin löytynyt. Mutta ei... Olen varma että ne löytävät toisen kodin, ennenkuin kerään tarpeeksi rohkeutta tuhlata 300 markkaa tikkaisiin. (syvä huokaus)

Olen tällä hetkellä tyytyväinen uuteen 'parvekesäilytyskalusteeseeni', sen kylkeen vasemmalle puolelle mahtuu mainiosti joko kärhön, tai sitten jonkin peittävämmän vaihtoehtoisen, luultavasti yksivuotisen köynnöksen ruukku. Oikealle puolelle mahtuu vielä hyvin yksi ylimääräinen tuoli, mikä ei aikaisemmassa tilanteessa ollut mahdollista.

Kuva unelmatikapuistani tulee kun on tullakseen. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä myös patinoivani itsetehdyt tikkaat niiden tilalle... Kiperää.


Edit: Kuva tikkaista saatiin viimein siirrettyä koneelle, josta bloggaan. Olkaa hyvät.

Parvekesuunnittelua erikoisin motivaationlähtein

Olen selvästi jäänyt koukkuun Unelmakämppä -sarjan toiseen osaan, joka lienee tuttu jo melko monelle muullekin. Eilisessä jaksossa korjattiin parvekkeet paraatikuntoon, erikoiseen ajankohtaan tosin, mutta tahtoisin ajatella, ettei parvekkeen käyttöä rajoittaisi talvikauden kylmyys vaan saisimme nautiskella "lisähuoneesta" mahdollisimman myöhään syksyllä ja taas aikaisemmin keväällä. Jonkinlainen lämmitysjärjestelmä voisi olla käytännöllinen, mutta tässä vaiheessa (asumme yksiössä) ehkä hieman liian aikaista. Tahtoisin remontoida, rakentaa, sisustaa. Unelmakämpän Saritan ja Tanelin parveke oli todella upea, monelta kannalta sellainen mihin itsekin olen pyrkinyt, tosin pienemmällä budjetilla. Viime kesänä budjettimme salli hankkia kuumaan paahteeseen helpotusta suovat laskoskaihtimet, jotka itse asiassa muistuttavat ulkonäöltään paljon Saritan ja Tanelin valitsemia. Rakensin ja virittelin langoista itse köynnöksille tilaa, mutta tälle kesälle aion hankkia reilusti säleikköjä, jotta köynnöskasvit pääsevät paremmin esille. Rakenteiden tulee olla materiaaliltaan luonnollisia, harkinnassa ovat karheat bambu- tai puumateriaalista valmistetut tai vaihtoehtoisesti valkeaksi maalatut siloitellut puiset, metalliset tai muoviset säleikköelementit.

Suunnittelutyöni siis edistyy pienin askelin. Tänään tarkoituksenani on kierrellä paikallisia kirpputoreja, edullisia huonekalukauppoja sekä puutarhamyymälöitä löytääkseni sopivanlaista lisäkalustusta tilaan. Puinen ja patinoitunut työkaluarkku sopisi kuvaan, samoin kuin jonkinlainen kevyt, rottinkinen, mahdollisesti käytetty, lasipintainen pikkupöytä rottinkisen pallotuolimme seuraksi. Lisäksi ehdin jo kadehtia unelmaparvekkeelleni patinoituneita vanhoja tikapuita, jotka toimisivat lisätilana pienemmille yrtti- ja esikasvatusruukuille, joille olen kipeästi miettinyt sijoituspaikkaa jo aiemmin. Pikku purkit tekevät tilan helposti sekavan näköiseksi. Tikkaat ovat ratkaisuna aiemminkin käyneet mielessäni, mutta nyt päämääränäni on toteuttaa ne itse jos en niitä valmiina löydä, mitat ja suunnitelmat ovat jo valmiina. Aikaakin olisi. Jos toteutan tikkaat itse, niiden väri tulee todennäköisesti olemaan tumma patinoitu ja ehkä hieman vahamainen. Kuusi tikasta riittänee, ja kokonaiskorkeudeksi sopisi noin kaksi metriä. Mutta tästä aiheesta varmaankin myöhemmin lisää.

Toivoisin kevään saapuvan heti, jotta pääsisin valloittamaan parvekkeemme kasveilla ja uusilla sisustuselementeillä. Aina ei saa mitä tahtoo, ja parvekekautta saan odotella vielä kaksi pitkää kuukautta. Onko väärin tehdä kokonainen postaus pelkästään tv-ohjelman herättämän innostuksen perusteella? Tässä kuitenkin kuvaa parvekkeen tämänhetkisestä tilasta viikonlopulta, kutsuttakoon vaikka lähtötilanteeksi:

En menetä toivoani. Toissapäivänä hankkimani uudet siemenet odottavat multaan pääsyä, innokkaana kylvin jo keittiön ikkunalle punaista basilikaa (Ocimum basilicum 'Dark Opal') sekä amppelitomaattia (Lycopersicon esculentum v. cerasiforme 'Red Cherry') muutamaan purkkiin kokeeksi. Viime päivinä sää on ollut hyvin harmaa, joten tuloksia saatan joutua odottamaan pitkään...

Tähän kuvaan olen sijoitellut parvekeruukkuihini muita ostamiani siemeniä, suunnittelemiani kasvivalintoja jo hieman kehittyneemmässä tilanteessa. Kuva on nopeasti copy-pasteamalla ja googlettamalla kyhätty, tulos on sen mukainen. Kaunopunahattu Echinacea purpurea, matala kerrottu auringonkukka Helianthus annuus 'Sungold dwarf double', ryhmäsamettikukka Tagetes patula 'Petite yellow' sekä tavallinen pensaskrassi Tropaeolum majus eivät välttämättä kukoista yhtä aikaa, joten tulos ei todellakaan ole näin ahdas ja sekava, mutta istutusperiaate selviää tästä hyvin. Kaunopunahattu on kaksivuotinen kasvi, joten tänä kesänä joko korvaan sen toisella korkeahkolla punakukkaisella lajikkeella tai sitten hankin markkinoilta valmiiksi esikasvatettuja yksilöitä. Matala auringonkukka on hurmannut minut täysin; en saa silmiäni irti tuosta mahtavasta kerrotusta, lämpimän oranssista kukkapallosta!

En ole vieläkään malttanut ottaa täyttä hyötyä irti puutarhablogien ja vihertietosivujen runsaasta kirjosta, jääköön nähtäväksi mitä niistä löytyykään... Nyt kuitenkin kalustemetsälle.

Iloinen ystävänpäivätervehdys...

...kaikille, jotka sattumalta tai tarkoituksella kompastuvat blogiini juuri tänään! Vielä viime viikolla nuppujaan valoa kohti kurkottaneet narsissit aloittivat kukintansa parahiksi. Juhlistin päivää tekemällä herättyäni pienen pyöräilylenkin kaupungilla, jonka päätteeksi nautimme miehen kanssa kotona erittäin muodollisesti pienet ystävänpäiväkahvit sacherleivosten kera. Kuinka mairittelevaa. Kerran vuodessa... ;) Taidan olla hourahtanut ystävänpäivästä.

Viime aikoina päivät ovat vierähtäneet harvinaisen nopeasti. Ehkä siksi tuntuu, kuin talvi olisi jo loppumaisillaan. Epätavallista, että olen näin pirteä tähän aikaan vuodesta. Saattaa tosin olla, että koulun päättymisen ja siihen liittyneiden pakotteiden poistumisen jälkeen tunnen itseni tietyllä tavalla vapaammaksi kuin vuosiin. Mitä on vuorossa seuraavaksi, sen voin itse päättää melko pitkälti sitä mukaa, kun vaihtoehtoja satelee.

Huomaan jo muutaman postauksen jälkeen aihepiirini hieman heittävän, mutten malta stressaantua siitä, sillä tiedän mikä taimikasvatusperiodin alkaessa mieleni (ja olohuoneen ikkunalautamme) täyttää. Sitä odotellessa voin kai vapaasti pohjustaa kevätkiireitä näinkin. Mutta nyt puutarhasivujen pariin, kukaties postaan tänään vielä uudestaan täysin eri aiheesta ;)

Vähäisinkin uusi vihreys jaksaa piristää tämän hortonomin mieltä, minkä kyllä huomaa. Jossakin vaiheessa talvea iskee se masentava epätoivo: eikö pimeys ja pakkanen ikinä lopu? Kevään edetessä ulkoilu- ja kuntoiluintoni on alkanut kummasti lisääntyä, samalla kun television katselun määrä on suhteessa vähentynyt. Hurraa sille ja muille edistysaskelille elämässä!

Vaikka parvekkeen lämpötila on vielä pitkään pakkasen puolella, kevät porhaltaa eteenpäin täyttä vauhtia, kuten aina. Tähän aikaan vuodesta on osattava nauttia pienistä asioista. Kuten ikkunalaudallamme nuppujaan puskevista tuoreenvihreistä kevätsipulikukista. On koitettava löytää inspiraatiota eri lähteistä ja kehiteltävä ideoitaan eteenpäin, sillä nyt siihen on aikaa. Tulevasta kesästä tulee todennäköisesti vähintään yhtä kiireinen kuin aikaisemmista, tulen kehittymään alallani ammattilaiseksi, sellaiseksi kuin olen pitkään halunnut tulla.

Tänä vuonna yritän aktivoitua parvekepuutarhanhoidon suhteen jo ennen kuin säät lauhtuvat ja valon määrä alkaa toden teolla lisääntyä. Suunnitelmissa on miettiä vähitellen uusia kasvivalintoja sekä karsia osan edelliskesäisistä lajeista tuntojeni mukaan.

Olen vakuuttunut, että kesästä tulee hyvä. Lämmin ja ihana. Tunnen sen luissani, vaikka varpaita paleltaakin =)

Päätin uutta oppiakseni aloittaa oman blogin pitkäaikaisten tuttujen bloggaajien seurannan tuloksena. Niin, olen siis kärkkynyt erilaisissa blogeissa jo jonkin aikaa, kunnes kokosin kaiken rohkeuteni ja ajattelin yrittää itsekin! Sain mielenkiintoisen idean Scillalta hänen perustettuaan oman parvekepuutarha-bloginsa ja kerrottuaan siitä minulle. Mikäpä oivempi tapa jakaa tietoja parvekekukkien hoidosta tai uusista lajikkeista muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa! Odotan innolla parvekekauden alkua. Lisää postauksia seuraa...