Vähäisinkin uusi vihreys jaksaa piristää tämän hortonomin mieltä, minkä kyllä huomaa. Jossakin vaiheessa talvea iskee se masentava epätoivo: eikö pimeys ja pakkanen ikinä lopu? Kevään edetessä ulkoilu- ja kuntoiluintoni on alkanut kummasti lisääntyä, samalla kun television katselun määrä on suhteessa vähentynyt. Hurraa sille ja muille edistysaskelille elämässä!

Vaikka parvekkeen lämpötila on vielä pitkään pakkasen puolella, kevät porhaltaa eteenpäin täyttä vauhtia, kuten aina. Tähän aikaan vuodesta on osattava nauttia pienistä asioista. Kuten ikkunalaudallamme nuppujaan puskevista tuoreenvihreistä kevätsipulikukista. On koitettava löytää inspiraatiota eri lähteistä ja kehiteltävä ideoitaan eteenpäin, sillä nyt siihen on aikaa. Tulevasta kesästä tulee todennäköisesti vähintään yhtä kiireinen kuin aikaisemmista, tulen kehittymään alallani ammattilaiseksi, sellaiseksi kuin olen pitkään halunnut tulla.

Tänä vuonna yritän aktivoitua parvekepuutarhanhoidon suhteen jo ennen kuin säät lauhtuvat ja valon määrä alkaa toden teolla lisääntyä. Suunnitelmissa on miettiä vähitellen uusia kasvivalintoja sekä karsia osan edelliskesäisistä lajeista tuntojeni mukaan.

Olen vakuuttunut, että kesästä tulee hyvä. Lämmin ja ihana. Tunnen sen luissani, vaikka varpaita paleltaakin =)