perjantaina, toukokuuta 23, 2008

Taas pitkästä aikaa

Huhhuh, miten paljon onkaan ehtinyt tapahtua edellisen postauksen jälkeen! Kaikki taimet ovat tietenkin kasvaneet yhä hurjempaa tahtia, mistä johtuen täällä kovasti odotellaan avoparvekekauden alkamista. Alla olevassa kuvassa nimittäin on meidän keittiönpöytämme tilanne tällä hetkellä:

Muutama viikko sitten koulitut härmesalvian, elokuunasterin,
kosmoskukan ja taimmaisena (ei näkyvissä olevan) lobelian taimet
ovat vallanneet tällä hetkellä yli puolet pöytätilasta. Ajattelin siirtää
myös ruippanat samettikukan taimet tähän lämpöiselle paikalle,
ennen kuin aloitan taimien karaistamisen partsilla.

Hassuinta tänä keväänä on ehkä ollut se, miten yrittämällä yritin saada aiemmin niin yksinkertaista kelloköynnöstä itämään. Noin (ainakin) 15 siemenestä yksikään ei näyttänyt itävän aluksi. Lopulta kun olin luovuttanut täysin, yhdestä astiasta nousi 2 heiveröistä alkua. Näistä vielä toinen todella tehokkaasta hoidon laiminlyönnistä huolimatta päätti kuukahtaa! Toinen on siis elossa ja ojentelee ensimmäisiä lehtiään sirkkalehtien keskeltä. Pitänee kohta siirtää isompaan purkkiin ja antaa lannoitetta, jospa se siitä vielä ehtisi isoksi ennen syksyä... :)

Hyvänä kakkosena huvittavuudessa on ollut elokuunasterien kasvun seuranta. Kuvassa vasemmalla näkyvä härmesalvia on kuitenkin kylvetty viikkoja aiemmin, mutta ehkä pieni ripsaus kanankakkaa tekisi niillekin terää. Liika on aina liikaa, nyt pitää odottaa astereiden kasvun rauhoittumista, nuo nopeasti kasvaneet isot ja ohuet, tuoreenvihreät lehdet ovat kaikkein arimpia, kun karaistaminen alkaa. Niille taisi hämärtyvässä huhtikuisessa illassa ropsahtaa lannoiketta vähän liikaakin näystä päätellen!

Ihan vielä ei täällä kuitenkaan ole aika aloittaa taimien ulkoilutusta. Ehkä yöt ovat sen verran alkaneet lämmetä, että viikon, parin kuluttua saatamme kokea keittiönpöydällä uutta tilan tuntua. Ja miksei työhuoneessakin, ovathan pelargoniatkin edelleen hyllyillään odottamassa. H-hetki siis lähentyy...

---

Pallotuoli, tuo kauhtunut, pehmeä ja vieraiden keskuudessa suuren suosion saavuttanut parvekkeemme puolipallon mallinen keskipiste, on talven aikana asuntomme logistisista ongelmista johtuen saanut räytyä ja kulahtaa täysin säiden armoilla, joten saattaa olla aiheellista alkaa etsiä sille viimeistä lepopaikkaa. Yritin ehdottaa tuolle rottinkiselle löhöpaikalle pientä pintahiontaa ja uutta lakkakerrosta taikka valkoista maalia, samoin kuin ehkä uutta kangasta rispaantuneeseen pehmusteeseen, mutta mies järkevänä ja järkähtämättömänä kieltäytyi osallistumasta projektiini (lue: raatamaan sormenpäät verillä tärkeän asian eteen). Sama homma olisi kuitenkin edessä vuoden, parin välein, koska uusia varastotiloja ei tähän kerrostaloon ole tulossa. Olenkin nyt lähinnä keskittynyt etsimään jotain uutta, edullista, ja yhtä houkuttelevaa istuinta parvekkeen perälle... siinä onnistumatta. No, kunhan ei muovituoliin tarvitse tyytyä.

Kompromissiratkaisu on siis tehtävä jossain vaiheessa, koska kesähän on jo täällä, oletteko huomanneet pääskysten liverryksen?

Tunnisteet: , , ,

2 kommenttia:

8:08 ip. , Blogger Hallatar kirjoitti...

Kelloköynnös ON vaikea...
Miulla viime vuonna ei itänyt yksikään.
Torilta se taimi oli ostettava.
Tänä kesänäkin haluaisin kelloköynnöksen...

 
11:48 ip. , Blogger MissTii kirjoitti...

Hallatar, minun yksi ainoa taimeni on nyt siirretty vähän isompaan purkkiin jo, ja on vielä keittiön pöydällä meidän kodin aurinkoisimmalla paikalla, vähän on kasvanut jo pituuttakin :)

Toisaalta, tämän kevään hankaluudet yllyttävät taas ensi keväänä kokeilemaan kasvia uudestaan?

Silloin en varmuuden vuoksi taida kuitenkaan hankkia Lord Nelsonin siemeniä :)

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu