Kuulumisia kuvien muodossa

Parvekkeen meno ei ole juuri muuttunut, kiirettä pukkaa, mikä ilahduttaa puutarhuria itseään, mutta vielä enemmän arkea ilahduttavat jatkuvasti kukkia pukkaavat parvekekasvit:

~~~

Puutarhamessuille somisteeksi alunperin hankitut hempeät
orvokit jatkavat kukintaansa kuumalla ikkunalla,
vaikka välillä kastelu unohtuukin...
(huomaa sekavat hyllyt taustalla)
~~~

Yrttikoppa on ikkunan edessä kahvipöydällä myös
aurinkoisella paikalla. Siitä löytyy vielä ruohosipulin ja
ystävältä saadun muhkean sitruunamelissan lisäksi tilaa
salvialle (edellinen ei talvehtinut), sekä timjamille,
jotka vielä taimipurkeissa.
~~~

Parvekkeen takanurkkaa somistaa valoa ympärilleen luova
kasviyhdistelmä keltainen suikeroalpi, kääpiösorvarinpensas,
koristeheinä Andropogon scoparius/gerardii sekä
juuri oikeaan reunaan istutettu, loppukesästä
sinisenä kukkiva härmesalvia.
~~~


Toisessa päässä parvekkeen kaiteen varjossa
jatketaan hempeää väriskaalaa tällaisella
toukokuussa istutetulla kasviyhdistelmällä:
jalokärhöistä 'Nelly Moser' ja 'Jackmannii', nyt ensin mainittu
kukkinut kuukauden isoin, mahtavan värisin kukin (nuput olivat
isoja jo, kun ostin kasvit toukokuun alussa, lohduksi
kaikista niistä itämättä jääneistä kelloköynnöksistä...),
jälkimmäisen kukintaa odotetaan...
Juurella yksi purppurakeijunkukka 'Palace Purple'
sekä hopeahärkki Cerastium tomentosum
(itse asiassa härkissäkin on jo kukkia,
kuva on ehkä viikon vanha ja kärhön 1. kukka alkaa nuutua). :)
~~~

Lisää kuvia parvekkeen yleisilmeestä tulee, kunhan saan loput taimipurkeissaan lihovista syysasterin ja härmesalvian taimista johonkin istutettua..! Lisäksi tarvitaan aimo annos motivaatiota bloggaamiseen.

Pallotuolin tarina on muuten lopussa, uusi valkea tuoli (á la Etola) saatiin pienten vaikeuksien kautta kootuksi ja se tuntuu sopivan aurinkoisten kesäpäivien rötköttelyyn lähes yhtä hyvin kuin entinenkin kapistus. Nyt tosin täytyy vain odotella jonkun aikaa sellaisia kiireettömiä hetkiä ;D

Ei vaan... juhannuksen aikaan myös puutarhurille suodaan aikaa hengähtää aherruksesta. :)

Taas pitkästä aikaa

Huhhuh, miten paljon onkaan ehtinyt tapahtua edellisen postauksen jälkeen! Kaikki taimet ovat tietenkin kasvaneet yhä hurjempaa tahtia, mistä johtuen täällä kovasti odotellaan avoparvekekauden alkamista. Alla olevassa kuvassa nimittäin on meidän keittiönpöytämme tilanne tällä hetkellä:

Muutama viikko sitten koulitut härmesalvian, elokuunasterin,
kosmoskukan ja taimmaisena (ei näkyvissä olevan) lobelian taimet
ovat vallanneet tällä hetkellä yli puolet pöytätilasta. Ajattelin siirtää
myös ruippanat samettikukan taimet tähän lämpöiselle paikalle,
ennen kuin aloitan taimien karaistamisen partsilla.

Hassuinta tänä keväänä on ehkä ollut se, miten yrittämällä yritin saada aiemmin niin yksinkertaista kelloköynnöstä itämään. Noin (ainakin) 15 siemenestä yksikään ei näyttänyt itävän aluksi. Lopulta kun olin luovuttanut täysin, yhdestä astiasta nousi 2 heiveröistä alkua. Näistä vielä toinen todella tehokkaasta hoidon laiminlyönnistä huolimatta päätti kuukahtaa! Toinen on siis elossa ja ojentelee ensimmäisiä lehtiään sirkkalehtien keskeltä. Pitänee kohta siirtää isompaan purkkiin ja antaa lannoitetta, jospa se siitä vielä ehtisi isoksi ennen syksyä... :)

Hyvänä kakkosena huvittavuudessa on ollut elokuunasterien kasvun seuranta. Kuvassa vasemmalla näkyvä härmesalvia on kuitenkin kylvetty viikkoja aiemmin, mutta ehkä pieni ripsaus kanankakkaa tekisi niillekin terää. Liika on aina liikaa, nyt pitää odottaa astereiden kasvun rauhoittumista, nuo nopeasti kasvaneet isot ja ohuet, tuoreenvihreät lehdet ovat kaikkein arimpia, kun karaistaminen alkaa. Niille taisi hämärtyvässä huhtikuisessa illassa ropsahtaa lannoiketta vähän liikaakin näystä päätellen!

Ihan vielä ei täällä kuitenkaan ole aika aloittaa taimien ulkoilutusta. Ehkä yöt ovat sen verran alkaneet lämmetä, että viikon, parin kuluttua saatamme kokea keittiönpöydällä uutta tilan tuntua. Ja miksei työhuoneessakin, ovathan pelargoniatkin edelleen hyllyillään odottamassa. H-hetki siis lähentyy...

---

Pallotuoli, tuo kauhtunut, pehmeä ja vieraiden keskuudessa suuren suosion saavuttanut parvekkeemme puolipallon mallinen keskipiste, on talven aikana asuntomme logistisista ongelmista johtuen saanut räytyä ja kulahtaa täysin säiden armoilla, joten saattaa olla aiheellista alkaa etsiä sille viimeistä lepopaikkaa. Yritin ehdottaa tuolle rottinkiselle löhöpaikalle pientä pintahiontaa ja uutta lakkakerrosta taikka valkoista maalia, samoin kuin ehkä uutta kangasta rispaantuneeseen pehmusteeseen, mutta mies järkevänä ja järkähtämättömänä kieltäytyi osallistumasta projektiini (lue: raatamaan sormenpäät verillä tärkeän asian eteen). Sama homma olisi kuitenkin edessä vuoden, parin välein, koska uusia varastotiloja ei tähän kerrostaloon ole tulossa. Olenkin nyt lähinnä keskittynyt etsimään jotain uutta, edullista, ja yhtä houkuttelevaa istuinta parvekkeen perälle... siinä onnistumatta. No, kunhan ei muovituoliin tarvitse tyytyä.

Kompromissiratkaisu on siis tehtävä jossain vaiheessa, koska kesähän on jo täällä, oletteko huomanneet pääskysten liverryksen?

Innostus...

Tämän kesän ykkösinnostus taisivat olla vanhat kunnon pelargoniat. Syykin on selvä: helppohoitoisuus ja vaatimattomuus, silti kaunis ja kestävä kukinta. Siispä voisin veikata saman innostuksen jatkuvan ja lisääntyvän ensi kesänä :)

Jo viime kesältä tuttu Appleblossom pelakuuni
kukki jälleen upeasti.
Tämä ja alla oleva lajike ovat peräisin
muistaakseni syksyn 2005 Kuntatekniikan
roskistavarasta :D

Sain viimein myös tämän lajikkeen kukkimaan toisin kuin
edellisena kesänä... Kiitos Äidin, joka juurrutti mulle keväällä
omasta hengissä selvinneestä yksilöstään pistokastaimen :)
Aika erikoinen pirtsakka väri, eikös?
Mikä lie lajike...

En tajunnut kirjoittaa yllä ja alla olevien lajikkeiden nimiä muistiin
ostaessani taimia keväällä. Ylempi on muistaakseni Plantagenista
ja alempi Siemenestä ja Koneesta.
Tässä ylemmässä on kaunis tumma ruusunpunainen väri ja kerrottu kukinto.

Tämä taas ihastutti matalaakin matalemmaksi jääneellä varrellaan
mutta tuhdilla kukinnallaan loppukesästä. Ja väri on aivan taivaallinen! Ihana kirjava purppura...

---

Vaikka orvokit tuovat väriä kevätkauteen parvekkeella, on niiden käyttö vähentynyt itselläni jatkuvasti. Ne nimittäin tuppaavat keräämään kesän aikana ötöjä itseensä, ja muuttuvat sen myötä aika rangoiksi. Mikään myrkky ei tunnu tehoavan, enkä sellaisia hennoisi suihkutellakaan... Pelargoniat sen sijaan, eivät tunnu olevan niin alttiita säiden vaihteluille eivätkä myöskään tuholaiskannoille. Saattaa siis olla, että ensi kesänä uudet pelargonialajikkeet valtaavat lisää alaa parvekelaatikoistani... ;) Syy on myös sentimentaalinen... en raskinut heittää pois Äitini pelargonioita, vaan yritän talvehdittaa ne täällä työhuoneessamme :D

Täältä en kyllä onneksenne aio kuvia esitellä, on aivan liian sekaista ja ahdasta kuten voitte kuvitella. Mutta kasvit viihtyvät jopa ilman lisävaloa, koska tämä on asunnon viilein kolkka. Yksi Appleblossom yrittää jopa parhaillaan kukkia :)

-MissTii-

Kuvakavalkadi kesältä 2007 :)

Hei taas pitkästä aikaa lukijoilleni! Ajattelin vielä listata joitakin parvekekesän kohokohtia kuvien muodossa tänne blogiini, vaikka homma onkin monella tavalla päässyt unohtumaan kaiken kiireen keskellä! Joten tässä näitä olisi (valitan sivujen hidasta latautumista :()

Kevään ensimmäiset ihanat kukkijat, orvokit (Viola)

Lisää pinkkiä, hyasinttipapu, lablab :)

Työnjohtajaltani saamani lyhtykoiso, Physalis alkekengii kukassa



Vaalea, kermainen iso samettikukka, Tagetes,
menestyi tänä kesänä keltaista kääpiötä paremmin...

Kaunis limenvihreä tupakka, Nicotiana

Mahtavan kirkkaan keltainen ja pirteä kukkija takaseinustalla,
kanariankrassi, Tropaeolum

Kesän väri oli kellertävän vihreä :)
Tässä kultaista hehkua ympärilleen luova, rönsyilevä alpi,
toivon sen kestävän parvekkeella ruukussaan talven viimat,
kuten rauniokilkka on jo monta vuotta selvinnyt...

Lisäksi tulossa vielä, kunhan ehdin koostaa postin kun olen tässä niin hidas :), kuvia ihanista punaisista pelakuistani... Noita kuvia katsellessa kyllä tulee aina myös osaltaan haikea olo, koska osa lajikkeista on samoja, joita Äitini kasvatti omalla parvekkeellaan. Hän sai ne kukkimaan paljon komeammin ja vähemmällä hoidolla, kuin minä...







Kesän 2007 lämpimät muistot eivät hälvene koskaan...

Kaikki on kasvanut!

Arvasin, että saan mahtavia vertailukuvia, kun ehdin napsia tänään aamupäivällä tuoreita kuvia parvekkeelta. Vanhemmat kuvat ovat kesäkuun puolivälistä, kun aloin istuttaa taimia ulkoilmaan ja kaikki oli vielä jotenkin niin harmaata ja tyhjää. Katsokaa itse.

---

Näkymä läpi parvekkeen takaosasta katsoen:


Peräseinällä kanariankrassia, erilaisia samettikukkia sekä auringonkukkaa... Kaaressa kelloköynnökset. Säleiköissä pitäisi kasvaa vasemmalla päivänsineä, oikealla hyasinttipapua. Kaaren alla olevissa isoissa ruukuissa sekaisin isosamettikukkaa, tuoksuhernettä, tuoksupielusta ym. pieniä taimia.

---

Sekalaisia ruukkuistutuksia parvekkeen perällä:



Isossa ruukussa keltainen sekoitus: limekukkainen Nicotiana -lajike (jälkimmäisessä nuupallaan aamuauringon paahteessa, mutta piristyy illemmalla aina. Ihastuin kukan väriin jo viime kesänä) sekä keltalehtinen rönsyalpi, pienet taimet ovat härmesalviaa, jonka juurille ei taida jäädä tarpeeksi tilaa kehittyä... Siniset kukat ja hopeainen olemus olisivat loistava kontrasti keltaiselle massalle... Tähän samaan ruukkuun oli vielä tarkoitus istuttaa keltareunuslehtinen kääpiösorvarinpensas, mutta sittemmin tupakka on kasvanut yllättävän isoksi.
Saviruukuissa erilaisia basilikoja: tavallista, kaneli-, sitruuna-. Lisäksi timjamia, oreganoa, meiramia, sitruunamelissaa omista taimista. Ostettuja yrttejä pidän eri kasvatusalustassa, koska ne joskus tuovat mukanaan ötököitä...

---

Tässä oli tosiaan vasta pari esimerkkiä, kun vain ehtisin laitella lisää kuvia joskus. Näppärä löytänee Photobucketin kautta lisää saman tienkin nimimerkillä MissTii. Vielä näppärämpi osaisi tehdä tähän linkin, joka toimisi :D

Säätö...

Tässä vaiheessa kesää tuntuu, että työkiireet alkavat viimein helpottaa hieman, mikä tosin voi olla vain hiljainen välivaihe tai muutaman lomapäivän jälkeinen harhaluulo. Jospa kuitenkin ehtisin laittaa tänne muutamia kehityskuvia vertaillen viime viikon tilannetta tähän viikkoon. Omasta mielestäni erot ovat huomattavia, kasvit ovat oikein ryöpsähtäneet kasvuun poissaollessamme... :)

Mixpotteja: tupakka, alpi, pieniä härmesalvian taimia;
erilaisia basilikoja; sitruunamelissaa ym... viime viikolla.

Parvekkeen ulkopuolelta voin kertoa epäilyksistäni viherrakennusyrityksiä kohtaan. Monelta kantilta ajateltuna oman yrityksen perustaminen on alkanut tuntua todella varteenotettavalta vaihtoehdolta; enkä ole ainoa joka sitä työpaikallani on pohtinut jo pidempään. Kysymys onkin vain aloittamisesta: ajoitus, rahoitus, markkinointi, oma jaksaminen tämänhetkisen työn ohessa? Perusasiat yrittäjyyteen liittyen ovat jo hanskassa, eikä mikään oikeastaan epäilytä. Pienellä kevään kurssin kertaamisella ja pohjustuksella uskaltaisin mennä käymään jopa työkkärissä ja TE-keskuksessa asiani kanssa.

Lähinnä ainut relevantti kysymys onkin, miten näen nykyisen työtilanteeni jatkuvan. Tilanne on omituinen mutta hankala selittää... Joka tapauksessa minulle on tarjottu suullisen sopimuksen tasolla alustavasti suunnittelutyötä talveksi, mikä on hyvä asia. Jos taas ajattelen kevääksi perustavani yrityksen, sen markkinointityö ja pohjustus ennen starttirahan anomista on aloitettava miltei hetimiten (starttirahan saamisen yksi peruste on, ettei yritystoimintaa ole vielä aloitettu, mutta markkinointia ja esim. tarvikkeiden, kuten suunnitteluohjelma ja lasertulostin+skanneri, hankintaa ei ole kielletty...). Kaksi "työtä" päällekkäin taas tarkoittaa tuplakiirettä, eikä vapaa-aikaa nytkään ole liiemmin jäänyt.

Haluan keskittyä täysillä yrittämään mutta jostain on vielä talven ajaksi revittävä leipä.

Hiljaiseloa

Onneksi blogini ei ole kovin riippuvainen päivitysten lukumääristä tai väleistä. Olen huomannut, että juuri silloin, kun olisi eniten kirjoitettavaa, on myös eniten tehtävää! Ja sehän on taas puolestaan melko hankala yhtälö. Yritän kuitenkin napsia sään salliessa muutamia kuvia, sillä parvekkeelle on nyt hankittu uusi ihana kahden tuolin ja pöydän kalustesarja. Olen myös viimein päässyt aloittamaan taimien karaisun, ulkoilutin suurta osaa isoimmista taimista viikonloppuna kokopäiväisesti. Tänään en viitsinyt kasveja koleahkon ja tuulisen ilman vuoksi nostaa aamulla ennen töihin lähtöä ulos, mutta sään salliessa voisin sen tehdä jonain muuna päivänä... Siitä taimet tulisivat vankemmiksi. Tällä hetkellä tuntuu, että taimikasvatus olisi saanut alkaa ehkä paria viikkoa aikaisemmin, mutta vielä joitain viikkoja menee, ennenkuin taimet uskaltaa jättää ulos omin nokkineen yöksi. Siispä mitä pienempiä taimet ovat, sitä helpompi niitä on siirrellä...

Toivon ehtiväni kirjoittaa tai edes postata joitain kuvia, koska tiedän, että minulla on joitakin lukijoita vielä jäljellä tauoista huolimatta. Minulla on toki syyni, töiden alku vie aina ajatukset varsinkin nyt, kun työ tuntuu vaativammalta kuin ennen ja elämässäni on niin paljon muutakin aikaa vievää... Silti haluan säilöä myös joitakin muistoja kesästä talteen kylmien talvi-iltojen varalle.

Ehkä laatu korvaa määrän?

Yllättävä kesäsade kastelee taas parveketta, vaikka aurinko paistaa. Tajusin oikeasti vasta noin viikko sitten, että nyt on se kesä, mitä olen odottanut ja samalla tajusin, miten nopeasti se meneekään ohi... pianhan on jo Juhannus... Ajatus saa minut surumieliseksi vaikka kuinka kesää rakastankin yli kaiken... :/ Nyt toki on vielä helppoa siirtää ajatukset tuleviin lämpimiin kesäiltoihin, koska olemme vasta alussa. Mitä pidemmälle kesää mennään, sitä kaihoisampi olotilani on. Kummallista, miten milloinkaan ei osaa olla tyytyväinen, vaikka yrittää?