Hiljaiseloa

Onneksi blogini ei ole kovin riippuvainen päivitysten lukumääristä tai väleistä. Olen huomannut, että juuri silloin, kun olisi eniten kirjoitettavaa, on myös eniten tehtävää! Ja sehän on taas puolestaan melko hankala yhtälö. Yritän kuitenkin napsia sään salliessa muutamia kuvia, sillä parvekkeelle on nyt hankittu uusi ihana kahden tuolin ja pöydän kalustesarja. Olen myös viimein päässyt aloittamaan taimien karaisun, ulkoilutin suurta osaa isoimmista taimista viikonloppuna kokopäiväisesti. Tänään en viitsinyt kasveja koleahkon ja tuulisen ilman vuoksi nostaa aamulla ennen töihin lähtöä ulos, mutta sään salliessa voisin sen tehdä jonain muuna päivänä... Siitä taimet tulisivat vankemmiksi. Tällä hetkellä tuntuu, että taimikasvatus olisi saanut alkaa ehkä paria viikkoa aikaisemmin, mutta vielä joitain viikkoja menee, ennenkuin taimet uskaltaa jättää ulos omin nokkineen yöksi. Siispä mitä pienempiä taimet ovat, sitä helpompi niitä on siirrellä...

Toivon ehtiväni kirjoittaa tai edes postata joitain kuvia, koska tiedän, että minulla on joitakin lukijoita vielä jäljellä tauoista huolimatta. Minulla on toki syyni, töiden alku vie aina ajatukset varsinkin nyt, kun työ tuntuu vaativammalta kuin ennen ja elämässäni on niin paljon muutakin aikaa vievää... Silti haluan säilöä myös joitakin muistoja kesästä talteen kylmien talvi-iltojen varalle.

Ehkä laatu korvaa määrän?

Yllättävä kesäsade kastelee taas parveketta, vaikka aurinko paistaa. Tajusin oikeasti vasta noin viikko sitten, että nyt on se kesä, mitä olen odottanut ja samalla tajusin, miten nopeasti se meneekään ohi... pianhan on jo Juhannus... Ajatus saa minut surumieliseksi vaikka kuinka kesää rakastankin yli kaiken... :/ Nyt toki on vielä helppoa siirtää ajatukset tuleviin lämpimiin kesäiltoihin, koska olemme vasta alussa. Mitä pidemmälle kesää mennään, sitä kaihoisampi olotilani on. Kummallista, miten milloinkaan ei osaa olla tyytyväinen, vaikka yrittää?