Vappua!

Ei löytynyt kuvaa vappupalloista, toivottavasti kelpaa korvikkeet =) Onhan kerrankin lämmin vappuviikonloppu. Muistakaa nautiskella vähintään yksi jäätelöpallo ulkosalla!

Hyvää vappua kaikille =)

toivottaa MissTii :)

Kuvia puutarhamessuilta 28.4.

Riehaannuin vähän kameran kanssa eilen Piha-06 -messuilla Lahden messukeskuksessa. Löytyihän sieltä vähän ostoksiakin, kuten näkyy. Myöhemmin, kunhan löydän kasveille sopivan ruukun, esitelen mitä niistä saa aikaan...

Sammalta ja rautalankaa käyttäen muotoillut eläimet ottivat meidät vastaan pihamessuille eilen :)

Ihmisillä riitti katseltavaa runsaissa kukkaistutuksissa, rakennelmissa ja myyntikojuissa.

Seuraava näyttelyn kohde oli mielestäni nätein ja kekseliäin kaikista... siinä meni hetki kierrellessä tuota aluetta ja tutkien kaikki pienet yksityiskohdat... sammaleinen "lähde" lasihelmineen oli kaunis, mutta kuva siitä epäonnistui (Flickrissä sekin)

Tosi ihania vanhoista ikkunaruuduista koottuja lavoja oli koottu värikkäiden rakenteiden, kukkien, vihannesten ja ruohomattojen lomaan.

Ruoholla katettu pöytä, nähty niin monesti sisustus- ja puutarhalehtien kuvissa, muttei koskaan livenä :) Valitettavasti kamerankäyttötaitoni eivät tee oikeutta sille, miltä kaikki tuolla oikeasti näytti :[

Mökki...

...täynnä ihania vanhoja tavaroita... tuossa kyseisessä kaupassa joka oli kojun pystyttänyt, täytyy päästä käymään... Vääksyntie 3:ssa sijaitseva kukkakauppa jäi mieleen :D

Yksinkertaista ja kaunista...

Oli kiviä ja hiekkaa yhdistettyinä kasveihin japanilaisittain... (lisää kuvia Flickrissä)


Ihania kukka-asetelmia mielin määrin... lisääkin kuvia on :)


Parvekesisustusvaihtoehtoja à la Asko, Etola, Cuello ja Marble...


Rondonkin pöytä oli tosi mehevä... yksi messukävijä (nainen) ehti vilkaista pöytäliinan alle ja mitäs katalaa sieltä löytyikään... kasa isoja pahvilaatikoita MUKA pöytänä :D No, pääasia että lopputulos näyttää hyvältä. Nuo tuolit ovat nätit.


Rondon lyhdyt (pöydän takana äsköisessä kuvassa)... upeat :D *ihastui* Pystyisiköhän tuommoiset itse askartelemaan kynttilöille?


Oisko ollut Askon juhlakattaus? En voi vannoa. Kivan rauhallinen ja tyylikäs idea...


Oli kukkivaa rhodoa, ruusua, tulppaaneita...


Suihkulähteitä...


tekosadetta :)





erilaisia kasviyhdistelmiä näytillä runsain mitoin...


vanhan näköisiä tavaroita myytävänä... (onneksi meillä ei ole tilaa enää :D)


säleikköomenia... (Kodin Terran osasto)


erilaisia parvekkeita, tämä ehkä eniten muistuttaa sitä tyyliä, johon itse pyrin...


Kukkia, kukkia ja vielä kerran kukkia!


Lopputulos: kassillinen kukkia pyörän sarvessa kiikkumassa...


...ja loppuillan jokseenkin äkäinen poikaystävä :)

Huumaa ennen vappua

Suorastaan huumaava määrä puutarhablogeja on päivittynyt tämän päivän aikana. Yritin pitkästä aikaa jopa kommentoida lukemaani sen sijaan, että vain luen tekstin ja tuijottelen kuvia toisten taimien kasvupyrähdyksistä.

Huomisen jälkeen on kokonaista kolme päivää vapaata tiedossa! Jes! Huomenna myös jätän ensimmäisen täyden kuukauden tuntilistani töihin palkanlaskentaa varten. Onneksi rahasta ei ole ehtinyt tulla kamalaa pulaa, sillä kela on maksellut vielä jälkikäteen takautuvia työttömyyskorvauksia, eikä mitään tavallisesta poikkeavia (yllättäviä) laskuja ole tipahdellut postilaatikosta.

Täytyy kyllä sanoa, että viimeinen kuukausi on mennyt todella nopeasti, en oikeastaan pysty summaamaan sitä mitenkään. Paitsi että olen yrittänyt tehdä töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Ja projektini TEKYlle on venynyt venymistään, mutta syy ei ole minun, ainakaan kokonaan. Olen alkanut sopeutua työhön, mikä tarkoittaa sitä, ettei mene kauan kun alan kyllästyä työnkuvaani ja käytännön hommien odotteluun. Pian ne alkanevatkin, pihanrakennustyöt, jotka tuovat sopivaa vaihtelua puhumattakaan kunnon kohentumisesta. Hankalaa suunnitella kesää tai edes kuukautta eteenpäin, koska minulla ei ole aavistustakaan tulevista työmääristä. Jos saamme Kariston projektin toteutustyönkin, alkaa alkukesän aikataulu olla aikalailla buukattu. Mene ja tiedä...

Vappuviikonloppua odotellessa. Suunnitelmissa on, aurinkoisen ja lämpimän sään toteutuessa, poiketa satamaan muutamalle työläisten juhlapäivän kunniaksi. Toivottavasti lähistöllä asuvat kaverit ja tutut jaksavat liittyä seuraan, jottei ilta päättyisi kesken kaiken. Harri oli toisaalta sitä mieltä, ettei vappua oikein osaa enää juhlia kuten ennen, koska opiskelijat valkolakkeineen ovat "valloittaneet" juhlapäivän. Minusta taas ylioppilaiden hauskanpito kuuluu erottamattomasti vappuun, oli juhlan alkuperä mikä tahansa. Kummalla tahansa syyllä voin itse pitää hauskaa; työura urkenee vähitellen, mutta valkolakkia en yleensä jaksa laatikosta kaivaa päähän ;) Se yksi kerta riitti.

Olen tässä miettinyt vähän cayennepaprikoiden kohtaloa. Olen istutellut taimet koulintavaiheessa pieniin ryhmiin tuollaisiin halkaisijaltaan 12 sentin muovipurkkeihin, ja ne vaikuttavat tuuheilta, vaikkeivät ole juuri haarautuneet. Onko niiden kasvua aivan välttämätöntä häiritä latvomalla? Apua kaivataan. Tavallisesta kaupan paprikasta lähtöisin olevat taimet ovat kasvaneet melkoisesti hitaammin, taimet ovat keskimäärin korkeudeltaan noin puolet cayennechileistä. Näistä kummastakaan minulla ei taida olla kuviakaan, vielä, huomenissa voisin räpsiä, jos ehdin viimein siirtää suurimmat chilin taimet isompiin ruukkuihin. Kaikille taimille on yhteensä varattu kaksi halkaisijaltaan noin 20 sentin muovista altakasteluruukkua, raaskuille tomaateille taas syvä ja suuri, ehkä noin 35 sentin altakasteluruukku. Jos ne siitä alkaisivat tuuheutua vielä kesän aikana.

Uskallusta parvekepuutarhanhoito myös vaatii, mikäli aikoo saada tilan ajoissa vihreäksi kesää varten. Olenkin jo ulkoiluttanut taimia kokopäiväisesti, ja nyt muutamana yönä, kun lämpötilan on luvattu pysyvän noin kuudessa asteessa, olen jättänyt suurimmat kelloköynnöksen taimet parvekkeelle yöksi. Myös pelargonit ovat pärjänneet hyvin. Yksi basilika unohtui hyllylle yöksi, aamulla oli nuupahtanut, mutta iltaan mennessä oikaissut taas urheasti lehtensä. Laskosverhot on laskettu pimeän tullen alas pitämään lämmintä sisällä ja hehkulamppu sytytetty varmuuden vuoksi, jos lämpötila kuitenkin uhkaisi laskea liikaa. Sen lämpö vielä entisestään hieman suurentaa ulkolämpötilan ja parvekkeen lämpötilan eroa. Nyt kun viikonloppujen öiksi luvataan alle viittä lämpöastetta, joudun joko siirtämään kasvit taas sisään, tai kietomaan ne hallaharsoon tiukasti.

Katsotaan, mihin asti viherpeukalon kantti kestää ja missä vaiheessa hallanpelko vie voiton... Eivät ilmatieteenlaitoksen sääarviotkaan aina nappiin osu :/ ...

Kulunut viikonloppu

Tämä viikonloppu on kulunut vaihteeksi melko vahvasti viihteellä. Vuokrasimme perjantain ja lauantain välisenä yönä katsottavaksi kaksi leffaa: kukilla ryyditettyä rakkaushömppää minulle ja vampyyrijännitystä Harrille. Ensimmäisen jaksoin itse katsoa kivutta, juuri sopiva pläjäys tavanomaisen työviikon päätteeksi. Harmitti tosi paljon, kun nukahdin heti toisen elokuvan alkupuolella. Ehkä jossain välissä ehditään katsoa se uudelleen. Eilinen ilta kului mukavasti kantapubissamme kaupungilla, pääsimme kotiin vasta aamuyöstä. Aamulla oltiin kuitenkin kumman virkeinä hereillä jo yhdeksän jälkeen!

Näin sunnuntai-iltapäivisin ajatukset alkavat jo ikävä kyllä lipua takaisin työasioihin, viikonlopusta pitäisi oppia ottamaan enemmän irti. Aika harvoin loppujen lopuksi jaksaa erityisesti mitään tehdä. Mutta toisaalta, kukapa sitä aina jaksaisikaan väen vängällä pitää hauskaa tai tehdä jotain erikoista, varsinkin kun sattuu olemaan tällainen kotikissa. Oli sitäpaitsi ihan kivaa äsken siivoilla parveketta, pesin viimeiset jäljellä olleet parvekelasit. Suurin osa kasvatettavista voi suhteellisen hyvin vaikka ulkona vielä vilpakkaa onkin. Paprikat voisi jo taas siirtää isompaan purkkiin, ne kasvavat niin hirveää vauhtia... Tai ehkä odotan vaan vielä hetkisen ja siirrän ne sitten suoraan pysyvään ruukkuunsa, kunhan sää lämpenee vielä vähän. Tomaatintaimet kasvavat pituutta, odottanevat lisää valoa jo. Kirjokierto voisi kaivata jo vähän multaa juurilleen lisää, kun taas vasta itäneet päivänsinen taimet eivät ole ehtineet vielä tehdä lehden lehteä. Ajattelin kasvattaa näitä samassa purkissa. Auringonkukatkin ovat itäneet, eikä niidenkään tarvinne kauaa odottaa siirtoa isompiin purkkeihin, sillä kylvöksestä tuli tosi tiuha ja ne ovat aika nopeakasvuisia. Kesäpäivänhatut ja samettikukat voivat paksusti ja ovat olleet joka päivä säännöllisesti ulkoilemassa muutamien muiden purkkien kanssa.

Kesäsypressin huono itävyys taas ei ole mikään yllätys, kummastakin jukurttipurkista nousi pari ohuenohutta vartta, joita yritin hoivata kastelemalla ja pitämällä valoisassa paikassa. Laitoin toissa päivänä purkkeihin mullan pintaan lisää siemeniä, mutta epäilen itävyyttä. En taida enää jaksaa kokeilla tuota kasvia, ei minulla sille mitään erityistä paikkaa olisikaan varattuna... Orvokkikin on tosi huonosti kasvanut, joten kävin hakemassa pari liilakukkaista kukkimaan parvekkeelle viime viikolla, ne pärjäävät siellä hyvin öisinkin.

Hyvä vain etteivät kaikki kasvit idä hullun lailla.

Olen tässä samalla miettinyt veljeni ikkunan alle kasvivaihtoehtoja, mutta ainoa järkevä idea tähän mennessä on ehkä istuttaa meiltä ylimääräisiksi jääviin pitkiin valkoisiin parvekelaatikoihin kesäkukkia, ehkä orvokkia, samettikukkaa ja jotakin vihreää köynnöstävää. Maahan olen laittanut pari kissanmintun juurakkoa, joitakin mukuloita (vuokkoja ja jotakin, jonka nimeä en muista), muutama kelloköynnös joutaa sinne kiertämään ränninputkea ja vuorimännyn alle jotain matalaa varjossa viihtyvää kivikkokasvia. Istutusalueita täytyy taas kohottaa, kuten joka kevät, jotta rikkaruohot saadaan kuriin. Jostain pitäisi hankkia iso määrä lisää pikkukiviä tai tiiliä rajaamaan niitä...

[Ainiin. Yritän myöhemmin lisätä muutaman kuvankin keväisestä parvekkeesta, kunhan kamera latautuu :)]

Tässä tuoreita kuvia parvekkeelta:

Harri pohtii, miten bambulaskosverhot saataisi takaisin tähän sivulle [siis kyseiselle parvekkeen sivulle], proppu antoi periksi ikkunoita pestessä.

Kelloköynnöstä lattialla ulkoilemassa (lähellä sitä kohtaa, johon ne kesäksi sijoitetaan)

Tomaatinroikaleet lämpöisellä ikkunalla. Pyörryttävä kuvakulma.

Ostetut orvokit, ensimmäiset kukkijat.

Terrakottaruukut odottavat kasveja.

Taimipaljoutta pöydällä ulkoilemassa...

Parvekkeen yleisilme kauniina kevätpäivänä :)

Kaikennäköistä

Tämä päivä on ollut oikein mukava siitä huolimatta, etteivät työni ole yhtään edistyneet. Syyhän ei ole minun, joten miksi potea syyllisyyttä. Heräsin aikaisin aamulla ja selailin hieman töitäni syödessäni aamiaista, ja hiusten kuivuttua pakkasin Harrin kesävanteet autoon ja jätin ne työmatkalla rengasliikkeeseen kirjallisten ohjeiden kera. Kuulemma huomenna ovat valmiit haettavaksi. Haalarimies, joka vanteet otti vastaan, pahoitteli sitä, että tällä viikolla kiirettä on todella riittämiin, kun taas edeltävällä viikolla ei töitä pahemmin ollut. Myönnän häpeillen, että myös minulla on useimmiten tapana jättää kaikki aivan viime tippaan, vaikka toimintaani ehdottomasti nopeuttaa olemassa oleva deadline. Toistuvasti yritän olla ja tehdä ajoissa, mutta ehkä myöhästyminen on perimässä?

Kävin pyörähtämässä toimistolla ja tevillä. Kumpikin käynti oli aika mitätön, hyödytön etten sanoisi. Oma hyödyttömyytenikin alkaa aina kalvaa sisältäpäin vaikka kuinka yrittäisi estää... Ehkä huominen on parempi, palkka juoksee ainakin ja olen toiminut sovittujen ehtojen mukaisesti, vaikka se pahalta tuntuukin. En jaksa mennä yksityiskohtiin...

"Töiden" jälkeen poikkesin Mukkulaan nappaamaan veljeni koiran hoitoon päiväksi isäntänsä ylitöiden ajaksi. Koira tuntee minut ja vaatii jatkuvasti lenkille seurassani ollessaan, eikä lisäksi ole tottunut pieneen kämppäämme kovin hyvin, koska he käyvät täällä melko harvoin... (Me käymme mieluummin kylässä Mukkulassa jostain syystä). Se pyörii ympäriinsä jonkin aikaa ennenkuin asetan sille syötäväksi kupillisen raksuja ja viereen vettä. Kun avaan parvekkeen oven iltapäivästä lämpötilan noustua taas lähemmäs kymmentä plus-astetta, se löytää viimein oman paikkansa lämpöiseltä villamatolta, josta on näköyhteys myös viereiselle puistokäytävälle, jossa liikkuu paljon koiranulkoiluttajia. Ja sekös jaksaa kiinnostaa, aina kun kurkkaan koiran perään, huomaan sen suorastaan kyttäävän tielle päin :D Se ei minua haittaa, saan ruuanlaittorauhan keittiöön =)

Tapanani on ollut tähän lopuksi listailla joitakin taimikasvatukseen tai parvekkeeseen oikeasti liittyviä asioita. Niin nytkin: koska aikaa oli päivällä ylimäärin, siirtelin isoiksi kasvaneita taimia suurempiin ruukkuihin:

• krassit,

• loput kelloköynnökset (5kpl, jotka ovat vielä vapailla markkinoilla) ja

• osa yrteistä.

Kylvin tänään:

• värikästä krassiseosta,

• salviaa,

• matalaa auringonkukkaa 'Sungold dwarf double',

• tavallista basilikaa,

• päivänsineä (uusi yritys) sekä

• toisen satsin yrttikasveja, joita voin aina kasvatella kesää myöten lisää (timjamia, oreganoa, sipulia)

Kunhan purkeista alkaa versoa taas jotakin uutta, laitan tänne kuvia. Ainiin, ulkoilutin joitakin kestävimpiä taimia tänään jo parvekkeella onnistunein tuloksin. Haluaisin jo viimeinkin päästä eroon keittiömme valloittaneesta pikkukärpäsarmeijasta! Kaikki aikanaan, sitten, kun parvekkeen lämpötila alkaa nousta sinne 15 asteeseen kai? Lueskelin, että ainakin kelloköynnökset ovat arahkoja, joten ne saavat lekotella ikkunalaudalla vielä jonkin aikaa.

Viime keväisiä taimia parvekkeella vasta istutettuina. Tätä aikaa ei tarvinne enää kovin kauaa odottaa, tosin tänä keväänä kaikki taimet ovat paljon isompia, kun ovat sisällä kasvatettuja rötkäleitä.

Samettikukat ja päivänhatut ovat muuten venähtäneet jo melkolailla lyhyessä ajassa... Punaisista basilikoista voi jo nyppiä lehtiä ja latvoja ruuan sekaan :) Edistystä sekin.

Parvekekauden avaus

Aah. Kylläpä teki hyvää pienikin ulkoilulenkki vaihteeksi auringonpaisteessa. Tuli näpsittyä muutamia kuviakin auringonpaisteisesta taipaleesta. (Muistutus: en ole ammattilaisvalokuvaaja ;))

Matkalla satamaan

Kohtauspaikka

Satamaa ei turhaan kutsuta lahtelaisten kohtauspaikaksi. Olisin vain toivonut, että penkit olisi jo ehditty tuoda paikoilleen (muuallekin kuin terassialueille). Tämä lämpöaalto taisi tulla vähän yllätyksenä!

Kotiin päästyä oli pakko käydä kurkkaamassa parvekkeen lämpötilaa, kun ulkonakin oli lähes kahdeksan astetta lämmintä. Olihan se noussut jo kymmeneen asteeseen, vaikkei aurinkokaan sinne paistanut. Siirtelin kävelyllä ottamiani kuvia Flickriin, laitoin ruokaa ja juttelen irkissä Scillan kanssa hänen mietteistään parvekehankinnoista. Oma parveke alkaa olla kasveja myöten jo siisti, olen raahannut ruukut jo valmiiksi omille paikoilleen odottamaan taimia...

Saimme vieraaksi vähäksi aikaa pikkuisen nakkikoiran, kun omistaja kävi hakemassa kahvia... <3>

Tämän kevään ensimmäiset maasta puskevat krookukset bongattu!

Nyt auringonpaisteessa (aurinko taitaa kääntyä tuon talonnurkan ohi meillepäin tuossa neljän aikaan) lämpötila alkaa nousta jo reilusti yli 10 celsiuksen. Siispä parvekekauden avaus on kohdillaan! Laitoinkin äsken mustikkapiirakan uuniin ja kohta sitten kahvia keittämään. Jäätelöäkin olisi iltapalaksi... Ai herkutteluako? Eeeei kai sentään... ;)

Piristymisyritys

Puuh. Olen puhki. Vaikka olen kai lähinnä lepäillyt laakereillani tänään, jotta jaksaisin kunnolla edes huomenna pakertaa. Mies sanoo, että työni on ajatustyötä, joten vaiken tekisi mitään konkreettista, työ pyörii mielessäni koko ajan ja kehittelen sitä eteenpäin. Totta se on, mutta eikö aika monessa työssä käy näin? On ihan hyvä välillä pitää taukoakin, huomenna minulla on koko päivä aikaa pakertaa!

Kävin aamulla TEVIllä vähän esittelemässä Kariston kasvillisuussuunnitelman suuntaa ja minulle tuli saman tien heikko olo. Eikä se johdu pelkästään siitä, että poljin pyörällä kaupungille ja takaisin räntäsateessa, väsyneenä, veto pois jo heti aamusta alkaen. Tunnen itseni auttamatta huonoksi suunnittelutyössä... tai oli työ mitä hyvänsä. En ymmärrä mistä se johtuu, ihmiset joka paikassa töissä ovat kuitenkin olleet minua kohtaan mielestäni erittäin mukavia ja ymmärtäväisiä, aivan kuin he tietäisivät, kuinka epävarma olen sisältäpäin, ja haluaisivat auttaa minua selviytymään. Ehkä he pystyvät näkemään sen kaikesta mitä teen, ilmeistäni, puheestani, liikkeistäni. Itse en sitä pysty näkemään... Työpaikoissa on usein tullut "suojatyöpaikka"-fiilis. Yritän kuitenkin puskea eteenpäin vahvasti ja yritän aina tehdä parhaani.

En tiedä, miten saisin kitkettyä pois jatkuvan itseni väheksynnän, joka alitajuisesti tapahtuu. En usko, että koskaan onnistun siinä... Vaikka minua kuinka kehuttaisiin ja tuettaisiin, olen alitajuisesti huono kaikessa, mitä yritän ja kaikki menee pieleen. Minun kanssani on kai erittäin vaikeata elää sen takia. En tietenkään ole keksinyt, mistä huono itsetuntoni johtuisi, sen jos tietäisin, voisin vaikka oppia olemaan erilainenkin. Uskokaa, olen miettinyt!

Joka tapauksessa, esittelemässäni työssä oli kai ihan hyviäkin puolia. Ahersin sen eteen aika paljon, joten odotin kai liikaa. Tilaajapuoli toivoi luonnollisempia lajivalintoja puuvartisten kasvien saralla. Muitakin pieniä muutoksia saan tehdä työhön, alan oppia, että suunnittelutyöhön kuuluu alituisesti ns. "ylimääräinen työ" jos haluaa kokeilla jotain uutta tai erilaista. Jos ideat eivät mene sellaisinaan läpi työkavereiden kanssa, voi olla, että niihin käytetty aika on mennyt täysin hukkaan. That's life, muuten siihen ei voi suhtautua.

Jatkona työhön

• katsastan valitsemieni luonnonkasvien saatavuuden taimistoista ja

• merkitsen kohteen ympäristöstä löytyvät kasvit erikseen, niitä ei tarvitse ostaa vaan ne voidaan siirtää luonnosta,

• kaikkien ruohovartisten kosteikkokasvien istutustiheydet täytyy selvittää, samoin kappalemäärät tietylle neliömäärälle.
  

Onneksi työtovereinani ja auttajinani on muutama mukava ja kokeneempi suunnittelija. Olen niin puutteellinen itse, voi itku! (Noh, noh, kukaan ei ole seppä syntyessään...)

---

Tulostin on aiheuttanut harmia viime päivinä. Muste loppui, onneksi uudet patruunat ovat nyt täällä. Kävimme miehen kanssa hakemassa ne postista juuri, kumpikin liikkeellä omista syistään aivan rättiväsyneinä, halusin kuitenkin käydä edes jossain kaupoissakin. Niinpä löysin itseni silittelemästä ihania keltaisia istuinpehmusteita Etolassa sekä kassalla uuden, syvemmän parvekelaatikon kanssa Hongkongissa. Pehmusteita en taaskaan ostanut, pärjäämme ilmankin, (sen verran lihaa luiden ympärillä ;). Parvekelaatikko oli hankittava, jotta lasia vasten tuleville kelloköynnöksille riittää tarpeeksi multatilaa kesäksi. Loputkin köynnökset alkavat olla kohta siirtoiässä.

Olen kuluttanut tänään aikaani muun muassa selaillen ja tutkaillen myynnissä olevia taloja lähiseudulla. Ei sillä, että minulla olisi varaa muuttaa, teen tuota säännöllisesti piristyäkseni elämän ankeuden keskellä hieman. On minulla sellaisiakin asioita, joista haaveileminen ei ole aivan turhaa, kuten esimerkiksi tämä parvekepuutarhani. Haaveilta ei pysty katkomaan siipiä, ei, vaikka kalsea sää yrittää minua estää. Esimerkiksi puutarha.netin keskustelupalstojen selailu on unelmointiin omiaan, kesäiset kuvat piristävät aina talven räntäsateenkin keskellä; tuovat uusia ideoita, vaikkei meillä tilaa olekaan. Päivänsinet ja tuoksuherneet ovat suurin osin itäneet jo. Krassit kasvavat kovaa vauhtia.

Sade on lakannut, voisin hilpaista lähikauppaan tiirailemaan, josko uusia puutarha- tai sisustuslehtiä olisi ilmestynyt, sitten lämmittelemään viltin alle kotiin, ehkä teemukillinen kädessäni...

Otin mallia Ankkulista...

...sillä halusin esitellä oman "pääsiäisluomukseni". Se on valmistettu käyttämällä joulukranssipohjaa, josta riisuin kaiken talvisen pois ja laitoin tipuja tilalle. Vähän vinossa tuo näyttää olevan, sen huomaa varsinkin kuvasta. Keinustaan kurkkivat tipuset ovat kuitenkin ihan vastustamaton näky :D Varusteita askarteluun löytyi Tiimarista. Ihme kauppa.

Tämä onkin ollut ovessamme jo pidempään, on ihme jos en kyllästy pääsiäistouhotuksiini jo ennen sen loppumista. Onneksi ensi viikonlopuksi on luvassa visiitti ulkopaikkakunnalle Imatralle syntymäpäiväjuhlien ja sukuloinnin merkeissä, luultavasti ei kovin pääsiäishenkistä puuhastelua. Tämä aika tuntuu yleensä menevän ohi ilman sen suurempia hömpötyksiä tai juhlintaa, mutta tykkään keväisistä, värikkäistä koristeista, ja käytän mielelläni tekosyyn niiden ripustelemiseen ja askartelemiseen.

Rusokäenkaalit kukkeina

Purppurainen rusokäenkaali tai "onnenapila", Oxalis deppei, on alkanut huomaamattani kukkimaan.

Kukinnot ovat menneet suppuun päiväsaikaan, mikä luultavasti johtuu liian vähäisestä kastelusta.

Kasvi alkaa löytää paikkansa sydämessäni, mutta silti tuntuu, ettei ylimääräistä tilaa ole, ehkä sitten kun parvekkeen saa käyttöön, ja asunto vaikuttaa hetken aikaa jokseenkin tyhjältä... silloin tätä väriläikkää osaisi paremmin arvostaa.

Kuvapäivitys kotoamme, etummaisena tietokoneen päällä kelloköynnöstä, taempana työpöydällä sinkkiämpärissä isompi kahdesta pelakuustani. Lisää vaaleanpunaisia kukkia =) Uusi teemukikin on päässyt kuvaan.

Koti = VIIDAKKO.

---
Edittiä: seuraavana iltana on toinen (isompi ruukku) onnenapiloista jo löytänyt uuden onnellisen omistajan kaveristani Laurasta. Olkoon yhteiselonne menestyksekäs ;)

...ja nyt unelmakämpän sivuille tiirailemaan sisustusdetaileja.

Odottavan aika on pitkä

Uhhuh, miten synkkä sää on vallinnut ikkunan takana koko viikon. Ajatus loskaisesta kävelytiestä ja räntäsateesta, kuraisista kengistä ja märistä sukista ja housunlahkeista puistattaa. Toisaalta olen saanut aika pitkälti lymytä täällä sisällä rauhassa, vaikkakin töiden ääressä. En ole ehtinyt ulkoilemaan oikeastaan ollenkaan koko viikolla, ellei nyt eilistä tunnin lenkkiä koiran kanssa tai tämänpäiväistä pyöräilyretkeä keskustassa (ja myös pieni iltapyrähdys, "ruoansulattelulenkki" koiran kanssa) oteta huomioon. Ja mitä kaikkea on tullutkaan syötyä töiden lomassa, ei kunnon ruokaa, ei tietoakaan, vaan kaikenlaista välipalaa, makeisia, mehua, teetä ja voileipiä etunenässä. Mitä jääkaapista löytyy milloinkin. Onneksi tänään sai kunnon annoksen äidin laittamaa lihakastiketta keitettyjen perunoiden kera. Nyt taas jaksaa! Huomenna kuntosalille, jos ei tule nukuttua aivan hirveän myöhään, ehkä kaupungille ostoksille jossain välissä... Viikonloppu maistuu makoisalle.

---

Eilen innostuin koulimaan taimia. Tiskipöytämme ja ikkunalautamme notkuvat vielä enemmän kuin aiemmin, en kyllä ymmärrä miten se on mahdollista. Purkkeja on kaikkialla, tiskialtaan reunalla, työpäydän laidalla, tietokoneen ja penkin päällä ikkunan edessä. Odottavan aika on pitkä, kuten sanotaan. Ja kaikki tietävät myös, ettei mikään ole niin tärkeää, kuin (parveke)puutarhan hoito, eikä sekään kai lopulta niin tärkeää... :)

Tällä hetkellä kaikki kolme pikkuista kasvariani ovat käytössä, eikä tila riitä ... Hetki sitten tiskipöydän purkkien määrästä otettu kuva:

Takaa vihreältä alustalta löytyvät yrtit, vielä pieniä mutta terhakoita vähäisestä valosta riippumatta; punaiset basilikat, timjami, oregano, ruohosipulin alku, meirami... Samoin lobeliaa on jaettu aika moneen purkkiin. Ja mitähän muuta... Kaukalon edessä 2prk krassia, 2prk vielä itämätöntä kesäsypressiä. Muissa pikkupurkeissa tuoksuhernettä, päivänsineä, kirjokiertoa, vielä itämättä. Ja sitten... TADAA!

Hienosti venähtäneitä karvalehtisiä kesäpäivänhattuja yksi purkillinen, mikä riittänee pikkupartsillemme ihan mainiosti, näitähän riittäisi varmaan antaa poiskin (elleivät ota nokkiinsa siirtelystä, enkä tiedä miten isoksi yksi pikkutaimi kasvaa).
Taustalla näkyy myös paremmin pistokkaita kelloköynnöksistä ja pelargoneista sekä jugurttipurkeissa ainoana itäneenä krassin ('Milkmaid') valoa kohti huojuvat varret.

Tässäpä aika terhakoita samettikukan taimia minusta, siirsin nämäkin isompiin purkkeihin eilen... Kaksi tällaista purkkia tätä laatua. Taustalla itämättömiä taimipurkkeja odottamassa :)

Rudbeckia ja Tagetes kylvetty siis 15.3., kuten lapuissa lukee. Paljon muutakin kasvatettua löytyy, paprikaa, chiliä, tomaatinraaskutkin sinnittelevät vähässä valossa. Ehkä näistä kerron myöhemmin... Ei makeaa mahan täydeltä?


Oi, kunpa parvekekausi alkaisi edes vähitellen siintää näköpiirissä. Saisi aurinko hitusen paistella tännekin välillä. Ehkä taas jaksaa odottaa, kun näkee vihreän ympärillään kasvavan ja joka päivä jonkin uuden itävän. Onneksi aikani kuluu nyt tiiviisti töiden parissa, muuten en varmasti pystyisi odottamaan hetkeäkään! Pitää vain uskoa, niin se kesä tulee, kohta se on jo, ennen kuin huomaakaan...
yhtä nopeasti se on taas poissa. Ei, eihän kesän voi ajatella loppuvan ennenkuin se edes alkaa, se ei vain ole mahdollista jotenkin. Sen osaa sulkea mielestään, jos on taitava. Kesä on loputon ja ihana, vielä tässä vaiheessa, muuta ei ole...

Kuitenkin se on vielä loputtoman kaukana. Iih, kaikki kohtalotoverit, malttamattomat kevään odottajat ja viherpeukalot, koitetaan kestää!

Internetin tietovirrassa

Tämän siitä saa, kun annetaan liikaa aikaa ja vapaat kädet kasvillisuusvalintojen tekoon.


Viimeisen tunnin olen selaillut netissä lähinnä Googlen kautta aivan tohkeissani kuvia erilaisista leppälajikkeista. Sitä ennen olen ehkä kello yhdestätoista asti tutkinut 200-sivuista kirjaa, jossa valotetaan luultavasti vain pientä osaa pajulajikkeiden kirjosta. Katsellut netistä kuvia mainituista lajikkeista, tutkinut talvenkestoa ja kasvutapoja. Sovitellut erilaisia kasveja eri kasvupaikkoihin tämänhetkisessä suunnittelukohteessa.
Tunnen itseni vähän tyhmäksi lueskellessani kaikenlaisista lajikkeista, joista en ole ennen kuullutkaan. Mitä kaikkea minulta on jäänyt näkemättä ja kuulematta keskittyessäni sokeasti, silmälaput ohimoilla, opintoihini Lepaalla viimeiset 5 vuoden ajan? Eihän kaikkea voi odottaa oppivansa missään opinahjossa, mutta kuitenkin?!

Alnus glutinosa 'Imperialis'... Alnus incana 'Angustissima'. Kumpikin täysin uusia minulle, luulin tuntevani tärkeimmät lajikkeet edes nimeltä, mutta en ainakaan muista kuulleeni aiemmin. Laciniata kuulostaa tutummalta. Yhtä kaikki, jostakin minun täytyy löytää näille liuskalehtisille puille talvenkestotietoja.
Kaivoin jo esiin Suomen puu- ja pensaskasvion, sieltä Alnus, Alnus... Hapsuharmaaleppä 'Angustissima' löytyy kuin löytyykin, muttei sen tarkempaa tietoa kestävyydestä pohjoisemmassa, kuin I-vyöhykkeellä. Suunnittelukohde on siis täällä kolmosella. Tervaleppä 'Imperialis':ta en löydä laisinkaan, vain f. angustiloban, jonka lehtilapa on parijakoinen; liuskat suippoja, ehytlaitaisia. Lukemani mukaan muunnos on hyvin harvinainen.
Laitoin jo uteliaanoloisen kommentin Mikalle, jonka blogiin minut johdatti Googlen kuvahaku. Ehkä paremmin puuvartisiin kasveihin tutustunut bloggaaja auttaa :)
Tunnen silti itseni vähän tolvanaksi, olen olevinani Hortonomi isolla Hoolla, mutta tosiasiassa kasvintuntemukseni taitaa olla vielä aika huteralla pohjalla kaiken opiskelun jälkeenkin.

Tunnustan. En ehkä ole niin hyvä kuin kaikki tutut työnantajista kavereihin ja kaverinkavereihin tuntuvat olettavan!

Lisää, lisää...

Kylvin juuri kesäsypressiä kahteen purkkiin, neljään kohtaan hajalleen, krassia 'Milkmaid' samoin kahteen purkkiin yhteensä 6 siementä. Laitoin juomalaseihin uimaan muutamia tavallisen taivaansinisen päivänsinen ja valkean tuoksuherneen siemeniä, jotka laitan multiin huomenissa. Blogi on sitten tavattoman hyvä näiden kylvöpäivämäärien muistamisessa, myöhemmin voin laskea, kuinka kauan kasvin kehitys on kestänyt... ;)

Autoni on pesty lämpimän (vaikkakin pilvisen) kevätpäivän kunniaksi. Saattaa olla, ettei sille ole nyt ainakaan muutamaan päivään käyttöä, sillä projektityöni tapahtuu toivottavasti joko kaupungilla tai kotoa käsin. Se siis jopa saattaa pysyä puhtaana pidempään, kuin vain yhden illan verran! Pidemmillä matkoilla oma auto on kyllä verraton, muun ajan se tuppaa seisomaan parkissa ikkunamme alla.

Kohta alkaa Nelosella Unelmakämppä, jota tulee edelleen seurattua lähestulkoon joka sunnuntai, koska muutamaan tekemistä ei yleensä ole. Joskus kyllä tuntuu, että joka jaksossa pyörii samoja vanhoja videopäiväkirjapätkiä aiemmista jaksoista, ihan vaan kertauksen vuoksiko? Lisäksi ohjelmaa mainostetaan mielestäni aivan liikaa. Nyt on tulossa jopa Unelmakämppä-lehtikin kauppoihin. Eipä tuossa tv-versiossa ainakaan tunnu mitään uusia sisustusideoita löytyvän. Onneksi nuo remonttipariskunnat ovat tälläkin kertaa mukavan persoonallisia, se pelastaa paljon.

Menenpä tästä turhia jorisemasta ja laittamaan jotain kevyttä ruokaa teeveeillan kuluksi.