Odottavan aika on pitkä

Uhhuh, miten synkkä sää on vallinnut ikkunan takana koko viikon. Ajatus loskaisesta kävelytiestä ja räntäsateesta, kuraisista kengistä ja märistä sukista ja housunlahkeista puistattaa. Toisaalta olen saanut aika pitkälti lymytä täällä sisällä rauhassa, vaikkakin töiden ääressä. En ole ehtinyt ulkoilemaan oikeastaan ollenkaan koko viikolla, ellei nyt eilistä tunnin lenkkiä koiran kanssa tai tämänpäiväistä pyöräilyretkeä keskustassa (ja myös pieni iltapyrähdys, "ruoansulattelulenkki" koiran kanssa) oteta huomioon. Ja mitä kaikkea on tullutkaan syötyä töiden lomassa, ei kunnon ruokaa, ei tietoakaan, vaan kaikenlaista välipalaa, makeisia, mehua, teetä ja voileipiä etunenässä. Mitä jääkaapista löytyy milloinkin. Onneksi tänään sai kunnon annoksen äidin laittamaa lihakastiketta keitettyjen perunoiden kera. Nyt taas jaksaa! Huomenna kuntosalille, jos ei tule nukuttua aivan hirveän myöhään, ehkä kaupungille ostoksille jossain välissä... Viikonloppu maistuu makoisalle.

---

Eilen innostuin koulimaan taimia. Tiskipöytämme ja ikkunalautamme notkuvat vielä enemmän kuin aiemmin, en kyllä ymmärrä miten se on mahdollista. Purkkeja on kaikkialla, tiskialtaan reunalla, työpäydän laidalla, tietokoneen ja penkin päällä ikkunan edessä. Odottavan aika on pitkä, kuten sanotaan. Ja kaikki tietävät myös, ettei mikään ole niin tärkeää, kuin (parveke)puutarhan hoito, eikä sekään kai lopulta niin tärkeää... :)

Tällä hetkellä kaikki kolme pikkuista kasvariani ovat käytössä, eikä tila riitä ... Hetki sitten tiskipöydän purkkien määrästä otettu kuva:

Takaa vihreältä alustalta löytyvät yrtit, vielä pieniä mutta terhakoita vähäisestä valosta riippumatta; punaiset basilikat, timjami, oregano, ruohosipulin alku, meirami... Samoin lobeliaa on jaettu aika moneen purkkiin. Ja mitähän muuta... Kaukalon edessä 2prk krassia, 2prk vielä itämätöntä kesäsypressiä. Muissa pikkupurkeissa tuoksuhernettä, päivänsineä, kirjokiertoa, vielä itämättä. Ja sitten... TADAA!

Hienosti venähtäneitä karvalehtisiä kesäpäivänhattuja yksi purkillinen, mikä riittänee pikkupartsillemme ihan mainiosti, näitähän riittäisi varmaan antaa poiskin (elleivät ota nokkiinsa siirtelystä, enkä tiedä miten isoksi yksi pikkutaimi kasvaa).
Taustalla näkyy myös paremmin pistokkaita kelloköynnöksistä ja pelargoneista sekä jugurttipurkeissa ainoana itäneenä krassin ('Milkmaid') valoa kohti huojuvat varret.

Tässäpä aika terhakoita samettikukan taimia minusta, siirsin nämäkin isompiin purkkeihin eilen... Kaksi tällaista purkkia tätä laatua. Taustalla itämättömiä taimipurkkeja odottamassa :)

Rudbeckia ja Tagetes kylvetty siis 15.3., kuten lapuissa lukee. Paljon muutakin kasvatettua löytyy, paprikaa, chiliä, tomaatinraaskutkin sinnittelevät vähässä valossa. Ehkä näistä kerron myöhemmin... Ei makeaa mahan täydeltä?


Oi, kunpa parvekekausi alkaisi edes vähitellen siintää näköpiirissä. Saisi aurinko hitusen paistella tännekin välillä. Ehkä taas jaksaa odottaa, kun näkee vihreän ympärillään kasvavan ja joka päivä jonkin uuden itävän. Onneksi aikani kuluu nyt tiiviisti töiden parissa, muuten en varmasti pystyisi odottamaan hetkeäkään! Pitää vain uskoa, niin se kesä tulee, kohta se on jo, ennen kuin huomaakaan...
yhtä nopeasti se on taas poissa. Ei, eihän kesän voi ajatella loppuvan ennenkuin se edes alkaa, se ei vain ole mahdollista jotenkin. Sen osaa sulkea mielestään, jos on taitava. Kesä on loputon ja ihana, vielä tässä vaiheessa, muuta ei ole...

Kuitenkin se on vielä loputtoman kaukana. Iih, kaikki kohtalotoverit, malttamattomat kevään odottajat ja viherpeukalot, koitetaan kestää!