Huumaa ennen vappua

Suorastaan huumaava määrä puutarhablogeja on päivittynyt tämän päivän aikana. Yritin pitkästä aikaa jopa kommentoida lukemaani sen sijaan, että vain luen tekstin ja tuijottelen kuvia toisten taimien kasvupyrähdyksistä.

Huomisen jälkeen on kokonaista kolme päivää vapaata tiedossa! Jes! Huomenna myös jätän ensimmäisen täyden kuukauden tuntilistani töihin palkanlaskentaa varten. Onneksi rahasta ei ole ehtinyt tulla kamalaa pulaa, sillä kela on maksellut vielä jälkikäteen takautuvia työttömyyskorvauksia, eikä mitään tavallisesta poikkeavia (yllättäviä) laskuja ole tipahdellut postilaatikosta.

Täytyy kyllä sanoa, että viimeinen kuukausi on mennyt todella nopeasti, en oikeastaan pysty summaamaan sitä mitenkään. Paitsi että olen yrittänyt tehdä töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Ja projektini TEKYlle on venynyt venymistään, mutta syy ei ole minun, ainakaan kokonaan. Olen alkanut sopeutua työhön, mikä tarkoittaa sitä, ettei mene kauan kun alan kyllästyä työnkuvaani ja käytännön hommien odotteluun. Pian ne alkanevatkin, pihanrakennustyöt, jotka tuovat sopivaa vaihtelua puhumattakaan kunnon kohentumisesta. Hankalaa suunnitella kesää tai edes kuukautta eteenpäin, koska minulla ei ole aavistustakaan tulevista työmääristä. Jos saamme Kariston projektin toteutustyönkin, alkaa alkukesän aikataulu olla aikalailla buukattu. Mene ja tiedä...

Vappuviikonloppua odotellessa. Suunnitelmissa on, aurinkoisen ja lämpimän sään toteutuessa, poiketa satamaan muutamalle työläisten juhlapäivän kunniaksi. Toivottavasti lähistöllä asuvat kaverit ja tutut jaksavat liittyä seuraan, jottei ilta päättyisi kesken kaiken. Harri oli toisaalta sitä mieltä, ettei vappua oikein osaa enää juhlia kuten ennen, koska opiskelijat valkolakkeineen ovat "valloittaneet" juhlapäivän. Minusta taas ylioppilaiden hauskanpito kuuluu erottamattomasti vappuun, oli juhlan alkuperä mikä tahansa. Kummalla tahansa syyllä voin itse pitää hauskaa; työura urkenee vähitellen, mutta valkolakkia en yleensä jaksa laatikosta kaivaa päähän ;) Se yksi kerta riitti.

Olen tässä miettinyt vähän cayennepaprikoiden kohtaloa. Olen istutellut taimet koulintavaiheessa pieniin ryhmiin tuollaisiin halkaisijaltaan 12 sentin muovipurkkeihin, ja ne vaikuttavat tuuheilta, vaikkeivät ole juuri haarautuneet. Onko niiden kasvua aivan välttämätöntä häiritä latvomalla? Apua kaivataan. Tavallisesta kaupan paprikasta lähtöisin olevat taimet ovat kasvaneet melkoisesti hitaammin, taimet ovat keskimäärin korkeudeltaan noin puolet cayennechileistä. Näistä kummastakaan minulla ei taida olla kuviakaan, vielä, huomenissa voisin räpsiä, jos ehdin viimein siirtää suurimmat chilin taimet isompiin ruukkuihin. Kaikille taimille on yhteensä varattu kaksi halkaisijaltaan noin 20 sentin muovista altakasteluruukkua, raaskuille tomaateille taas syvä ja suuri, ehkä noin 35 sentin altakasteluruukku. Jos ne siitä alkaisivat tuuheutua vielä kesän aikana.

Uskallusta parvekepuutarhanhoito myös vaatii, mikäli aikoo saada tilan ajoissa vihreäksi kesää varten. Olenkin jo ulkoiluttanut taimia kokopäiväisesti, ja nyt muutamana yönä, kun lämpötilan on luvattu pysyvän noin kuudessa asteessa, olen jättänyt suurimmat kelloköynnöksen taimet parvekkeelle yöksi. Myös pelargonit ovat pärjänneet hyvin. Yksi basilika unohtui hyllylle yöksi, aamulla oli nuupahtanut, mutta iltaan mennessä oikaissut taas urheasti lehtensä. Laskosverhot on laskettu pimeän tullen alas pitämään lämmintä sisällä ja hehkulamppu sytytetty varmuuden vuoksi, jos lämpötila kuitenkin uhkaisi laskea liikaa. Sen lämpö vielä entisestään hieman suurentaa ulkolämpötilan ja parvekkeen lämpötilan eroa. Nyt kun viikonloppujen öiksi luvataan alle viittä lämpöastetta, joudun joko siirtämään kasvit taas sisään, tai kietomaan ne hallaharsoon tiukasti.

Katsotaan, mihin asti viherpeukalon kantti kestää ja missä vaiheessa hallanpelko vie voiton... Eivät ilmatieteenlaitoksen sääarviotkaan aina nappiin osu :/ ...