Kesäkuu koittaa virallisesti huomenna...

...juhlineen kaikkineen. Se on menoa. Kiirettä riittää niin työn kuin vapaa-ajankin kanssa, toivoa sopii, että aikaa riittää myös bloggailuun :)

Vaikka kirjoitankin tänne työkiireen vuoksi melko vähän ja harvakseltaan, on blogistani silti tullut itselleni ajanvietteen lisäksi myös elämää helpottava välttämättömyys. Olen näet koonnut oheen tuttujen blogien lisäksi valikoiman linkkejä sivuille, joilla tuppaan pistäytymään monta kertaa viikossa (sää lähes päivittäin), joten blogin kautta niihin on helppo klikkailla.

Sivupalkissa on nyt klikattaessa pdf-muodossa olevan kesäkuun kalenterin avaava kuvake. Luvassa on siis ennen Juhannusta kahdet valmistujaiset, joista toiset jo tulevana viikonloppuna. Toivottavasti en ole unohtanut mitään elintärkeää niiden lisäksi. Lahjoja pitää etsiä ja ja. Lisäilen kalenteriin menoja sitä mukaa, kun niitä tulee. Varmaan myös raportoin lyhyesti näistä juhlinnoista...


Kuva on ystäväni viime kesänä ottama, kuvassa heidän pihassaan kasvava, kukkiva omenapuu, jonka alla myös kesäkuun kalenterikuvaan päässyt hehkeä vaaleanpunainen pioni, jota en lakkaa ihastelemasta varmaan koskaan... Maassa näkyy jo viitteitä omenan kukinnan päättymisestä, valkeita terälehtiä siellä täällä. Kesä alkaa pian olla komeimmillaan, kuten tuossa kuvassa. Siihen liittyy tavallaan myös paljon haikeutta siitä, mikä pian tulee päättymään. Kesäkuun loppupuolella osaan harvoin ottaa kesän päättymistä positiivisesti, vaikka syksyssäkin on oma kauneutensa joinain hetkinä.

Onneksi ei vielä olla niin pitkällä, vielä ehtii nauttia ilman pelkoa lämmön loppumisesta. Kesäkuu on aina mannaa, töissä tai vapaalla. Vielä on kesää jäljellä, ihan oikeasti, eikä vain laulun sanoissa :D

Nyt pian nukkumaan, etten ole rättiväsynyt aamulla...

Päivitys kuvien muodossa

Tänään iltapäivällä otettu kuva. Tikkailla viihtyvät murattien lisäksi kesäkukkien ja yrttien taimet. Tuoli taas on kuvaajan lempipaikka :)


Samettikukka kukkii jo!


Orvokkien kukinta alkaa menettää hehkuaan.


Kelloköynnöksen kasvua valoisassa säleikössä. Lisää kuvia tältä päivältä näet Flickrissä! Lopuksi mysteeri:

Ollako vaiko eikö olla; akileijan pikkuisia siementaimia?

Nyt on kesä

Hyttyset vainoavat pihalla joka puolella ja pääskyset livertelevät kaarrellessaan korkealla kerrostalon yläpuolella. Laittelimme autooni uudempia etukaiuttimia ihan kuin vanhaan aikaan takapihalla askarrellen. Silloin, kun vielä asuin kotona-kotona. Ihka uudet takakaiuttimet laitettiin jo viikonloppuna, olen tyytyväinen autoni äänentoistoon jo nyt, mutta joku vahvistin vielä voisi löytyä kuulemma käyttööni! Jee! Kunnon subbari takakonttiin. Jeh. Missäs sitten työvälineitä kuljettais ;) Onneksi on korjaustaitoisia ja -intoisia miesihmisiä pari kappaletta lähituntumassa :D

Koira höntyili lieassaan ees sun taas ja jaksoi tuijotella alhaalla ohimeneviä koirakavereita innolla. Minä kitkin ensimmäisiä vuohenputkia ja voikukkia juurineen kukkapenkeistä, joista voisinkin lisätä napsimiani kuvia joskus myöhemmin. Leikkasin myös vuorimännyn alaoksia, jotta siirretyt perennat mahtuvat kasvamaan korkammiksi ja saavat valoa enemmän, paikka on muutenkin varjoisa kulma. Kastelin uusimpia istutuksia myös.

Maisema alkoi muistuttaa illan hämärtyessä jokseenkin Tolkienmaista fantasiaa, jos mielikuvitusta riittää. Nauhoitin kameralla myös linnunlaulua (huonolaatuista kamerasta johtuen), joka kiihtyi lähimetsässä hetki hetkeltä kovemmaksi rallatukseksi, kunnes metsikkö hiljentyi kokonaan auringon laskiessa.

"Kontumainen" maisema kuvattuna talon takapihalta puistoon päin

Ilma on ollut lämmin ja työnteon kannalta suotuisa, mutta työpäiväni oli tänään melko lyhyt. Monia asioita pitäisi huolehtia tällä viikolla eteenpäin sillä rintamalla. Mahatautia on kuulemma ollut liikkeellä, joten saattaa iskeä tännekin jossain vaiheessa... Tässäpä lyhyttä raporttia taas kerrakseen tältä erää. Ja parvekkeella kaikki hyvin =)

Koiraihmiset suuntautuvat puutarha-alalle?

Viime kesien perusteella voisin vetää jonkinlaisen johtopäätöksen, että koirista pitävät ihmiset suuntaavat helposti myös puutarha-alalle. Itseni lisäksi olen törmännyt lähes jokaisessa työpaikassa puutarhuriin, joka on koiraihmisiä tai jolla on lemmikkinä koira. Sain uudeksi työkaverikseni minua pari vuotta nuoremman tytön, joka on valmistunut viherrakennuspuolelta eräästä Lahdessa sijaitsevasta oppilaitoksesta. Hän on minun laillani kiinnostunut myös vihersuunnittelusta, sekä omistaa koiran. Havaittavissa siis jonkinlaista yleismaailmallista korrelaatiota... Kenties?

Koskapa meillä ei omaa koiraa tähän yksiöön hankita, otin veljeni hurttilon päivähoitoon taas kahtena iltapäivänä alkuviikosta, omistajansa työkiireen takia. Koira selvästi viihtyy parhaiten parvekkeella, koska saa tiirailla sieltä rauhassa ohikulkijoita ja haistella ulkoilmoja. Sanan 'ulos' käyttö, vaikkapa osana sanassa 'tuloste' tai 'los Angeles' (kokeiltu) tai lausuttuna kirjaimina u-l-o-s, on oman harkinnan varainen meilläpäin Romin ollessa kuuloetäisyydellä. Sen sanan kuullessaan se rynnii matot pöllyten ulko-ovelle odottamaan sanan lausujaa (vaikka tahattomastikin) viemään sinne ulos. Lenkille sana on vielä turvallinen. U-l-o-s on pannassa :D Oli sää mikä tahansa, paitsi täysi kaatosade ja ukkosmyrsky, lenkille on päästävä! Ja ihan koko ajan! Varsinainen ilopilleri siis tuo hurtteli. En ole viime aikoina jaksanut ottaa kuvia, mutta viime kesänä parvekkeella näytti tältä, kun Rompe osasi olla hötkyämättä hetken ajan:

Romi loikoilemassa auringossa. Kesä 2005.

Töitä on nyt parina viikkona pihanrakennuspuolella riittänyt (onneksi) ja olen oppinut taas ihan hirveästi uutta. Koneiden puikkoihin en ole joutunut/päässyt vielä suuremmin tutustumaan, onneksi löytyy muita, jotka taitavat niiden käytön nopeasti ja helposti. Suurin osin homma on ollut tavallista nurmikon laittoa, mutta kyllä siinäkin hartiavoimin saa töitä tehdä ja ensimmäinen rakko ja kovettumat kämmeniin on saatu (ekalla työviikolla :) ). Pitäisi kai yrittää joitain kuvia työmailtakin ottaa välillä?

Firmassa on ihan hyvä ja rento meininki töiden suhteen, liikaa ei hiosteta ja kuulemma meillä on ollut sopiva tahti. Tuntuu mukavalta, kun työn jälkeä arvostetaan, sitä ei ihan joka paikassa aiemmin ole kokenut.

Parvekkeella kasvit kasvaa, mutta en ole niistä ehtinyt viime päivinä sen kummemmin nautiskella... Olen ehtinyt kotona lähinnä nukkua ja syödä. Viikonloput pyrin kuitenkin pitämään vapaana, jotta ehdin nautiskella enemmän ihanista toukokuisista linnunlauluista ja auringonlaskuista. Parina yönä on ollut tosi kylmää täällä ja kai sen ainakin paprikoista huomaa... vähän on uudet lehdet käpristyneitä ja pieniä. Yhtenä aamuna jouduin seitsemään lähtiessäni raappaamaan auton ikkunoita... Suomen kesä! :D Seuraaville öille on viimein luvattu reilusti lämmintä, vaan jätänpä silti vielä lämmittimen ajastimen kanssa pörisemään varmuuden vuoksi...

Harmittaa vähän, etten ehdi seurata kevään kehitystä ihan niin paljon kuin haluaisin, muuttolintujen tohinoita ja koivunlehtien kasvua. Kohtahan koittaa jo kesäkuu. Tämä tulee aina olemaan kiireisintä aikaa vuodesta, ikävä kyllä :/ Yritän lohduttautua sillä, että saan ainakin olla ulkona koko päivän, mutta sitten työpäivän jälkeen onkin niin väsynyt olo, ettei jaksa ulos lähteäkään! Onneksi on tuo parveke :)

Salaman valoa iltahämärissä

Räpsin juuri parvekkeelta tällaisia otoksia.

Kuvakulma parvekkeen ovensuusta Sibeliustalon suuntaan

Keskimmäinen kasvi eli kaunopunahattu hankittu puutarhamessuilta. Reunuksilla samettikukkaa, välissä kesäpäivänhattua sekä matalaa auringonkukkaa.

Orvokkien kanssa samaan ruukkuun istutetut krassit, tuoksuherneet ja lobeliat kasvavat hurjaa kyytiä... Tukikeppi-pajutkin alkavat työntää versoja :))

Mitähän tässä itää... rikkaruohoja vai aikoja sitten kylvetty akileija?
Toivotaan jälkimmäistä :)

Kelloköynnöksen kiipeilyä säleikössä

Taidan käydä sammuttamassa kynttilät ja painua petiin vähitellen... Hiiteen aikaiset aamut :)

Jatketaan samalla linjalla.

Eli vähän asiaa varsinaisesti parvekkeelta, jossa kaikki on aika valmista eikä paljon mitään ole tapahtunut viime aikoina. Pieniä asioita kyllä, kasvien siirtoa sinne tänne ja lisäksi olemme viettäneet aikaa partsilla tänä keväänä varmasti enemmän kuin kumpanakaan aikaisempana. Enemmän asiaa parveketta sivuten, toki. Mutta senhän kaikki ennestään blogiini tutustuneet tietävät jopa liian hyvin :)


On ollut niin ihanan lämmintä, suloinen kesän tuoksu tunkeutuu tilaan raollaan olevien lasien välistä, vastustamattoman ihanaa... Vaivun helposti pallotuolissa kevyeen uneen mihin aikaan päivästä tahansa, jalat mykkyrässä, löhöten tyynyjen ja viltin seassa. Lintujen livertäessä ja syöksähdellessä ilmassa, hyönteisten perässä huimia temppujaan. En osaa tunnistaa lintuja, mutta niitä on mukava seurata ja nauttia niiden rauhoittavasta seurasta, kuten joskus silloin ennen, kun asutin omaa kaksiota Mukkulassa laajahkon puistoalueen kupeessa, nautiskelin pienen lasittamattoman parvekkeen 'ylimääräisestä' tilasta, riehaannutin siellä muovilaatikoissa kasvaneet orvokit ja krassit runsaalla kastelulla, kirjoitin päiväkirjaa itsenäistyneen (lue: erakoituneen) ihmisen elämästä (ihan oikeaa, tämä on ensimmäinen tutustumisretkeni oman weblogin maailmaan, minulla ei edes ikinä ole ollut omaa tietokonetta), silloin oli kuuma kesä -03.


Nyt tuntuu vähän siltä kesältä, mutta välillä jopa paremmalta kuin silloin. Välillä ei niin kivalta, tuntuu ehkä masentuneelta. Mutta se tuntuu nyt menevän taas ohi... mistä tahansa johtuukin... Parvekkeesta on tullut juuri sellainen ylimääräinen hermojenlepuutuspaikka, jota olen toivonut ja rakentanut pienistä palasista. Mitä sitten, jos tila onkin täynnä kasveja ja erilaista tavaraa? Ehkä tykkäänkin tavaroista ja elämisen jäljistä, multamurusista matolla, enkä 'zenmäisen' avarista ja puhtaista tiloista. Vaaleat sinertävät värit antavat rauhoittua työpäivän jälkeen, suihkuteltuani hiekan ja turpeen hikiseltä ja rasvauksesta huolimatta palaneelta iholta viileällä vedellä. Ihanan raukea olo! Pienet asiat on ihan kivoja, mutta niitä ei huomaa silloin, kun juuri pitäisi, eikä mikään tunnu miltään. Se vasta on ikävää, se. Ikävää, mutta näemmä väistämätöntä välillä...


Lakanapyykki odottaa vielä kuivumaan pääsyä koneessa, tuntuupa kesälle!

Työn lomassa

Parvekkeen ovi on auki, sieltä puskee aamupäivän viileää ilmaa suoraan työpöydän ääressä istuvan jaloille. Olo on edelleen yhtä epävarma kuin illalla, olen tosi väsynyt kaiken pohtimisen jälkeen. Olen lopulta päättänyt kysellä vähän muita työmahdollisuuksiakin lähimaastosta, eihän se vielä tarkoita mitään kuitenkaan.

Yritin eilen myöhemmin illalla vielä täydentää postaustani, mutta Bloggeri jostain syystä söi tekstin. Kerroin vielä siitä, miten täydelliset olosuhteet parvekkeella on rentoutua ja unohtaa työmurheet... Sitä tarkoitusta varten sitä alkujaan aloinkin siistiä mukavemman oloiseksi. Pari päivää sitten siirtelin taimia purkeistaan isompiin multiin. Pysyviin ruukkuihinsa pääsivät ainakin päivänsinet, kirjokierrot, suurin osa lobelioista ja eri värisistä krasseista sekä osa yrteistä.

Vasemmalla saviruukussa päivänsinet ja kirjokierrot. Koriin istutin korkeiksi hurahtaneet punaiset basilikat ja oreganoa, salviallekin on siihen varattu oma sijansa, kunhan kasvaa.

Vielä odottamaan jäivät ylimääräiset lobeliat, vasta itäneet yrtit sekä multaa odottavat tomaatit.

Tomaatit odottamassa multaa nurkassa.

Lisäksi kesäpäivänhatun taimet ovat vielä aivan liian pieniä siirrettäviksi... niiden kanssa samaan ruukkuun tulisivat jo nuppuja ponkevat samettikukat, hauraat auringonkukan taimet sekä messuilta ostamani kaunopunahatun taimi, mutta odotan vielä hetken, jotta saan kaikki samalla kertaa istutettua. Kunhan tuossa kesäkukkaruukussa sitten aukeavat ensimmäiset nuput, siirrän sen keittiön ikkunan alle katseltavaksi.

Tällä hetkellä ikkunan alla, oven vieressä pönöttää orvokkiruukku toivottamassa tervetulleeksi parvekkeelle. Lisäsin orvokkiruukun reunalle lukemattomia valkeakukkaisen tuoksuherneen taimia, (luultavasti?) valkeakukkaista krassia sekä kaksi päivänsinen alkua, jotka saavat kiipeillä pajutuen ympäri kasvaessaan.

Ihana kukkien sekamelska tulossa, kunhan muistan lannoittaa :)

Chili pepperit ruukuissaan parvekkeen sotkuisimman nurkkauksen tuntumassa :p Osa vielä jukurttipurkeissa. Jos ne paprikat johonkin nyt sitten pitäisi istuttaa...

Lisäilen kuvia illemmalla tänne :)

Kuvista tulikin tosi hämäriä, koska ne on otettu aamupäivällä. Aurinko alkaa varsinaisesti lämmittää vasta iltapäivällä. Flickr haluaa olla minulle ilkeä, en pysty tällä hetkellä loggautumaan sinne sisään. Saatan joutua hankkimaan uuden tilin kokonaan :(

Umpikujassa / Egotripillä

• Kuuntelussa: Egotrippi - Nämä ajat eivät ole meitä varten
  

Ajattelin tehdä vaihteeksi taas perinteisen postauksen ilman kuvia. Olen vasta viime aikoina alkanut miettiä, millainen blogini ilme on muilla selaimilla kuin Explorerilla tai Firefoxilla. Ainakaan Opera ei näytä sivupalkkeja oikein, ei paljon muutakaan blogissani. Joidenkin kuvien latautumien on niiden suuren koon vuoksi hyvin hidasta kaikilla kokeilemillani selaimilla. Varsinkin, jos viimeaikaisissa postauksissa on ollut paljon kuvia, sivun latautuminen kokonaisuudessaan tuntuu erittäin hitaalta. Ehkä ihana atk-mieheni keksii tähänkin jonkun yleismaailmallisen ratkaisun, jotta saan tarkkoja kuvia ilman sivujen raskasta ilmettä.

Olen ollut hieman rasittunut viime päivinä, vappuloma auttoi siihen hieman tilapäisesti, mutta henkinen rasitus pyrki rankasti esille ajoittain myös viikonlopun aikana. Ja nyt taas uudestaan eilen ja tänään. En ole aina ollut hermostuvaa tyyppiä, olen hyvin osannut totutella tilanteisiin ja jaksanut opetella uutta ahdistumatta ja jännittämättä hirveästi... Nykyään kai pingotan enemmän asioista, joilla on minulle merkitystä. Yritän liikaa nousta suosta, päästä jonnekin muualle. Minne?

Yrittäminen on loppumatonta, sillä haluan eteenpäin, tahdon tuloksia, joita ei ole näköpiirissä. Joskus, ehkä. Löydämme tilavamman kodin. Saan sen työpaikan josta olen aina unelmoinut, työn ja kodin välillä on sopiva välimatka, työnkuvani on täydellinen ja osaan paljon, mutta riittää uutta opittavaa. Koskaan ei tunnu siltä, että alkaisi vähääkään kyllästyttää. Dream on.

---

Mies tuli äsken kotiin kaupan kautta tuoden mukanaan keskiviikkoillan piristykseksi päärynäsiideriä ja Velkoa. Harmittaa, että maikkarin Mythbusters jää tauolle tänään, siitä kun on tullut aika vakio seurattava keskellä viikkoa. Vaikeaa olla hymyilemättä Hartsan juttuja kuunnellessa, apea olo katosi aika nopeasti, vaikka jatkoinkin vielä työntekoa hetken aikaa Egotrippaillen ennen kuin avasimme tv:n.

Mielessäni on pyörinyt viime päivinä paljon asioita liittyen lähinnä työpaikan yleiseen ilmapiiriin. Alan päästä sisälle firman tapahtumista. En halua vielä tehdä minkäänlaisia päätöksiä asioiden suhteen, mutta alitajuisesti tuntuu siltä, että olen juoksemassa karkuun jatkuvasti, vaikken tiedä tarkempaa syytäkään (vielä). Karkuun uusia työtehtäviä ja työpaikan tapahtumia yleensäkin kai? Äskettäin irtisanoutunut työkaverini kertoi minulle muutamia ikäviä tosiasioita työskentelyajastaan firmassa ja jäin miettimään, voiko kaikki kuulemani olla totta, ja miltä oma tulevaisuuteni tämän perusteella näyttäisi. Olen alkanut varmistella omaa elämääni katselemalla avoimia työpaikkoja valmiiksi... Olen jopa miettinyt hakemista muualle töihin hyvissä ajoin. Toisaalta työkaverillani voisi olla jostain syystä myös henkilökohtaista kaunaa työpaikalle, sitä en voi tietää, ehkä reagoin liian voimakkaasti? Tämä kaikki on vain niin kovin uutta. Haluan vain päästä vauhtiin omalla alallani. Aion ensiksi ottaa työn päivä kerrallaan ja yritän olla hermoilematta mahdollisimman paljon (lienee mahdotonta).