Koiraihmiset suuntautuvat puutarha-alalle?

Viime kesien perusteella voisin vetää jonkinlaisen johtopäätöksen, että koirista pitävät ihmiset suuntaavat helposti myös puutarha-alalle. Itseni lisäksi olen törmännyt lähes jokaisessa työpaikassa puutarhuriin, joka on koiraihmisiä tai jolla on lemmikkinä koira. Sain uudeksi työkaverikseni minua pari vuotta nuoremman tytön, joka on valmistunut viherrakennuspuolelta eräästä Lahdessa sijaitsevasta oppilaitoksesta. Hän on minun laillani kiinnostunut myös vihersuunnittelusta, sekä omistaa koiran. Havaittavissa siis jonkinlaista yleismaailmallista korrelaatiota... Kenties?

Koskapa meillä ei omaa koiraa tähän yksiöön hankita, otin veljeni hurttilon päivähoitoon taas kahtena iltapäivänä alkuviikosta, omistajansa työkiireen takia. Koira selvästi viihtyy parhaiten parvekkeella, koska saa tiirailla sieltä rauhassa ohikulkijoita ja haistella ulkoilmoja. Sanan 'ulos' käyttö, vaikkapa osana sanassa 'tuloste' tai 'los Angeles' (kokeiltu) tai lausuttuna kirjaimina u-l-o-s, on oman harkinnan varainen meilläpäin Romin ollessa kuuloetäisyydellä. Sen sanan kuullessaan se rynnii matot pöllyten ulko-ovelle odottamaan sanan lausujaa (vaikka tahattomastikin) viemään sinne ulos. Lenkille sana on vielä turvallinen. U-l-o-s on pannassa :D Oli sää mikä tahansa, paitsi täysi kaatosade ja ukkosmyrsky, lenkille on päästävä! Ja ihan koko ajan! Varsinainen ilopilleri siis tuo hurtteli. En ole viime aikoina jaksanut ottaa kuvia, mutta viime kesänä parvekkeella näytti tältä, kun Rompe osasi olla hötkyämättä hetken ajan:

Romi loikoilemassa auringossa. Kesä 2005.

Töitä on nyt parina viikkona pihanrakennuspuolella riittänyt (onneksi) ja olen oppinut taas ihan hirveästi uutta. Koneiden puikkoihin en ole joutunut/päässyt vielä suuremmin tutustumaan, onneksi löytyy muita, jotka taitavat niiden käytön nopeasti ja helposti. Suurin osin homma on ollut tavallista nurmikon laittoa, mutta kyllä siinäkin hartiavoimin saa töitä tehdä ja ensimmäinen rakko ja kovettumat kämmeniin on saatu (ekalla työviikolla :) ). Pitäisi kai yrittää joitain kuvia työmailtakin ottaa välillä?

Firmassa on ihan hyvä ja rento meininki töiden suhteen, liikaa ei hiosteta ja kuulemma meillä on ollut sopiva tahti. Tuntuu mukavalta, kun työn jälkeä arvostetaan, sitä ei ihan joka paikassa aiemmin ole kokenut.

Parvekkeella kasvit kasvaa, mutta en ole niistä ehtinyt viime päivinä sen kummemmin nautiskella... Olen ehtinyt kotona lähinnä nukkua ja syödä. Viikonloput pyrin kuitenkin pitämään vapaana, jotta ehdin nautiskella enemmän ihanista toukokuisista linnunlauluista ja auringonlaskuista. Parina yönä on ollut tosi kylmää täällä ja kai sen ainakin paprikoista huomaa... vähän on uudet lehdet käpristyneitä ja pieniä. Yhtenä aamuna jouduin seitsemään lähtiessäni raappaamaan auton ikkunoita... Suomen kesä! :D Seuraaville öille on viimein luvattu reilusti lämmintä, vaan jätänpä silti vielä lämmittimen ajastimen kanssa pörisemään varmuuden vuoksi...

Harmittaa vähän, etten ehdi seurata kevään kehitystä ihan niin paljon kuin haluaisin, muuttolintujen tohinoita ja koivunlehtien kasvua. Kohtahan koittaa jo kesäkuu. Tämä tulee aina olemaan kiireisintä aikaa vuodesta, ikävä kyllä :/ Yritän lohduttautua sillä, että saan ainakin olla ulkona koko päivän, mutta sitten työpäivän jälkeen onkin niin väsynyt olo, ettei jaksa ulos lähteäkään! Onneksi on tuo parveke :)