Umpikujassa / Egotripillä

• Kuuntelussa: Egotrippi - Nämä ajat eivät ole meitä varten
  

Ajattelin tehdä vaihteeksi taas perinteisen postauksen ilman kuvia. Olen vasta viime aikoina alkanut miettiä, millainen blogini ilme on muilla selaimilla kuin Explorerilla tai Firefoxilla. Ainakaan Opera ei näytä sivupalkkeja oikein, ei paljon muutakaan blogissani. Joidenkin kuvien latautumien on niiden suuren koon vuoksi hyvin hidasta kaikilla kokeilemillani selaimilla. Varsinkin, jos viimeaikaisissa postauksissa on ollut paljon kuvia, sivun latautuminen kokonaisuudessaan tuntuu erittäin hitaalta. Ehkä ihana atk-mieheni keksii tähänkin jonkun yleismaailmallisen ratkaisun, jotta saan tarkkoja kuvia ilman sivujen raskasta ilmettä.

Olen ollut hieman rasittunut viime päivinä, vappuloma auttoi siihen hieman tilapäisesti, mutta henkinen rasitus pyrki rankasti esille ajoittain myös viikonlopun aikana. Ja nyt taas uudestaan eilen ja tänään. En ole aina ollut hermostuvaa tyyppiä, olen hyvin osannut totutella tilanteisiin ja jaksanut opetella uutta ahdistumatta ja jännittämättä hirveästi... Nykyään kai pingotan enemmän asioista, joilla on minulle merkitystä. Yritän liikaa nousta suosta, päästä jonnekin muualle. Minne?

Yrittäminen on loppumatonta, sillä haluan eteenpäin, tahdon tuloksia, joita ei ole näköpiirissä. Joskus, ehkä. Löydämme tilavamman kodin. Saan sen työpaikan josta olen aina unelmoinut, työn ja kodin välillä on sopiva välimatka, työnkuvani on täydellinen ja osaan paljon, mutta riittää uutta opittavaa. Koskaan ei tunnu siltä, että alkaisi vähääkään kyllästyttää. Dream on.

---

Mies tuli äsken kotiin kaupan kautta tuoden mukanaan keskiviikkoillan piristykseksi päärynäsiideriä ja Velkoa. Harmittaa, että maikkarin Mythbusters jää tauolle tänään, siitä kun on tullut aika vakio seurattava keskellä viikkoa. Vaikeaa olla hymyilemättä Hartsan juttuja kuunnellessa, apea olo katosi aika nopeasti, vaikka jatkoinkin vielä työntekoa hetken aikaa Egotrippaillen ennen kuin avasimme tv:n.

Mielessäni on pyörinyt viime päivinä paljon asioita liittyen lähinnä työpaikan yleiseen ilmapiiriin. Alan päästä sisälle firman tapahtumista. En halua vielä tehdä minkäänlaisia päätöksiä asioiden suhteen, mutta alitajuisesti tuntuu siltä, että olen juoksemassa karkuun jatkuvasti, vaikken tiedä tarkempaa syytäkään (vielä). Karkuun uusia työtehtäviä ja työpaikan tapahtumia yleensäkin kai? Äskettäin irtisanoutunut työkaverini kertoi minulle muutamia ikäviä tosiasioita työskentelyajastaan firmassa ja jäin miettimään, voiko kaikki kuulemani olla totta, ja miltä oma tulevaisuuteni tämän perusteella näyttäisi. Olen alkanut varmistella omaa elämääni katselemalla avoimia työpaikkoja valmiiksi... Olen jopa miettinyt hakemista muualle töihin hyvissä ajoin. Toisaalta työkaverillani voisi olla jostain syystä myös henkilökohtaista kaunaa työpaikalle, sitä en voi tietää, ehkä reagoin liian voimakkaasti? Tämä kaikki on vain niin kovin uutta. Haluan vain päästä vauhtiin omalla alallani. Aion ensiksi ottaa työn päivä kerrallaan ja yritän olla hermoilematta mahdollisimman paljon (lienee mahdotonta).