Ahkerointia

Pitkästä aikaa olen saanut tehdä töitä oikein olan takaa. Vähän enemmänkin, kuin ehkä jaksaisin? Mutta luulen, että pian koittaa lyhyt tauko ennen varsinaista kauden 2008 alkua. Ehkä myös hartiani ja ärtynyt hiirikäteni saavat hieman lepoa, jatkuvasta aamusta iltaan koneella istumisesta :P Työ on todella antoisaa, siinä ainoa syy, miksi jaksan ja pystyn tekemään tätä, yritän koko ajan parantaa työni laatua.

Kausi 2008; siinä vasta kummallinen käsite, enhän ole vielä varsinaisesti edes päättänyt edellistäkään. Ainakaan alkaneiden suunnittelutöiden osalta. Mitenköhän tällä alalla pitäisi jaotella työvuosi, useinhan on alkuvuosi, kesäloma, jota seuraa loppuvuosi ja joulu/vuodenvaihde? Juuri nyt minusta tuntuu, ettei vuodelle ole alkua, ei loppua. Ei enää tasaista rytmiä: kesä kiirettä, talvi hiljaista. Enkä toisaalta ikävöi tuota lainkaan. Lienevät kuitenkin yhä tavallisempia tällä alalla tällaiset "venymiset", johan nämä lumettomat talvet määräävät sen, koska olemme töissä... Olen onnekas, että töitä on riittänyt kohtuullisesti yli pimeimmän vuodenajankin. Enkä tunne itseäni liian väsyneeksi kiireestä huolimatta, sillä ainakin saan itse valita, millaisen elämänrytmin haluan...

Tästä eteenpäin voin viimein kutsua itseäni yrittäjäksi, sillä pakolliset startti-rumbat on nyt hoidettu ja alkamassa on siis hurja pyristely; markkinointi päästäkseni pinnalle, kohdealueeni asiakaskunnan näkyville ja kuulolle kaikin tavoin. Olen toiveikas, mutta realisti: kilpailijoita löytyy paljon, ja kaikilla on omat valttikorttinsa. Omiksi vahvuuksikseni luen muun muassa nuorekkuuden, innovatiivisuuden, kilpailukykyisen hintatason sekä yhteistyön alueen muiden yrittäjien kanssa. Onneksi uusia töitä on jo tiedossa aika kohtuullisesti, vaikka onkin vasta tammikuu.

---

Edellisessä postauksessa kerroin parvekkeen kasveista, jotka eivät olleet lainkaan lepotilassa, mutta eilen vuodevaatteita tuuletellessani kyllä havaitsin jonkinasteista nuupahtelua myös noissa mainitsemissani lajeissa. Ei huolta, ehdin kyllä ottaa kuvia ennen näitä tammi-pakkasia. Seuraavat kuvat ovat päivätty 15.1.:

Parvekkeen talvi-ilme ei ole kovin piristävä...

Siitä huolimatta timjami tuntuu talvehtivan hyvin...

samoin kuin oreganokin :)

Vielä salvian vihreitä lehtiä lähikuvassa tuomaan kevättä talven keskelle!

Nyt alkaa siis viimein ilmassa olla oikeaa talven tuntua. Minulle se sopii hyvin, koska tekemistä riittää myös sisätiloissa. Ihan pienenä muistutuksena operaatio huonekasvien pelastus, viimeisin torjunta-aine-ostokseni on Nekon Biotorjunta, joka ei ainakaan hajun puolesta ärsytä ihmisiä, kasvitkin voivat ihan hyvin :) Olen järjestämässä makuuhuoneeseemme (yleensä kasvivapaa vyöhyke) hyllyä kaikille epävarmoille kasveille, tarkkailua varten. Lisäksi olen saanut heitettyä pois joitakin saastuneita kasveja siinä toivossa, että nuo muut selviäisivät... Osa kasveista alkaa olla turvassa melko varmasti, varsinkin nyt karanteenin järjestyttyä, mutta en silti vielä lopeta myrkytystä kerran viikossa. Ehkä en koskaan pääse lopullisesti eroon ötököistä, mutta ainakaan en halua niiden hidastavan taimikasvatusinnostustani, joka muuten oireilee taas pahasti...

Työhuone desinfioidaan ja tyhjennetään kasveista, sillä mustanmerenruusu eli torpankukka eli torpantyttö kuten mamma kutsui :) on alkanut mullan lisäämisen jälkeen työntää pintaan joitakin alkuja. Toivottavasti tällä kertaa onnistun paremmin kuin yleensä, ainakin motivaatio on kohdallaan muistellessani viimekesäistä kukintaa Äitini parvekkeella ja katsellessani muistia virkistäviä kuvia viime kesältä puutarha.netissä! Lisäksi mullassa ovat orvokinsiemenet. Pelargoniat kasvattelevat uusia lehtiä valossa, vaikka samalla kuivattelevat joitain vanhempia lehtiä. Valon lisääntyessä uskaltanen alkaa ottaa pistokkaitakin. Osa pelakuista on jo aivan mennyttä kalua lisävalosta huolimatta.

Joitakin uusia siemeniä on taas tullut hankittua, vaikkei mun pitänyt!! Ei niitä vaan pysty vastustaa. Nyt vaan sitten odotellaan, koska alkaisi olla sopiva aika kylvöille. Kelloköynnöstä ostin useamman pussillisen ihan yhteen tarkoitukseen jolla yllättää pari tuttavaa ;)) Ehkä kerron muista uusista löydöistä enemmän sitten kylvöajan lähestyessä... Samoin kerron vasta myöhemmin lisää yhdestä parvekekesän hidasteesta... nimittäin putkirempasta, jonka ajaksi joutunemme muuttamaan ainakin pariksi kuukaudeksi kokonaan pois syksymmällä... Eli tänä vuonna panostetaan sitten parvekkeen kevätkauteen erityisesti :)

Pimeä kyllästyttää

Tarkoitukseni oli ottaa tänään kuvia tänne nähtäville joistain kasveista parvekkeella, jotka eivät ole lopettaneet kasvamistaan eivätkä menneet talvilepoon. Bongasin sivusilmällä parvekkeen nurkassa nämä urhoolliset yrtit (ainakin timjami, oregano tai meirami sekä kääpiösorvarinpensas) eilen hakiessani vaatteita tuulettumasta. Tietenkin unohdin koko asian, koska aamulla tuntui, ettei koko päivänä taida tulla valoisaa, ja sitten se päivän ainoa kuvaamiseen sopiva valonpilkahdus menikin muissa puuhissa. Lukiessani Leenan vihreää blogia tunsin jonkinlaista yhtäläisyyttä huomioissamme :) Toivottavasti muistan ottaa kuvan huomenna :)

Enkä myös ole ainoa, joka on viime aikoina kerännyt ympärilleen puutarha-aiheista kirjallisuutta hyllyjen perukoilta, tai selaillut innoissaan siemenluetteloita, katsellut toisten ottamia ihastuttavia kuvia kesäkukkaistutuksista ja silti samaan aikaan toivonut talvipakkasten kestävän vielä hieman pidempään. Tammikuu on siitä kivuliasta aikaa, että vaikka kuinka jo kevättä odottaisi innolla, musta lumeton maa, sade ja pimeys tuntuvat joskus loputtomalta.

Olenpa myös taas miettinyt, että ajoittain osa blogiini kirjoittamista asioista ei liity parvekkeeseen millään lailla, ja silti blogin nimi on pysynyt ennallaan aina vaan... Itse alan viimein olla sitä mieltä, että voishan tuon otsikon vaihtaakin, kunhan keksisi ensin jonkun sopivamman nimen tilalle. Kotona, parvekkeella? :D

Ei mitään uutta...

...kasvirintamalla.

Menneellä viikolla olen ehtinyt:

• nautiskella ensimmäisestä ostamastani tulppaanikimpusta (tai oikeastaan kolmesta erivärisestä, joista osan vein Äidin haudalle, ja siellä ne itse asiassa ovat pysyneet pidempään hyvinä :)

• jatkaa taistelua ötököitä vastaan
  

• herätellä kevätfiiliksiä niin työ- kuin kotielämäänkin liittyen...

Ensimmäiset tulppaanit, aamuaurinko ja kevät. Hirveästi kaikenlaisia ideoita niin työelämässä, kuin kotirintamallakin. Kotona joulunpunaiset tekstiilit ovat alkaneet saada kovaa kyytiä vaaleiden sävyjen tieltä. Uusia verhoja ja tyynynpäällisiä etsitään, niin kauan kuin alennuksia riittää... Siivousvimma on välillä ihan mahdoton (eli kaappien ja vaatehuoneen läpikäymistä, olohuoneen järjestys muuttui jälleen), mutta näitä hetkiä kompensoivat ne arki-illat, kun saan työt hoidettua enkä jaksaisi muuta tehdä, kuin kaatua petiin... Töiden saralla taas päätin viimeinkin laittaa tuulemaan, eli olen varannut ajan starttirahan hakua varten työvoimatoimistoon sekä varmistanut uusyrityskeskuksen hyväksynnän yritysidealleni. Eräs tuttu samalla alalla toiminimellä toimiva, kokenut naisihminen on myös ehtinyt katsoa ideaani ja antanut sille siunauksensa. Kaikki tuntuvat muutenkin olevan kovin kannustavaisia... Joko kerroin, että joululahjoiksi sain mm. uuden isomman näytön ja tukevamman työtuolin :D Kaikki paperit ovat kunnossa, sitä myöten, että vielä keksisin jonkin mojovan markkinointitavan toiminimelleni! Kaikki ideat otetaan avosylin vastaan, kiitos vain.

Mikäli täältä löytyy kiinnostuneita ja asiaa tuntevia, voin julkistaa yritykseni nettisivut myös täällä: kurkatkaapa oikeaan laitaan ja löytänette sieltä jotakin uutta. (Tämän jälkeen identiteettini on lopulta avoin kaikille, jollei se jo aiemmin ole ollut ;)) Ideat ja ohjeet nettisivuja varten olisivat myös tarpeen, vaikka kyseessä onkin tavallaan vasta prototyyppi.

---

Kukkasairaala, osa 2. Työpöytäni ovat lopullisesti vallanneet ötökkäiset tai valonpuutteesta kärsivät kasvit... Lampun alla kaikkein heikoimmat.

Täällä sitä kirjoitellaan, Raid-sumussa työhuoneessa. Toisin sanoen; ötökät vs. Tiina, 1-0. Mutta taistelua ei ole (vieläkään) luovutettu. Neem-öljy on siis kokeiltu jo aiemmin, nyt vuorossa olivat uudet keinot ja kohteena orkideat: ensin kuuma kylpy mäntysuovan kanssa, sitten kasvualustan vaihto ja lopuksi suihkutus kauttaaltaan raidilla.

Ötököiden totaalipainajainen, toivottavasti.

Olen tullut lopputulokseen, että lähestulkoon kaikkiin huonekasveihini pesiytynyt tuholainen on vihannespunkki tai joku sen lähisukulainen. Valitettavasti ehdin jo viikolla hankkia hetken mielijohteesta Provado-puikkoja Anttilasta. Tökin niitä kaikkien huonekasvieni ruukkuihin, kunnes käsitin mitä tuholaiseni ovat ja sain tiedokseni puutarha.netistä, ettei tavallinen Provado näihin tehoa (jokseenkin kaikkiin muihin ötöihin kylläkin, mutta punkkeihin tepsii Provado plus, jota ei taida vielä Suomesta saada?).

Tänään sitten lopulta kyllästyin tähänastisten torjunta-aineiden epävarmuuteen ja päätin sumuttaa yllättäen kaapista löytyneellä (äänessä hieman ironiaa??), tuttuakin tutummalla, pyretriinipohjaisella raid-aerosolilla kaikki kasvini lävitse, hajuista piittaamatta. Raidin pitäisi olla tehokkaampaa, kuin neem-öljyn, mutta se ei siis ole yhtä vahvaa myrkkyä, kuin kaikista pahimmanhajuinen malasiini (vai malationi? ovatko nämä kaksi sama asia?), ja pyretriinin varoaika on muilla kasveilla paitsi tillillä ja persiljalla vain yksi vuorokausi. Siltikin vähän arkailen tuotetta käyttää edes suurimmassa hädässä... Myrkky on aina myrkky, enkä ainakaan mihinkään syötävään kasviin raidia koskaan käyttäisi.

---

Tiukasti elossa sinnittelevät orkideani.. phalaenopsis sekä tuntematon Plantagenin alesta kesällä hankittu kaveri, jossa oli vaaleat kermanväriset kukat, olisiko jokin paphiopedilum?

Näin ollen, orkideat siis joutuivat tulilinjalle ensimmäisinä, käytännössä siitä syystä, että niihin liittyviä keskusteluja olen viimeimmäksi lueskellut ja kauhistellut erittäin tarkkoja kuvia tuholaisista, niiden aikaansaamista vaurioista sekä vertaillut näitä kuvia omiin kasveihini. Voin sanoa: en suosittele kuvien katselua kenellekään :P Nyt nämä rakkahat kaltoin kohdellut epifyyttini ovat jo kuin herran kukkarossa, eli puhtaassa orkideamullassa, pestyissä ruukuissaan, raidia suihkutettu juuresta latvaan asti ja käsittely uusitaan viikon päästä, jollei muutosta ala näkyä.


Muille kasveilleni en tietenkään aio ainakaan ensimmäisenä suorittaa kasvualustan vaihtoa ja juurakon pesua, vaan pelkän raid sumutuksen kylppärissä heti huomenna ja Provado-puikot jätän niille multiin varmuuden vuoksi... Kaiken panikoinnin lisäksi olen ehtinyt selailla muitakin p.netin lukuisia tuholaisia ja kasvitauteja koskevia keskusteluja ja näiden pohjalta kehitellyt varasuunnitelmien varasuunnitelmia. Yksi vahva ehdotus tosiaan on sitten "viime tipassa" tuo kaikkien kasvien tehopuhdistus juuria myöten, suihkun alla erittäin lämpimällä vedellä. Tähän mennessä huonekasvini ovat saaneet nauttia kuumista suihkuista vain ruukkuineen päivineen.


Toivottavasti raid täyttää toiveeni, eikä minun tarvitse enää raportoida tästä aiheesta lisää... Periksiantaminen kun ei kuulu luonteeseeni. :D Heti, kunhan pääsen edes auttavasti eroon noista pahalaisista, aion jälleen kerran laittaa näitä samoja orvokkeja itämään, vaikkeivät orvokit yleensä ikinä minulta onnistu kasvamaan kukkiviksi, ennenkuin loppukesäksi. Olen nimittäin saanut uusia vinkkejä orvokkikylvöksen kylmäkäsittelyyn ja neuvon, että kylvö kannattaa suorittaa jo tammikuussa. Jospa tällä kertaa onnistuisin viimein??

Täytyy olla ainakin vähän hullu, että voi olla puutarhuri...

Tohinaa kukkasairaalassa...

Pelargonioiden talvettaminen on sujunut yllättävän hyvin tähän saakka, vaikkeivät ne kovin valoisassa ole olleet. Pari kasvia on ollut lähempänä ikkunaa, kun taas suurin osa isoissa muoviruukuissa huoneen keskiosassa sekä takaseinällä. Kuitenkin kuivat lehdet ja kukinnot kerättyäni sekä tarkasteltuani kasveja lähemmin, huomasin paljon uutta kasvua, osa kasveista oli alkanut oikein janoamaan valoa. Ötököitä en (onneksi!)havainnut.

Kukkasairaala työhuoneen ikkunapöydällä on nyt kiireisimmillään.

Kroonisesta valonpuutoksesta johtuen päätin jättää tämänkertaisen hoito- ja kastelukierroksen jälkeen useamman pelakuun työhuoneen ikkunalle, osa on pakko laittaa takaisin hämärään vielä, koska tilaa ei vain ole. Ja jos haluan tuolla pöydällä työskennellä, täytyy kukat siirtää takaisin takaseinän hyllylle siksi aikaa. Olohuoneessa olisi ikkunalauta, mutta siellä taas on pidettävä lämpöpatteria melkein täysillä. Siellä olevat kasvit kuivattelevat lehtiään kuumuudessa, ja syksystä asti hengissä sinnitelleet ihme-ötöt tykkäävät ja oikein villiintyvät uudelleen kuivassa ja kuumassa ilmassa! Olohuoneen ikkunalla yritin viime talvena pelargonieni talvetusta, erittäin huonoin tuloksin. Sitä edellisenä talvena selvisin lepokaudesta ihan hyvin pimeällä kylmäkellarilla, kun nostin kasvit valoon jo aikaisin keväällä!

Täällä työhuoneessa lämpöä tuovat jatkuvasti 1-2 tietokonetta, joskus vanha telkkari ja valaistus vielä kaupan päälle. Patterin ollessa täysillä täällä pysyy sisälämpötila silti mukavasti alle 20 asteen, samoin kuin (toisessa) makuuhuoneessakin :) Kämppämme on kokolailla vilpoisa varsinkin pakkasilla, en oikein ymmärrä mihin se lämpö menee, alempiin asuntoihin ehkä? Ja minä kun olen melkoinen vilukissa. Kasveille tämä "vilpola" sopii erittäin hyvin, sillä aina kun joku yksilö alkaa näyttää kuivuuden tai ötökkäinvaasion vuoksi liian huonolta, voin antaa sille kunnon suihkun, lannoituksen ja sitten myrkytyksen neem-öljyllä, ja sen jälkeen siirtää valohoitoon tänne. Itse asiassa seuraavana vuorossa taitavat olla orkideani... Jospa joku niistä kolmesta intoutuisi kukkimaan.

---

Ötököistä vielä jatkaakseni, en ole edelleenkään päässyt eroon niistä samoista tummista, pienenpienistä, punkinkaltaisista? inhokeista, jotka jo toissa kesänä ja pitkään aiemminkin ovat vainonneet minua ja kasviparkojani. Mikäli ne ehtivät kauemmin pesiä kasvissa, alkavat ne kutoa ohutta seittiä joihinkin lehtiin. Myös sellaisia pieniä vaaleita kumppaneita, munia? on havaittavissa, mutta invaasiota ei huomaa ennenkuin helpommin huomattavia tummia yksilöitä alkaa ilmaantua. Ainut onneni on, että vaikka minulle on siunaantunut suuri määrä parveke- ja huonekasveja, ne ovat suurin osin sen tyyppisiä, etteivät vähästä anna periksi. Useta ovat paksulehtisiä ja niiden lehdet ovat isoja ja näin ollen helposti pyyhittävissä vaikkapa tolulla tai viimeisimmällä löydölläni, Neem-öljyllä. Meiltä löytyy mm. useita eri vehkoja, kahta kultaköynnöstä, hopeatäpläköynnöstä, tummaa herttaköynnöstä, rohtoaloeta (toinen Äitini peruja), pikkuposliinikukkaa (Äidiltä saatu), kahvipensas (parhaalta ystävältäni vuosia sitten saatu), anopinhammas (anopilta :)) sekä pari eri anopinkieltä.

Harmillisin takaisku taitaa olla viimeisin, anopinhampaan kohdalle käynyt, kasvi on minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen huonekasvi... Se oli jo niin pahoin saastunut, että emokasvi oli pakko katkaista pois ja nyt yritän huolehtia siitä, etteivät poikaset pääse ötököille alttiiksi. Hoitona siirto kukkasairaalaan kuivalta ikkunalaudalta :) Kyseisen kasviyksilön vieressä taas sijaitsi tädiltäni saama anopinkieli, jossa ei ainakaan vielä näy mitään tuhojälkiä. Harmittaa kyllä tosi paljon, jos en millään pääse ötököistä eroon, sillä minulle huonekasvit ovat iso osa elämää, lahjoja ja muistoja ystäviltä ja sukulaisilta. Vaikken niille aikaani paljoa uhraa, oletan niiden kestävän kanssamme aina ja mikäli jokin niitä vaivaa, vaalin kasveja loppuun asti, enkä tohtisi heittää pois edes raaskuja. Harmittaa myös, ettei minulla vieläkään ole tämän kelvollisempia kasvien talvetuspaikkoja :(

Joku voisi kutsua minua hulluksi, mutta kasveillani on minulle
paljon tunnearvoa!

- Siispä nyt viimein on aika aloittaa viherkasvien keväthoito ja perusteellinen lehtien tarkistus ja sumutus merileväuutteella. Suosittelen tätä muillekin, ellette halua kokea samaa kuin minä...

Taisteluterveisin, MissTii :)