sunnuntaina, tammikuuta 06, 2008

Tohinaa kukkasairaalassa...

Pelargonioiden talvettaminen on sujunut yllättävän hyvin tähän saakka, vaikkeivät ne kovin valoisassa ole olleet. Pari kasvia on ollut lähempänä ikkunaa, kun taas suurin osa isoissa muoviruukuissa huoneen keskiosassa sekä takaseinällä. Kuitenkin kuivat lehdet ja kukinnot kerättyäni sekä tarkasteltuani kasveja lähemmin, huomasin paljon uutta kasvua, osa kasveista oli alkanut oikein janoamaan valoa. Ötököitä en (onneksi!)havainnut.

Kukkasairaala työhuoneen ikkunapöydällä on nyt kiireisimmillään.

Kroonisesta valonpuutoksesta johtuen päätin jättää tämänkertaisen hoito- ja kastelukierroksen jälkeen useamman pelakuun työhuoneen ikkunalle, osa on pakko laittaa takaisin hämärään vielä, koska tilaa ei vain ole. Ja jos haluan tuolla pöydällä työskennellä, täytyy kukat siirtää takaisin takaseinän hyllylle siksi aikaa. Olohuoneessa olisi ikkunalauta, mutta siellä taas on pidettävä lämpöpatteria melkein täysillä. Siellä olevat kasvit kuivattelevat lehtiään kuumuudessa, ja syksystä asti hengissä sinnitelleet ihme-ötöt tykkäävät ja oikein villiintyvät uudelleen kuivassa ja kuumassa ilmassa! Olohuoneen ikkunalla yritin viime talvena pelargonieni talvetusta, erittäin huonoin tuloksin. Sitä edellisenä talvena selvisin lepokaudesta ihan hyvin pimeällä kylmäkellarilla, kun nostin kasvit valoon jo aikaisin keväällä!

Täällä työhuoneessa lämpöä tuovat jatkuvasti 1-2 tietokonetta, joskus vanha telkkari ja valaistus vielä kaupan päälle. Patterin ollessa täysillä täällä pysyy sisälämpötila silti mukavasti alle 20 asteen, samoin kuin (toisessa) makuuhuoneessakin :) Kämppämme on kokolailla vilpoisa varsinkin pakkasilla, en oikein ymmärrä mihin se lämpö menee, alempiin asuntoihin ehkä? Ja minä kun olen melkoinen vilukissa. Kasveille tämä "vilpola" sopii erittäin hyvin, sillä aina kun joku yksilö alkaa näyttää kuivuuden tai ötökkäinvaasion vuoksi liian huonolta, voin antaa sille kunnon suihkun, lannoituksen ja sitten myrkytyksen neem-öljyllä, ja sen jälkeen siirtää valohoitoon tänne. Itse asiassa seuraavana vuorossa taitavat olla orkideani... Jospa joku niistä kolmesta intoutuisi kukkimaan.

---

Ötököistä vielä jatkaakseni, en ole edelleenkään päässyt eroon niistä samoista tummista, pienenpienistä, punkinkaltaisista? inhokeista, jotka jo toissa kesänä ja pitkään aiemminkin ovat vainonneet minua ja kasviparkojani. Mikäli ne ehtivät kauemmin pesiä kasvissa, alkavat ne kutoa ohutta seittiä joihinkin lehtiin. Myös sellaisia pieniä vaaleita kumppaneita, munia? on havaittavissa, mutta invaasiota ei huomaa ennenkuin helpommin huomattavia tummia yksilöitä alkaa ilmaantua. Ainut onneni on, että vaikka minulle on siunaantunut suuri määrä parveke- ja huonekasveja, ne ovat suurin osin sen tyyppisiä, etteivät vähästä anna periksi. Useta ovat paksulehtisiä ja niiden lehdet ovat isoja ja näin ollen helposti pyyhittävissä vaikkapa tolulla tai viimeisimmällä löydölläni, Neem-öljyllä. Meiltä löytyy mm. useita eri vehkoja, kahta kultaköynnöstä, hopeatäpläköynnöstä, tummaa herttaköynnöstä, rohtoaloeta (toinen Äitini peruja), pikkuposliinikukkaa (Äidiltä saatu), kahvipensas (parhaalta ystävältäni vuosia sitten saatu), anopinhammas (anopilta :)) sekä pari eri anopinkieltä.

Harmillisin takaisku taitaa olla viimeisin, anopinhampaan kohdalle käynyt, kasvi on minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen huonekasvi... Se oli jo niin pahoin saastunut, että emokasvi oli pakko katkaista pois ja nyt yritän huolehtia siitä, etteivät poikaset pääse ötököille alttiiksi. Hoitona siirto kukkasairaalaan kuivalta ikkunalaudalta :) Kyseisen kasviyksilön vieressä taas sijaitsi tädiltäni saama anopinkieli, jossa ei ainakaan vielä näy mitään tuhojälkiä. Harmittaa kyllä tosi paljon, jos en millään pääse ötököistä eroon, sillä minulle huonekasvit ovat iso osa elämää, lahjoja ja muistoja ystäviltä ja sukulaisilta. Vaikken niille aikaani paljoa uhraa, oletan niiden kestävän kanssamme aina ja mikäli jokin niitä vaivaa, vaalin kasveja loppuun asti, enkä tohtisi heittää pois edes raaskuja. Harmittaa myös, ettei minulla vieläkään ole tämän kelvollisempia kasvien talvetuspaikkoja :(

Joku voisi kutsua minua hulluksi, mutta kasveillani on minulle
paljon tunnearvoa!



- Siispä nyt viimein on aika aloittaa viherkasvien keväthoito ja perusteellinen lehtien tarkistus ja sumutus merileväuutteella. Suosittelen tätä muillekin, ellette halua kokea samaa kuin minä...

Taisteluterveisin, MissTii :)

Tunnisteet: , , ,

3 kommenttia:

1:32 ip. , Anonymous Jaana kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta!

Minä en jaksanut ötökkä jahtia joka vuosi :(
Iso posliinikukka, joka oli yli 40 vuotta vanha, kuoli muuton seurauksena (sille ei enää löytynyt mieleistä paikkaa), muut ilmeisen huonoon huoltoon, kun niihin tuli noita önnikäisiä. Nyt minulla on enää pari katktusta ja apostolinmiekka huonekasveina.

 
7:37 ap. , Blogger MissTii kirjoitti...

On tuo kyllä melkoinen vitsaus todella, ja kun välillä ehdin jo antaa periksi kokonaan, niin ongelma ehti vain pahentua. Mistä nuo ötökät ovat alun perin tulleet, sitä en voi muuta kuin arvailla. Eroon niistä ei kai lopullisesti pääse koskaan...

Siis kesällä pattereiden ollessa pois päältä kasvit pysyy kunnossa joten kuten, mutta talvi on tosi hankalaa aikaa :<

Aina jaksan unelmoida omasta pikku mökistä, jossa oisi se lasinen viileä veranta kasvien talvetusta varten :)

KAtsotaan kauanko jaksan pitää kasvejani elossa :/

 
11:37 ap. , Anonymous Iceflower kirjoitti...

Luulen että nuo inhat mini-ötöt on vihannespunkkeja, joita mulla oli tuntokasveissa. Heitin suosiolla vaivalla vaalimat kasvatit pois. Niitä oli vaikea myrkyttää, kasvin laittaessa lehdet aina suppuun jonkin siihen osuessa ja ettei ehtii tarttua muihin kasveihin. Kai niistä sitkeällä taistelulla pääsee eroon joskus. Olisikohan ruukkuun laitettavista myrkkytikuista mitään apua?? Mikäli ei halua käyttää täysin luonnonmukaisia torjunta-aineita. Ja riittävä sumuttaminen voisi ehkä auttaa???

Onnea alkaneelle vuodelle ja woimia taistelussa ötöjä vastaan!!

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu