Tohinaa kukkasairaalassa...

Pelargonioiden talvettaminen on sujunut yllättävän hyvin tähän saakka, vaikkeivät ne kovin valoisassa ole olleet. Pari kasvia on ollut lähempänä ikkunaa, kun taas suurin osa isoissa muoviruukuissa huoneen keskiosassa sekä takaseinällä. Kuitenkin kuivat lehdet ja kukinnot kerättyäni sekä tarkasteltuani kasveja lähemmin, huomasin paljon uutta kasvua, osa kasveista oli alkanut oikein janoamaan valoa. Ötököitä en (onneksi!)havainnut.

Kukkasairaala työhuoneen ikkunapöydällä on nyt kiireisimmillään.

Kroonisesta valonpuutoksesta johtuen päätin jättää tämänkertaisen hoito- ja kastelukierroksen jälkeen useamman pelakuun työhuoneen ikkunalle, osa on pakko laittaa takaisin hämärään vielä, koska tilaa ei vain ole. Ja jos haluan tuolla pöydällä työskennellä, täytyy kukat siirtää takaisin takaseinän hyllylle siksi aikaa. Olohuoneessa olisi ikkunalauta, mutta siellä taas on pidettävä lämpöpatteria melkein täysillä. Siellä olevat kasvit kuivattelevat lehtiään kuumuudessa, ja syksystä asti hengissä sinnitelleet ihme-ötöt tykkäävät ja oikein villiintyvät uudelleen kuivassa ja kuumassa ilmassa! Olohuoneen ikkunalla yritin viime talvena pelargonieni talvetusta, erittäin huonoin tuloksin. Sitä edellisenä talvena selvisin lepokaudesta ihan hyvin pimeällä kylmäkellarilla, kun nostin kasvit valoon jo aikaisin keväällä!

Täällä työhuoneessa lämpöä tuovat jatkuvasti 1-2 tietokonetta, joskus vanha telkkari ja valaistus vielä kaupan päälle. Patterin ollessa täysillä täällä pysyy sisälämpötila silti mukavasti alle 20 asteen, samoin kuin (toisessa) makuuhuoneessakin :) Kämppämme on kokolailla vilpoisa varsinkin pakkasilla, en oikein ymmärrä mihin se lämpö menee, alempiin asuntoihin ehkä? Ja minä kun olen melkoinen vilukissa. Kasveille tämä "vilpola" sopii erittäin hyvin, sillä aina kun joku yksilö alkaa näyttää kuivuuden tai ötökkäinvaasion vuoksi liian huonolta, voin antaa sille kunnon suihkun, lannoituksen ja sitten myrkytyksen neem-öljyllä, ja sen jälkeen siirtää valohoitoon tänne. Itse asiassa seuraavana vuorossa taitavat olla orkideani... Jospa joku niistä kolmesta intoutuisi kukkimaan.

---

Ötököistä vielä jatkaakseni, en ole edelleenkään päässyt eroon niistä samoista tummista, pienenpienistä, punkinkaltaisista? inhokeista, jotka jo toissa kesänä ja pitkään aiemminkin ovat vainonneet minua ja kasviparkojani. Mikäli ne ehtivät kauemmin pesiä kasvissa, alkavat ne kutoa ohutta seittiä joihinkin lehtiin. Myös sellaisia pieniä vaaleita kumppaneita, munia? on havaittavissa, mutta invaasiota ei huomaa ennenkuin helpommin huomattavia tummia yksilöitä alkaa ilmaantua. Ainut onneni on, että vaikka minulle on siunaantunut suuri määrä parveke- ja huonekasveja, ne ovat suurin osin sen tyyppisiä, etteivät vähästä anna periksi. Useta ovat paksulehtisiä ja niiden lehdet ovat isoja ja näin ollen helposti pyyhittävissä vaikkapa tolulla tai viimeisimmällä löydölläni, Neem-öljyllä. Meiltä löytyy mm. useita eri vehkoja, kahta kultaköynnöstä, hopeatäpläköynnöstä, tummaa herttaköynnöstä, rohtoaloeta (toinen Äitini peruja), pikkuposliinikukkaa (Äidiltä saatu), kahvipensas (parhaalta ystävältäni vuosia sitten saatu), anopinhammas (anopilta :)) sekä pari eri anopinkieltä.

Harmillisin takaisku taitaa olla viimeisin, anopinhampaan kohdalle käynyt, kasvi on minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen huonekasvi... Se oli jo niin pahoin saastunut, että emokasvi oli pakko katkaista pois ja nyt yritän huolehtia siitä, etteivät poikaset pääse ötököille alttiiksi. Hoitona siirto kukkasairaalaan kuivalta ikkunalaudalta :) Kyseisen kasviyksilön vieressä taas sijaitsi tädiltäni saama anopinkieli, jossa ei ainakaan vielä näy mitään tuhojälkiä. Harmittaa kyllä tosi paljon, jos en millään pääse ötököistä eroon, sillä minulle huonekasvit ovat iso osa elämää, lahjoja ja muistoja ystäviltä ja sukulaisilta. Vaikken niille aikaani paljoa uhraa, oletan niiden kestävän kanssamme aina ja mikäli jokin niitä vaivaa, vaalin kasveja loppuun asti, enkä tohtisi heittää pois edes raaskuja. Harmittaa myös, ettei minulla vieläkään ole tämän kelvollisempia kasvien talvetuspaikkoja :(

Joku voisi kutsua minua hulluksi, mutta kasveillani on minulle
paljon tunnearvoa!

- Siispä nyt viimein on aika aloittaa viherkasvien keväthoito ja perusteellinen lehtien tarkistus ja sumutus merileväuutteella. Suosittelen tätä muillekin, ellette halua kokea samaa kuin minä...

Taisteluterveisin, MissTii :)