Pimeä kyllästyttää

Tarkoitukseni oli ottaa tänään kuvia tänne nähtäville joistain kasveista parvekkeella, jotka eivät ole lopettaneet kasvamistaan eivätkä menneet talvilepoon. Bongasin sivusilmällä parvekkeen nurkassa nämä urhoolliset yrtit (ainakin timjami, oregano tai meirami sekä kääpiösorvarinpensas) eilen hakiessani vaatteita tuulettumasta. Tietenkin unohdin koko asian, koska aamulla tuntui, ettei koko päivänä taida tulla valoisaa, ja sitten se päivän ainoa kuvaamiseen sopiva valonpilkahdus menikin muissa puuhissa. Lukiessani Leenan vihreää blogia tunsin jonkinlaista yhtäläisyyttä huomioissamme :) Toivottavasti muistan ottaa kuvan huomenna :)

Enkä myös ole ainoa, joka on viime aikoina kerännyt ympärilleen puutarha-aiheista kirjallisuutta hyllyjen perukoilta, tai selaillut innoissaan siemenluetteloita, katsellut toisten ottamia ihastuttavia kuvia kesäkukkaistutuksista ja silti samaan aikaan toivonut talvipakkasten kestävän vielä hieman pidempään. Tammikuu on siitä kivuliasta aikaa, että vaikka kuinka jo kevättä odottaisi innolla, musta lumeton maa, sade ja pimeys tuntuvat joskus loputtomalta.

Olenpa myös taas miettinyt, että ajoittain osa blogiini kirjoittamista asioista ei liity parvekkeeseen millään lailla, ja silti blogin nimi on pysynyt ennallaan aina vaan... Itse alan viimein olla sitä mieltä, että voishan tuon otsikon vaihtaakin, kunhan keksisi ensin jonkun sopivamman nimen tilalle. Kotona, parvekkeella? :D

Säätö...

Tässä vaiheessa kesää tuntuu, että työkiireet alkavat viimein helpottaa hieman, mikä tosin voi olla vain hiljainen välivaihe tai muutaman lomapäivän jälkeinen harhaluulo. Jospa kuitenkin ehtisin laittaa tänne muutamia kehityskuvia vertaillen viime viikon tilannetta tähän viikkoon. Omasta mielestäni erot ovat huomattavia, kasvit ovat oikein ryöpsähtäneet kasvuun poissaollessamme... :)

Mixpotteja: tupakka, alpi, pieniä härmesalvian taimia;
erilaisia basilikoja; sitruunamelissaa ym... viime viikolla.

Parvekkeen ulkopuolelta voin kertoa epäilyksistäni viherrakennusyrityksiä kohtaan. Monelta kantilta ajateltuna oman yrityksen perustaminen on alkanut tuntua todella varteenotettavalta vaihtoehdolta; enkä ole ainoa joka sitä työpaikallani on pohtinut jo pidempään. Kysymys onkin vain aloittamisesta: ajoitus, rahoitus, markkinointi, oma jaksaminen tämänhetkisen työn ohessa? Perusasiat yrittäjyyteen liittyen ovat jo hanskassa, eikä mikään oikeastaan epäilytä. Pienellä kevään kurssin kertaamisella ja pohjustuksella uskaltaisin mennä käymään jopa työkkärissä ja TE-keskuksessa asiani kanssa.

Lähinnä ainut relevantti kysymys onkin, miten näen nykyisen työtilanteeni jatkuvan. Tilanne on omituinen mutta hankala selittää... Joka tapauksessa minulle on tarjottu suullisen sopimuksen tasolla alustavasti suunnittelutyötä talveksi, mikä on hyvä asia. Jos taas ajattelen kevääksi perustavani yrityksen, sen markkinointityö ja pohjustus ennen starttirahan anomista on aloitettava miltei hetimiten (starttirahan saamisen yksi peruste on, ettei yritystoimintaa ole vielä aloitettu, mutta markkinointia ja esim. tarvikkeiden, kuten suunnitteluohjelma ja lasertulostin+skanneri, hankintaa ei ole kielletty...). Kaksi "työtä" päällekkäin taas tarkoittaa tuplakiirettä, eikä vapaa-aikaa nytkään ole liiemmin jäänyt.

Haluan keskittyä täysillä yrittämään mutta jostain on vielä talven ajaksi revittävä leipä.