Taimikasvatuksen alkuvaihe

Muutama päivä sitten kylvämäni basilikat ja tomaatit ovat jo puskeneet pontevat sirkkalehtensä mullan alta näkyviin. Eilen täydensin kylvöstäni siirtämällä jukurttipurkkikylvökseni kovamuoviseen minikasvihuoneeseen, johon myös muutaman sentin multakerrokseen sijoittelin 3x4 kappaletta kelloköynnöksen siemeniä toivoen, että näin aikaisessa vaiheessa kylvetyt yksilöt ehtisivät kukkia. Mikäli vielä tuntuu siltä, että tarvitsen lisää taimia tai nämä eivät jostain syystä idä tai onnistu, ehdin niitä vallan mainiosti myöhemminkin laitella lisää. Kelloköynnöksen suhteen olen lueskellut hieman ristiriitaisia neuvoja mm. puutarha.netin keskusteluista sekä googlen kautta, kuten kunnon hortoilijan kuuluukin tietonsa hakea. Osa ihmisistä tuntuu kylvävän kasvin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, monet uskoivat helmikuun loppuvaiheiden olevan oikea kylvöhetki. Jotkut kertoivat kuitenkin kelloköynnöstaimien ehtivän kasvaa niin korkeiksi, ettei niille riitä tarpeeksi tilaa ikkunalaudalla loppukeväästä ennen ulos sijoittamista. Itselläni kuitenkin sijoituspaikkana on lasitettu parveke, jonka toivon lämpenevän nopeasti. Ostimme tänään jopa pienen lämpömittarin pitääksemme tarkempaa lukua, kuinka suuri lämpötilaero ulkoilman ja parvekkeen välillä on ;) Tällä hetkellä mittari on käytössä kasvihuoneen sisälämpötilan mittarina. Vaikken taimikasvatuslämmöistä mitään ymmärrä, on mukava tietää, missä mennään.

Olen tehnyt uusia siemenhankintoja: ryhmäsamettikukkaa, punakosmoskukkaa, kesäpäivänhattua, kaunopunahattua, matalaa kerrottua auringonkukkaa, eriväristä elämänlankaa. Mikäli jokin niistä epäonnistuu, voin aina korvata ne valmiilla taimilla tai käyttää paremmin onnistuneiden lajien taimia kevään aikana.

Siemenpusseissa odottelee vielä aimo määrät viime kesältä jääneitä lobeliaa, krassia, päivänsineä, tuoksuhernettä kahta väriä, kesäharsoa (en usko kokeilevani uudestaan, epäonnistui viime keväänä), tuliunikkoa (saatan pitää tauon tänä kesänä), kohta jo kylvettävää tarhaorvokkia, peikonkakkaraa (epäonnistui?) sekä tavallista kehäkukkaa.

Viime kesäistä päivänsineä parvekelasin puitteissa

Punainen tuoksuherne 'Royal Scarlet'
sekä parvekelasin takana avautuva kerrostalopiha

Hyötykasvipuolelta aion tänäkin kesänä kylvää timjamia, basilikaa, oreganoa ja meiramia sekä kiinansipulia joka viime kesänä onnistui yli odotusten punkkien syksyisestä hyökkäyksestä huolimatta. Aion myös muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilla valkosipulia sekä paprikaa, jotka molemmat lähtevät aivan kotikutoisista aineksista, kerätyistä paprikansiemenistä sekä valkosipulinkynsistä. Niitä olen tainnut viimeksi kokeilla silloin joskus yläastevuosina...

Jos kevät etenee samaan malliin, toiveeni alkavat todella kohota korkealle kesän suhteen, vaikkei ilmaston kehitys välttämättä tasaista olekaan (toivottavasti ei kuitenkaan mitään hirmuista takatalvea saada). Tänään ehdimme myös etsiskellä kasvivaloksi sopivaa lamppua, tuloksitta. Puutarha.net-kanavalla kuitenkin Anppa osasi neuvoa sen verran, että myös tavallinen loisteputkivalo auttaa taimien kasvua jonkin verran. Siispä tänä iltana olen siirtänyt taimikasvarini spottiloisteen äärestä tiskipöydälle loisteputken alle, odottamaan mahdollisesti tiskipöydän lampunkantaan löytyvää sopivaa kasvilamppua. Kasvarien sijoituspaikan alla on sitten mukavasti lämpöä käynnissä ollessaan tuottava astianpesukone, joten mielestäni tässä on paras taimikasvatuspaikka, mihin näissä puitteissa on mahdollisuudet. Tähänkin olisi kiva saada kommentteja asiantuntijoilta...

Huomenissa tarkoituksenamme olisi miehen kanssa kiirehtiä vanhempiensa luokse aamulla useaksi tunniksi jatkamaan hänen omaa kesän unelmaprojektiaan samalla kun etsiskelemme sopivaa puutavaraa minulle tikasaineksiksi. Mitä kuluneempaa ja kolhiintuneempaa, sen parempi, vähemmän patinoitavaa. Ystäväni kertoi kysyessäni noista patinointikeinoista, että mikä tahansa kettingeillä hakkaamisesta pehmeämpään harjaamiseen tai hankaamiseen tuottaa oikeanlaisen tuloksen. Kuulostaa oivalta keinolta purkaa kerääntyneitä patoutumia, sanoin. Mies on vakuuttunut, että parveketikapuut saamme edullisesti tekemällä itse, uskottava se on. Omaa työaikaa ei tietenkään kannata edes alkaa laskemaan... Mene ja tiedä, mutta onhan se mukavaa ajanvietettä vaihteeksi, nikkarointi jonkin uuden aihion parissa, työtä siinä sitten riittääkin, toivottavasti palkitsee. Puukäsitöitä olen viimeksi tehnyt joskus samoihin aikoihin, kuin olen valkosipulia kasvatellut, yläasteella... Huh.

Orvokkien kylvön voisinkin aloittaa tänä iltana keittiön "kasvilampun" alla (tietenkin Suomi-Venäjä -jääkiekkopelin päätyttyä:) taatakseni aikaisen kevätkukinnan. Näillä eväillä eteenpäin, ja taimien kasvusta lisää kuvia luvassa myöhemmässä vaiheessa!