torstaina, maaliskuuta 23, 2006

Unohdinpa...

...sitten pajusäleikköä parvekkeen ikkunan eteen jokin aika sitten asetellessani täysin, että ne alle jäävät lasit pitäisi pestäkin jossain vaiheessa. Tänään en viitsinyt enää auringon laskiessa alkaa siirtelemään "hökötystä" edestä pois, vaan pesin lasien sisäpuolista ainoastaan ne osat, joihin pääsin käsiksi. En ehtinyt koskea lasien kiinteisiin alaosiin ('kaidelaseihin') ollenkaan. Lämpötila alkoi laskea heti auringon kadottua kerrostaloseinämän taakse, ja päätin jättää loput pesut toiselle lämpöiselle päivälle.
Parvekelaseja en ala aukomaan ennenkuin lämpötila on selvästi plussan puolella ja pahimmat loskakelit ovat ohitse, sillä ne ovat paljon hankalemmat pestä ylipäänsä. Saattaa olla, että pesen säleikkökohdan ainoastaan ulkopuolelta, mihin pääsen sivuilta käsiksi aika hyvin :)
Vaihdoin asuntoomme verhot 7.2. saadakseni vaihtelua tummiin,
talvisiin sävyihin. Yksiömme vaikutti valoisammalta ja tilavammalta,
kun siirtelin vielä kasvejakin paikasta toiseen.


Sain pestyä kaikki asunnon ikkunat kerralla, eikä se edes ollut vielä mielestäni mikään erityinen suoritus. Ikkunat ovat pieniä, tosin kolmikerroksista lasia, mutta pari tuntia noihin riittää hyvin. Pesun jälkeen siirsin osan taimista keittiöstä olohuoneen ikkunalle kokeeksi, toivottavasti patterin lämpö pitää ne hengissä vedosta huolimatta.

En ole mikään innokas siivoaja, minkä tuosta pienestä kuvasta huomaakin ehkä, joten sinänsä tämä yksiöelämä ei minua haittaa. Muista syistä, kuten tilanpuutteesta johtuen kuitenkin haluaisin jo vähitellen muuttaa isompaan. Ainakin keväisessä taimikasvatuksessa tämän huomaa, mutta kyllä muutkin harrastukseni, kuten taidemaalaus, kaikenlainen askartelu ja suunnittelutyö, huonekasvieni hoito (omistin ennen tuplasti enemmän lajeja, mutta lahjoitin äidilleni "evakkoon") ovat kärsineet, ja uskokaa tai älkää, jopa minulle ennen niin tärkeä musiikin kuuntelu omassa rauhassa on joutunut uhanalaisten harrastusten moninaiselle listalle. Nykyään saan usein parhaat vibat parhaista levyistäni yksin kotona ollessani tai autolla ajellessani (olenko kamala, egoistinen erakko??). Cd-levyni pölyttyvät kasoissa hyllyssä, uusia en ole hankkinut enää juurikaan. Tiedän myös muun muassa kultani tietokoneharrastuksen vähentyneen hurjasti muutettuani, koska tilaa ei vain ole enää.

Siis miksikö me jumitamme tässä mini-asunnossa?

Olemme toki keskustelleet asiasta siippani kanssa useasti, päätyen aina lykkäämään uuden kodin etsintää syystä tai toisesta. Nykyinen kotimme on todella hyvässä paikassa keskustan palveluja ajatellen, joten olen pystynyt vähentämään reilusti oman autoni käyttöä. Asunto on mieheni oma, joten sen myymiseen liittyviä asioita, kuten kunnostustöitä ja myyntiajankohtaa, pitää miettiä. Itse haluan lisäksi seuraavan kotimme olevan yhteinen, joten jonkin aikaa joudumme vielä odottamaan, ennenkuin pääsen työelämään tasaisemmin kiinni.

Ehdotus oman talon ostamisesta (tai vielä mieluummin rakentamisesta) hätkähdyttää minua vielä tässä vaiheessa, koska silloin yhteiselämästämme jäisi tavallaan yksi vaihe pois. Tarkoitan isompaan, joko rivi- tai kerrostaloasuntoon muuttamista. Ajatus muutosta heti siihen taloon, jossa sitten asuisimme tajunnankantamattomiin tuntuu vähintään oudolta, vaikka tiedän, mistä kumpikin loppujen lopuksi haaveilee. Säännöllisin väliajoin käymme jomman kumman aloitteesta keskustelua siitä, miltä seuraava kotimme tulisi näyttämään, enkä vain osaa kuvitella omaa taloa. Vaikka ymmärrän myös asian taloudellisen puolen, helpompaa olisi hankkia vain yksi koti eikä montaa siinä välissä, kyllä. Se vain tuntuu hassulta, miltei mahdottomuudelta.

Viimeksi toissa iltana käydyn keskustelun perusteella kompromissi voisi löytyä joko sijainniltaan syrjäisemmästä rivitaloasunnosta, jossa olisi riittävästi tilaa sekä takapihan puutarhan, että etupihan autonsäilytys- ja korjaus- sekä nikkarointitilojen puolella
TAI SITTEN
pienempi puutalo, jossa olisi tupakeittiö ja pari kolme huonetta yhdessä kerroksessa. Voisin kuvitella talon sijaitsevan jossain lapsuusmaisemieni paikkeilla.

En näe paljoakaan järkeä muuttaa kahdestaan isoon taloon, jossa tulisi kuitenkin olla ylimääräisiä huoneita useita tulevaisuutta ajatellen, eikä niille mitään järkevää käyttöä löydy moneen (-kymmeneen) vuoteen vielä, ellei yllätyksiä tule. Tässä kohden voisin alkaa myös jankkaamaan omasta kypsymättömyydestäni ja muusta aiheeseen liittyvästä, mutta sittenhän juttuni rönsyilisi jo... krhm.

---

Liittyyhän tämäkin aihe jollakin tavalla puutarhanhoitoon ja parvekkeeseen? Tietenkin, haaveeni omasta puutarhasta 'sitten joskus' liittyvät kiinteästi tämänhetkiseen kotiimme, jonka yhteydessä parvekkeemmekin on. Suunnittelutyötä tämäkin.

Täten hyväksyn kirjoitukseni postattavaksi blogissani, kunhan Harri ensin pääsee töistä kotiin tarkastamaan tekstin ennen postausta. (Asia liittyy häneen niin paljolti etten ainakaan haluaisi häntä suututtaa paljastamalla keskustelujamme ellei hän sitä halua).

4 kommenttia:

4:32 ip. , Blogger Hallatar kirjoitti...

Haa!

Huomasin, että siekin olet Lahdesta!! =D
Näillä "meidän" parvekkeilla on helle, kun niissä on noi lasitukset. Laitettu kuulemma viime kesänä kaikkiin parvekkeisiin. Yli 25 astetta tänäänkin ja ois voinnu ottaa aurinkoa. Jos vois ottaa aurinkoa..

 
1:32 ip. , Blogger MissTii kirjoitti...

Hihii! Lahti <3

Yli 25 astetta jo nyt? missä sie asut, muutan sinne kanssa =D Täällä on hyvä jos tulee johonkin plussan puolelle yleensä päivällä, no joskus käy siinä 10 asteen korvilla. Tai sitten mun lämpömittari on jäätyny :D

Kesäisin saa sitten hikoilla ihan urakalla, ostettiin semmoset bambulaskosverhot kummallekin ikkunalle että saatais vähän viileämpää ilmaa sisään tuolta, tietysti viime kesänä niistä ei vielä ollut paljoakaan hyötyä, kun oli niin vilpoisaa muutenkin. Toissa kesänä ne ois jo pitäny hankkia :I

Huuhaah, pitää tutkia tarkemmin blogistasi, missähän päin Lahtea asustat :)

 
10:15 ap. , Blogger Hallatar kirjoitti...

Hih =)

Kun tuo aurinko mokoma paistaa koko päivän suurinpiirtein suoraan parvekkeille, ja tuo lasitus lisää lämpöä ihan hirveästi...
Suunnittelenkin verhoja siihen lasitukseen, niin ei niin porottaisi. Hyvin voisi pitää tomaattikasvihuoneena partseja.
Mutta mää olen hakemassa jo muualle asumaan...
Parvekkeet kyllä on mukavat, mutta ei se yksin riitä...

Upeina jo siun kelloköynnöksen alut!!
*kadehtii* ;D

 
12:44 ip. , Blogger MissTii kirjoitti...

Heei... Jos vielä tänä kesänä ehdit, etkä ole heti pois muuttamassa, niin monissa lehdissä on ollut kuvia sellaisista ihanista "tavallisista" kangasverhoista tai kapeammista kangassuikaleista... Niitä käytetään tavallaan paneeleina, joita voi liikutella pitkin seinää sellaisissa verhotangoissa. Ainakin näyttää tosi ihanilta... Varmaan ootkin nähnyt.

Alkoi ajatus houkuttaa mua ainakin, ne on niin "sisustukselliset" ja tekis siitä partsista ihan oikean huoneen tavallaan... ja vaihtoehtoja väreissä yms. rajattomasti...

Mutta bambuverhot on ihan käytännölliset ja kauniitkin, ja sitä paitsi, jos tästä vielä muutetaan niin mitään verhotankoja kai kannatakaan alkaa laittelemaan :I :D

Tuon Scillan kanssa ollaan pohdittu myös muita varjostuselementtejä, hänen parvekkeensa tulee olemaan lasittamaton, joten verhot vois lähteä tuulen mukaan... lisäksi se on niin korkeella ettei mitään porattavia juttuja uskalla tehdä kai. Seuraavaksi tuli mieleen erilaiset siirreltävät sermit. Ideoita piisaa aina :D

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu