Vuodatusta...

...elämästä parvekkeeni ympäriltä ja lopuksi kukkia

Aina välillä tekisi mieli huokaista oikein syvään, kun ajatukset elämästä, kohtalosta ja omien päätöksien vaikutuksista tulevaisuuteen alkavat pyöriä mielessä. Enkä saa nukuttua, en millään. Mies nukkuu jo täyttä päätä.

Kaikki on ollut viime päivinä hyvin, niin parisuhteessa (josta minun ei tämän tarkemmin tässä blogissani tarvitse puhua) kuin muillakin elämänalueilla. Tänään kuitenkin sain shokkihoitoa juuri kun aloin tottua leppoisiin kotipiirissä vietettyihin päiviin. Ensinnäkin huomasin kansaneläkelaitokselta tulleen kirjeen, jossa kerrottiin heidän lakkauttavan työttömyyskorvaukseni tämän ja viime kuun vaihteessa; out of the blue.

Luulin jo saaneeni otteen kelasta ja sen ilkeistä metkuista opintojeni päätyttyä, mutta nähtävästi olen väärässä. Minulla ei juuri ole aiempaa kokemusta työttömyydestä, joten tunnen itseni lievästi sanoen petetyksi. Miksei kukaan työvoimatoimistossa ole neuvonut minua tämän pidemmälle, jotta pärjäisin ilman näitä painajaismaisia kausia, jolloin joudun kiristämään vyötä kaikkien hankintojen suhteen, koska rahaa ei tule mistään minulle, mutta minulla silti pitäisi olla varaa maksaa aiemmin kansaneläkelaitoksen ilmoittamat kahden kuukauden opintotuet vuodelta 2004 takaisin koron kanssa? Miksen ole huomannut lukea tätä ilmoitusvastuuta koskevaa asiaa mistään kelan typeristä paperivihkosista tai pdf-esitteistä? Minua todella sapettaa; ei pelkästään petetyksi tulemisen tunne, vaan myös oma tyhmyyteni näiden asioiden suhteen. Miten voin olla näin luottavainen kaikkien niiden kertojen jälkeen, jolloin olen jostain syystä jäänyt rahatta, vaikka minulla kaiken järjen mukaan olisi oikeus saada avustusta ja olen sitä hakenut. En yksinkertaisesti opi koskaan kysymään kaikkea ja toimimaan oikein, toisin sanoen niinkuin virastoissa minun oletetaan toimivan (vaikkei kukaan sitä ehdi kertoa).

Äsh. en edes halua tuhlata aikaani tähän itsesyytökseen. En vain kertakaikkiaan saa unta ennenkuin saan jakaa epäoikeudenmukaisuuden tuskan kaikkien lukijoiden kanssa, kiinnostaa tämä ketään tai ei, meni tämä parveke-aiheen vierestä tai ei.

Syvä huokaus.

Tämä virastoselkkaus ei edes ole ainoa asia, joka on saanut minut hermostumaan aiemmin päivällä. Tiedän kyllä kaiken hermostumisen olevan näennäisen turhaa, ainakin, jos kukaan ei sitä ole näkemässä, sillä asioilla on tapana selkeytyä kuin itsestään jonkin ajan kuluttua. Niin, se toinen asia.

Arvasin tämän, tai olisi pitänyt arvata ja olla kiirehtimättä asioiden suhteen, sain yhteydenoton opinnäytetyöni tilaajalta tänään. Vajaa viikko tehtyäni työsopimuksen toiseen yritykseen minulle tarjotaan mahdollisuutta päästä toteuttamaan itse suunnittelemaani hulevedenpuhdistuskompleksia uudelle asuinalueelle Lahdessa. Tästä työmahdollisuudesta jaksoin haaveilla aina siihen saakka, kun kesä alkoi näyttää vääjäämättä lähestyvän eikä minulla edelleenkään ollut varmaa työpaikkaa. Eikä tilaajan aiemmin lupaamaa yhteydenottoa tullut, ennenkuin nyt, minun tuurillani... Olen maahan lyöty, en tiedä mitä teen, vielä, mutta ehkä saan jonkinlaisen ratkaisun tähänkin asiaan. Aion joka tapauksessa kysellä aluksi tarkempia tietoja projektin toteutusaikataulusta ennenkuin heitän kirveen kaivoon. Harmittaa niin maan vietävästi, en muista koska viimeksi olen kokenut tällaisen tunnekuohun. Elämä on.

Kaikki ei suinkaan ole pielessä, rakas sulhoni teki tänään suurimman osan kotitöistä, vaikka oli ensin pitkän päivän töissä. Laittoi pyykit, tiskit, puhtaat lakanatkin naistenpäivän kunniaksi :) Kukkiakin vielä toi, josta olen ollut melkoisen tohkeissani, muista asioista viis veisaten (ennen yöllistä piinaani). Selailin illalla myös joitakin kukkien kielestä kertovia sivuja, kuten
http://www.floristi.net/
kukkienkieli.html
sekä keväisistä kukkatrendeistä kertova
http://www.huiskula.fi/kyuutinen.
asp?newsID=225&viewID=1299

Ensimmäisestä poimin mieleiseni tiedon, kukkakauppias on osannut laittaa oikean määrän kukkia kimppuun:
"Kukkien lukumäärälläkin on oma sanomansa; 5 Kukkaa: Minä rakastan sinua."

Huiskulan sivuilla oli mukava selailla varsin tavanomaisia koristekasvivinkkejä, joista tuossa kevään 2003 linkissäni mainittiin sekä ikiviuhkon että gerberan käyttö romanttisen teeman mukaisesti.
"Tämä uusi romanttisuus ei perustu pelkästään rakkauteen ja tunteeseen vaan se luo ympärilleen ilmapiirin, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Haavoittuvaisuus ja kovuus kulkevat käsi kädessä. Kevään trendi on täynnä vastakohtia, jotka tulevat esille, mm. kontrastien käyttö väreissä, muodoissa, materiaaleissa ja malleissa."

Mikä tahansa kukka luo tietyn ilmapiirin katselu- ja haisteluetäisyydelleen. Itse analysoin kukkakimpun sisintä harvoin. Yleensä keskityn havainnoimaan sen ulkoista kauneutta sekä arvostamaan kukkien lahjoittajan ajattelevaisuutta. Kukapa ei rakastaisi kukkia sellaisenaan.

Kuu valvoo taivaalla. Ehkä minun on aika yrittää unta uudelleen.